Viiden vuoden takainen Joker oli yllätyshitti. Todd Phillipsin uudelleentulkinta Lepakkomiehen arkkivihollisesta muistutti enemmän Martin Scorsesen Taksikuskia (1976) kuin perinteisiä supersankarielokuvia.
Elokuva tuotti yli miljardi dollaria ja sai Oscarit musiikista sekä Joaquin Phoenixin miespääosasta.
Jatko-osa Joker: Folie à Deux saa ensi-iltansa tänään, ja vastaanotto on ollut armoton.
Katsoimme elokuvan ennakkoon ja vastasimme kolmeen keskeiseen sitä koskevaan kysymykseen.
Uskaltaako Joker: Folie à Deux olla musikaali?
Pari vuotta sitten meille kerrottiin, että Lady Gaga on kiinnitetty Jokerin jatko-osaan, ja että se tulisi olemaan musikaali. Sittemmin tekijät ovat pakitelleet.
– En välttämättä kutsuisi sitä musikaaliksi, Gaga sanoi elokuvan ensi-illan alla Venetsiassa.
Musiikki antaa Arthur ”Joker” Fleckille (Phoenix) ja Lee Quinzelille (Gaga) keinon ilmaista asioita, joihin dialogi ei riitä, näyttelijä selitti. Ohjaaja Todd Phillips oli samoilla linjoilla:
– Suurin osa elokuvan musiikista on oikeastaan dialogia. Arthur ei löydä oikeita sanoja, joten hän laulaa.
Kiemurtelun ymmärtää, sillä musikaali on vaikeampi myydä isolle yleisölle. Tästä syystä esimerkiksi Mean Girlsistä ja Wonkasta julkaistiin viime vuonna trailerit, joissa ei laulettu lainkaan. Molemmat ovat musikaaleja.
Niin on Joker: Folie à Deux’kin. Hahmot puhkeavat lauluun kesken kohtausten, ja päähenkilön päiväunissa nähdään täysverisiä musikaalinumeroita.
Lady Gaga levytti elokuvaa varten 13 kappaleen mittaisen Harlequin-albumin, jolla on vanhojen klassikoiden uudelleentulkintoja ja pari uutta kappaletta.
Pääseekö Lady Gaga loistamaan?
Lady Gaga on valinnut viime vuosina elokuvaroolinsa tarkkaan. A Star is Bornilla hän julisti itsensä vakavasti otettavaksi näyttelijäksi ja pokkasi roolista Oscar-ehdokkuuden. The House of Guccista tuli muun muassa BAFTA- ja Golden Globe -ehdokkuudet.
Paperilla värikkään ja mahdollisesti vähän psykopaattisen Harley Quinnin roolin pitäisi sopia Gagalle kuin peruukki päähän.
Gagan rooli on kuitenkin paljon odotettua pienempi ja hillitympi. Ison osan elokuvasta Lee Quinzel, sarjakuvissa Harley Quinn, lähinnä istuu oikeussalin yleisössä ja luo merkitseviä katseita syytetyn penkillä olevaan rakastettuunsa.
Musikaalinumeroissa Gaga pääsee esittelemään tulkitsijan taitojaan, mutta materiaali ei palvele häntä ja kohtauksista puuttuu jyty.
Palkintoehdokkuuksia Jokerista tuskin satelee, ja Gaga näyttää tajunneen sen itsekin. Hänen kampanjointinsa elokuvan ympärillä on ollut niin väritöntä, että viihdelehti Vulturen toimittaja kysyi: Miksi Lady Gaga on yhtäkkiä niin tylsä?
Onko elokuva hyvä?
Lyhyt vastaus: ei ole.
Valtaosa Joker: Folie à Deux’n kestosta seurataan ykkösosassa ihmisiä murhanneen Arthur Fleckin, eli Jokerin, oikeudenkäyntiä. Ideana on ehkä tarkastella ykkösosan tapahtumia sivullisten näkökulmista, mutta mitään uutta niistä ei tuoda pöytään.
Kohtaukset ovat niin pitkäveteisiä, että se tuntuu tahalliselta.
Saman pani merkille elokuvamedia Indiewiren kriitikko David Ehrlich, jonka mielestä Joker: Folie à Deux on melkein tahallaan huono: tylsä ja lattea ykkösosan kertaus, joka kieltäytyy antamasta katsojille sitä mitä he toivovat.
Ehkä kyse on reaktiosta siihen, että Jokeria moitittiin aikanaan incel-myönteiseksi. Elokuvaa paheksuttiin sen empaattisesta lähestymisestä katkeraa ja väkivaltaista päähenkilöään kohtaan. Joker kutsui samastumaan Arthur Fleckiin, koska se kertoi tarinansa niin viihdyttävästi ja tempaavasti. Jatko-osa on niin tylsä, että kenties se on suojassa syytöksiltä.
Joaquin Phoenix on sentään erinomainen. Kamera viihtyy usein lähellä hänen kasvoillaan, ja elokuvassa on useampi pitkä otto, joissa hän sukkuloi hienosti kyyryselkäisen vangin, sulavan musikaalitähden ja vaikkapa etelävaltioiden juristin roolien välillä.
Musikaalikohtaukset ovat tympeitä ja hukkaavat genren kerronnan mahdollisuudet. Ne tapahtuvat pääosin Fleckin mielikuvituksessa, muusta irrallisina välinumeroina.
Rolling Stonen kriitikon David Fearin mukaan musiikkikohtaukset ovat kuin mustia aukkoja, jotka imevät hapen muulta.
– Elokuva on kuin sellaisten ihmisten tekemä, jotka pitävät ajatuksesta tehdä musikaali, mutta eivät itse genrestä, Fear kirjoittaa.
Indiewiren kriitikko Ehrlich käyttää samaa metaforaa:
– Valtaosa kappaleista on vesitetty tylsiksi kabaree-esityksiksi. Ne on kuvattu vasten hahmojen jaettua mielikuvitusta, joka on kuin musta aukko.
Muokattu 4.10.2024 kello 18.14: Muokattu jutun ingressiä, jossa aiemmin oli lause ”Elokuvalle povataan menestystä”. Tekstissä ei kuitenkaan käsitellä elokuvan taloudelisia menestysmahdollisuuksia.