Mammuttipitkät esitykset tuntuvat nyt olevan pinnalla. Tukholmassa pyörii parhaillaan kahdeksantuntinen nykypäivän homoyhteisöä kuvaava Arv.
Helsingissä saa ensi-iltansa alun perin samanmittainen Angels in America. Kansallisteatterin versio on tosin lyhennetty puoleen, mutta puolikkaanakin show kestää neljä tuntia.
Homofantasiaksi kutsuttu Angels in America (1991) kuvaa aikaa, jolloin maailman tietoisuuteen nousi uusi tappava tauti, aids.
Tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun New Yorkiin, aikaan, jolloin Yhdysvaltain presidenttinä oli konservatiivinen republikaani Ronald Reagan ja seksuaalivähemmistöjen asema tukala.
Tony Kushnerin kirjoittama näytelmä sai Suomen kantaesityksensä Kansallisteatterissa 30 vuotta sitten. Nyt siitä nähdään uusi sovitus ja uuden sukupolven tulkinta.
Magiikkaa ja ruumiinnesteitä
Angels in America on yhtä aikaa realistinen ja maaginen kuvaus tappavan taudin vaikutuksista yhteiskuntaan. Tarinan keskiössä on homopari, seksuaalisuutensa kanssa kamppailevia miehiä, kulissiavioliitossa elävä nainen, mormoneja, juutalaisia, kuolleita esi-isiä ja ylimaallisia enkeleitä.
Näytelmä on runsaudensarvi, jonka keskenään risteävät tarinalinjat sivuavat paitsi homofobiaa ja rasismia myös ilmastokriisiä.
Yksi näytelmän rooleista on Roy Cohn (1927–1986), presidentintekijä, jonka hahmo perustuu todelliseen henkilöön. Cohn on se sama lakimies, joka toimi Donald Trumpin varhaisena mentorina ja jolla on keskeinen rooli myös paljon puhutussa uudessa elokuvassa The Apprentice. Elokuva ei ole Trumpin kampanjaväen mieleen.
Cohn kuoli vuonna 1986 aidsiin, mutta väitti sairastuneensa maksasyöpään.
Asenteet ovat kovenneet
Markku Haussila (s. 1986) näyttelee aidsiin sairastuneen miehen kumppania, Louisia. Sekä Haussila että esityksen ohjannut ja sovittanut Linda Wallgren (s. 1988) korostavat, että näytelmä on edelleen valitettavan ajankohtainen.
– Seksuaalivähemmistöjen asema on muuttunut jossain määrin paremmiksi, mutta me otamme jatkuvasti globaalilla tasolla takapakkia kaikkien vähemmistöjen ja marginalisoitujen ryhmien suhteen, Haussila sanoo.
Ohjaaja Linda Wallgren muistuttaa, että viime aikoina Suomessakin on keskusteltu tuesta seksuaalivähemmistöille.
– Takapakkia ei oteta ainoastaan naapurissa tai globaalisti, vaan meilläkin. Ja siksi on hyvä olla tarkkana, eikä ajatella, että olemme valmiita näiden kysymysten kanssa, Wallgren sanoo.
Representaatio on huomiotu
Angels in America on moderni klassikko ja sitä esitetään edelleen ahkerasti maailmalla. Suomessa se on nähty aiemmin vain kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten.
Ohjaaja Wallgren uskoo, että 30 vuodessa teatterintekemisen perusasiat ovat pysyneet, mutta työkulttuuri ja ajatukset representaatiosta, eli siitä, kuka voi näytellä ketäkin, ovat nykyisin erilaisia.
Angels in Americaan on esimerkiksi otettu seksuaalivähemmistöjen edustajia näyttelemään niitä rooleja, joissa se on koettu oleelliseksi.
– Samoin poc-henkilö Belize on keskeinen rooli, emmekä me lähde tässä ajassa siitä, että kuka tahansa voisi häntä näytellä, Wallgren sanoo.
