Syöpäseulonnoista ei kannata säästää, koska niiden hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset. Näin arvioivat Ylen haastattelemat asiantuntijat.
Seulonnat nousivat esille viikonloppuna julkaistussa Ylen jutussa, joka käsitteli julkisen terveydenhuollon palveluista luopumista. Asiaa kommentoivat Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Petri Virolainen.
Varhila säästäisi paksusuolen syövän seulonnoista, sillä hän katsoi, ettei niistä ole yhtä vakuuttavaa näyttöä kuin mammografiasta tai kohdunkaulan syövän papa-seulonnoista on. Virolainen taas pohti, voisiko koko ikäluokan seulontoja kohdentaa esimerkiksi geneettisen riskin perusteella.
Seulontojen tarkoituksena on löytää syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Aika ajoin seulonnat nousevat julkiseen keskusteluun eri syistä ilman, että keskustelijoilla on asiasta syvällisempää tietoa tai näyttöä väitteidensä tueksi, arvioi syöpäseulontoihin perehtynyt sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Vesa Jormanainen.
Hänen mukaansa seulonnan vaikuttavuutta mitataan sillä, kuinka merkittävä tauti on kansanterveydellisesti. Lisäksi on merkitystä sillä, onko tauti löydettävissä seulomalla, onko taudin diagnostinen menetelmä väestön hyväksymä ja onko olemassa selkeät linjaukset siitä, ketä hoidetaan.
Päällikkö ihmettelee kommenttia
Aapeli Nevala Suomen Syöpärekisteristä hämmästelee Kirsi Varhilan kommenttia suolistosyöpäseulonnan vakuuttavuudesta.
Nevala toimii suolistosyövän seulontaohjelman kehittämispäällikkönä. Hänen mukaansa näyttö paksusuolen syövän seulonnasta on tutkimusten valossa hyvin vakuuttavaa.
Nykyään suolistosyövän seulonnassa käytetään uutta testiä, joka Nevalan mukaan saattaa vähentää seulontaan kutsuttujen syöpäkuolleisuutta peräti 25–40 prosenttia.
– Nykyisessä ohjelmassa syöpiä ja esiasteita siis löytyy huomattavasti paremmin kuin vanhoilla testeillä ja hyötyjen odotetaan olevan tämän takia myös huomattavasti suuremmat, Nevala sanoo.
Yle tavoitteli Varhilaa vielä uudelleen kommentoimaan kritiikkiä.
Hän vastasi sähköpostitse, ettei ole kiinteästi seurannut alan kansainvälistä tutkimusta eikä ole enää työyhteisössä, jossa selvitetään kansallista seulontaohjelmaa ja sen julkista rahoitusta.
– Kun tähän otetaan uusia seulontoja, tulee kustannusvaikuttavuuden ja näytön olla riittävä, jotta valtion budjetista siihen rahoitusta voidaan kohdentaa. Nyt en enää johda tätä valmistelua ja uutta tutkimustietoa koko ajan tulee lisää, mikä on ilman muuta hyvä.
Elinvuoden hintaa on mahdoton määrittää
Milloin sitten seulonta on riittävän vaikuttavaa? Tähän kysymykseen on vaikea löytää yksinkertaista vastausta.
Suomen Syöpärekisterin seulontajohtaja Tytti Sarkealan mukaan mittarina voidaan pitää saavutetun lisäelinvuoden hintaa. Raja-arvo lisäelinvuoden hinnalle on Euroopassa yleisesti 25 000-30 000 euroa.
Vesa Jormanainen ei osaa arvioida, kuinka paljon seulonnoista syntyy nyt kustannuksia. Hän arvioi, että seulontojen tulee olla kustannusten suhteen ”kohtalaisen hyvä” muihin palveluihin suhteutettuna.
– Hyötyjä on selvitetty huolellisesti tieteellisissä tutkimuksissa, rekisteritutkimuksissa ja niitä yhdistävissä mallinnuksissa myös kustannusvaikuttavuuden ja kohdeväestön suhteen.
Säästöä löytyy, kun testaus kohdennetaan
Seulontojen kohdentamista geneettisen riskin perusteella tehdään Suomessa jo nyt.
Suomen Syöpärekisterin rintasyöpäseulonnan asiantuntijan Laura Niinikosken mukaan korkean rintasyöpäriskin naisille on Suomessa oma terveydenhuollossa tapahtuva seurantasuositus.
– Seulonnalla estetään vuosittain noin sata rintasyöpäkuolemaa, mutta seulonnassa todetaan myös pieniä varhaisessa vaiheessa olevia kasvaimia, joista osa ei olisi aiheuttanut oireita naisen elinaikana, Niinikoski kertoo.
Aapeli Nevala uskoo geneettisen riskin perusteella tehtävän seulontojen kohdentamisen säästävän rahaa.
Jos henkilöllä on vain matala riski sairastua suolistosyöpään, hänelle voisi esimerkiksi jättää joka toisen seulontakutsun lähettämättä.
Nevalan mukaan seulontojen kohdentamiseen ei voi nyt käyttää kansallisista rekistereistä saatavaa seulontahistoriatietoa, vaan asia vaatisi lakimuutoksen.