Kuluneella viikolla musiikkioppilaitosten henkilökuntatiloissa on saattanut päätyä kahvia väärään kurkkuun.
Yle julkaisi tiistaina toimittaja Kare Eskolan analyysin soitonopetuksen tilasta Suomessa. Kärkäs kirjoitus kyseenalaistaa musiikkioppilaitosten kyvyn kannustaa nuoria soittoharrastuksen pariin.
– Kumpi motivoi lasta musiikkiin: alkeiskappaleiden kihnuttaminen soittotunnilla vai festarikeikalle valmistautuminen kavereiden kanssa, Eskola kirjoittaa.
Analyysi asettaa vastakkain suomalaisen musiikkioppilaitosverkoston ja Kaustisella kehitetyn, kansanmusiikista ammentavan Näppäripedagogiikan, jossa lapset pääsevät alusta asti musisoimaan yhdessä ammattimuusikoiden kanssa.
Kirjoitus on saanut monet opettajat ja musiikin ammattilaiset puolustamaan kiivaasti musiikkioppilaitoksia ja niiden toimintatapoja. Vilkasta keskustelua aiheesta on käyty muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Tätä juttua varten Yle kysyi pedagogeilta, millaista soitonopetus sitten on tällä hetkellä Suomessa.
Näppäripedagogia saa haastateltavilta kiitosta ja metodia sovelletaan heidän mukaansa eri oppilaitoksissa. Se siis on jo osa monipuolista soitonopetusta Suomessa.
Kuvaa musiikkioppilaitosten järjestämästä soitonopetuksesta ja pedagogisista oivalluksista on haastateltavien mukaan sen sijaan syytä kirkastaa.
Musiikkiopiston oppilaat pääsivät soittamaan Arpan rinnalle
Kun Suomi-indien kärkinimi Arppa esiintyi kuukausi sitten Malmitalossa Helsingissä, yksi kappaleista sai poikkeuksellisia säestäjiä.
Hauki-kappaleen trumpettiosuudet ovat soitonopettaja Miia Rekon käsialaa, ja tällä kertaa hän toi mukanaan lavalle oppilaita Pohjois-Helsingin musiikkiopistosta.
Nuoret soittajat olivat epäilemättä innoissaan.
– Se oli ihan huippujuttu. Siellä oli pari-kolmetuhatta ihmistä kuuntelemassa.
Reko järjestää oppilailleen monia muitakin osallistavia mahdollisuuksia. Kesä alkaa katusoittoleirillä ja Flow-festivaalillakin on käyty soittamassa.
– Mielestäni on tärkeää mennä ihmisten ilmoille soittoharrastuksen kanssa, ettei olla vain opiston tiloissa, Reko toteaa.
Pikkupasunistien innostus tarttui yleisöön
Turun konservatorion ja musiikkiopiston rehtori-toimitusjohtaja Juha Järvisellä on niin ikään esimerkki siitä, että musiikkioppilaitoksissa kokeillaan uudenlaisia oppimisen tapoja kaiken aikaa.
Järvinen kertoo, että eräs opettaja järjesti pop up -konsertin kauppakeskus Myllyssä Raisiossa. Esiintyjät olivat pikkupasunisteja, jotka olivat aloittaneet soittoharrastuksen pari viikkoa aiemmin, apuna oli taustanauha.
– Kaverit soittivat yhtä ääntä ja olivat ihan liekeissä, kun he saivat sen äänen ulos. Ja yleisökin oli liekeissä, koska soittajien innostus tarttui.
Soittimen alkeiden opettelu on soittimesta riippumatta hyvin vaikeaa, Järvinen muistuttaa. Ja juuri siksi pyrkimyksenä on tarjota yhä enemmän onnistumisen kokemuksia.
– Puhallinsoittimissa se on jo voitto, että torvesta saa ylipäätään äänen tulemaan ulos.
Puheet soitonopiskelun ikävyydestä kaikuvat lähinnä siellä, missä soittamista ei harrasteta, Järvinen uskoo.
Ajatusta tukevat monet kyselyt, selvitykset ja tutkimukset, ehkäpä viimeisimpänä kulttuuriharrastamisen vaikutuksia kartoittava kysely, jonka mukaan taiteen perusopetuksen parissa koetaan oppimisen iloa ja tullaan hyväksytyksi.
– Soitonopetuksesta puhuttaessa muistellaan ehkä omia kokemuksia menneisyydestä, sillä meillä on nykyään musiikkioppilaitoksissa kymmeniätuhansia innokkaita oppilaita ympäri Suomen.
”Soitonopetusta ei saa pelkistää irvikuvaksi menneiltä ajoilta”
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia julkaisi Ylen analyysin myötä puheenvuoron, jossa huomautetaan, että suomalainen musiikkikoulutus vaalii monipuolisia opetusmenetelmiä ja lasten esiintymismahdollisuuksia.
Yksi allekirjoittajista on Niklas Pokki, joka on Sibelius-Akatemian pianomusiikin ja pianopedagogiikan lehtori ja aineryhmän johtaja.
Hänen mukaansa suomalainen musiikkioppilaitosverkosto on itseään jatkuvasti kehittävä järjestelmä, joka ottaa vaikutteita eri pedagogisista menetelmistä ja metodeista.
– Musiikkioppilaitoksien tarjoamaa monipuolista soitonopetusta ei saa pelkistää irvikuvaksi siitä, mitä se oikeasti on.
Puheet lasten raahaamisesta soittotunneille ja alkeiskappaleiden kihnuttamisesta on Pokin mukaan vähintäänkin raflaava kärjistys.
– Oppilaitoksissahan ei opeteta nykyään tällä tavalla, vaan järjestelmä kritisoi itseään kaiken aikaa ja pyrkii parantamaan opetuksen tasoa myös tutkimusten perusteella.
Suomalaista musiikkikasvatusjärjestelmää ylistetään maailmalla
Sibelius-Akatemian puheenvuoron allekirjoittaneista aihetta kommentoivat erikseen Ylelle myös musiikkikasvatuksen dosentti, akatemiatutkija Guadalupe López-Íñiguez sekä instrumenttipedagogiikan ja viulumusiikin lehtori Yvonne Frye.
Molemmat toteavat sähköpostitse, että soitonopetus ja siinä käytettävät metodit ovat kehittyneet kaiken aikaa. Aihe on jatkuvasti pinnalla, kun uusia opettajia koulutetaan.
Mestari–kisälli-perinteen rinnalle on heidän mukaansa tullut muita yhtä tärkeitä soitonopetuksen osa-alueita, kuten osallistavuus, oppijakeskeisyys ja lapsiystävälliset pedagogiat, López-Íñiguez kertoo.
– Olen optimistinen näkemäni muutoksen suhteen, hän iloitsee.
Kansainvälisesti Suomi on yksi maailman moderneimmista musiikkikasvatusjärjestelmistä, Frye puolestaan toteaa.
– Minne tahansa matkustan, Suomen musiikkikasvatusjärjestelmää ja sen etiikkaa ylistetään.