Poc viittaa muihin kuin valkoihoisiin. Belizen roolin näyttelee Kansallisteatterissa Leo Ikhilor.
Wallgrenin mukaan teoksen teemoista on keskusteltu paljon ja niiden suhteen on pyritty olemaan tarkkoja. Sama pätee sanoihin, joilla on ohjaajan mukaan paljon valtaa.
– Siellä on kielenkäyttöä ja määrättyjä sanoja, joita ei ole relevanttia tuoda näyttämölle tämän päivän Suomessa. Henkilöiden väliset ristiriidat pystyy ilmaisemaan muutenkin kuin toisintamalla rasismiin ja homofobiaan liittyviä teemoja.
Näytelmä lyheni puoleen
Angels in America on alun perin kaksiosainen. Nyt näytelmästä nähdään uusi Wallgrenin tekemä sovitus, jossa teksti on karsittu puoleen.
– Siinä oli paljon jatko-osan tuntua ja jonkin verran toistoa. Minua kiinnosti, voisiko tästä tehdä yhden illan mittaisen. Nelituntisia näytelmiä on kuitenkin Suomessakin nähty viime aikoina, Wallgren perustelee.
Keskeiset henkilöt ja suuret linjat on kuitenkin Wallgrenin mukaan säilytetty.
Ruotsin kansallisella päänäyttämöllä pyörii parhaillaan Angels in American moderni sisarteos: Inheritance, ruotsiksi Arv ja suomeksi Perintö.
Se esitetään täydessä mitassa. Esityksen ruotsalainen ohjaaja Carl Johan Karlson kertoi Ylelle uskovansa, että ihmiset janoavat eeppisiä tarinoita.
Onko suomalaisilla siis ruotsalaisia huonompi kestokyky?
– Ajattelin, että neljä tuntia on hyvä kokeilu. Ainakin toistaiseksi koekatsojat ovat sanoneet, että ei tuntunut neljältä tunnilta, Wallgren sanoo.
Nuoret tekijät vs. aids-kriisi
Moni uuden version tekijöistä on syntynyt aids-kriisin jälkeen, aikana, jolloin hiv-infektiosta on tullut hoidettavissa oleva sairaus.
Näyttelijä Markku Haussila esittää miestä, joka hylkää aidsiin sairastuneen puolisonsa.
– Näytelmän tapahtuma-aikana aidsiin liittyi paljon pelkoa, koska ei tiedetty, mistä oikeasti on kysymys, eikä saatu apua, hän sanoo.
80-luvun lopussa syntyneen Haussilan varhaisin muistikuva aidsista on 1990-luvulta.
– Se oli stigmatisoitua ja yhdistettiin vahvasti homomiehiin. Minua ja samanikäisiä ystäviäni yhdisti perätön hivin pelko.
Haussilla kertoo olleensa queer-nuori ja homolapsi aikana, jolloin yhteiskunnan viesti oli leimaava.
– Mediasta ja tv-sarjoista muistan, että se oli aina joku gay-hahmo, yleensä mies, jolla oli hiv ja se oli jotain aivan hirvittävää.
Lääkitys on kehittynyt, eikä hiv-tartunta ole enää kuolemantuomio. Sekä Haussila että Wallgren muistuttavat kuitenkin, että hoito riippuu siitä, mihin sattuu syntymään.
– Globaali tasa-arvo ei tässä toteudu. Tämä on edelleen vakava asia, jota pitää yhä edistää, Wallgren sanoo.
Angels in American ovat aiemmin Suomessa ohjanneet Otso Kautto vuonna 1994 ja Johanna Freundlich vuonna 2010.
Teosta esitetään edelleen ahkerasti maailmalla. Lontoon kansallisella päänäyttämöllä National Theatressa sai ensi-iltansa Marianne Elliotin ylistetty tulkinta, joka välitettiin suomalaisiin elokuvateattereihin vuonna 2017.
Angels in Americasta on tehty myös HBO:n minisarja, jossa näyttelevät muun muassa Al Pacino ja Meryl Streep.