Pohjanmaan hyvinvointialueella vaasalaisvanhusten on kaikkein vaikeinta saada hoitopaikka kotikaupungistaan.
Sairaalapalveluiden toimialajohtaja Christian Palmberg tarkoittaa tällä tilannetta, jossa vanhus tuodaan ensiapuun, koska tämä ei pärjää enää kotona, mutta varsinaista sairautta ei ole.
Vanhus voidaan sijoittaa erikoissairaanhoitoon eli keskussairaalaan, tosin siellä makuuttaminen on kallista.
Jos kotiuttaminen on mahdotonta eikä sosiaalihuollolla ole osoittaa paikkaa, suuntana on yleislääketieteen osasto eli entinen terveyskeskuksen vuodeosasto. Moni niistä on kuitenkin suljettu säästösyistä.
– Sekään ei ole vanhukselle oikea hoitopaikka, mutta se on paljon halvempi kuin erikoissairaanhoidon paikka, Palmberg sanoo.
Jos lähistöltä ei löydy vapaata, vaasalaismummo tai -pappa päätyy todennäköisesti tunnin ajomatkan päähän Närpiöön. Joskus sänky voi olla vielä kauempana, sadan kilometrin päästä Pietarsaaressa.
Vaasalaiset reissaavat
Kaksikielisen Pohjanmaan tekee erityisen haastavaksi sen muoto: hyvinvointialue on pitkulainen kaistale länsirannikolla. Kristiinankaupungin ja Pietarsaaren välillä on noin 200 kilometriä. Vaasan seutu on kaistaleen keskellä.
Palmberg vakuuttaa, että suurin osa vanhuksista saa hoivapaikan kotikunnastaan tai lähiympäristöstä.
Haastava tilanne koskee muissa pohjalaiskunnissa lähinnä yksittäisiä vanhuksia, mutta Vaasassa useita kymmeniä.
– Pohjoisessa vanhuksille on hyvin paikkoja, samoin etelässä. Keskellä ei ole. Ne ovat ennen kaikkea vaasalaiset, jotka joutuvat reissuun, Palmberg sanoo.
Ikäihmisten sektorijohtaja Pia Vähäkangas Pohjanmaan hyvinvointialueelta arvioi, että syynä Vaasan tilanteeseen on yleislääketieteen osastopaikkojen vähentäminen vuosien saatossa.
Myös lyhytaikaisia hoitopaikkoja on ollut henkilöstöpulan takia huonosti tarjolla. Nyt tilanne on parantunut hieman, ja lyhytaikaisia hoitopaikkoja on pystytty avaamaan lisää.
Äidinkieli otetaan huomioon
Sijoittamisessa otetaan huomioon vanhuksen äidinkieli.
Joskus käy silti niin, että esimerkiksi Vaasasta siirretään Närpiöön vanhus, joka puhuu vain suomea. Kaikki Pohjanmaan hyvinvointialueen yksiköt ovat kuitenkin kaksikielisiä.
– Periaatteessa yksikössä täytyy olla myös henkilöstöä, joka osaa puhua suomen kieltä, sanoo Pia Vähäkangas.
Christian Palmberg tietää, että kielelliset oikeudet eivät aina toteudu. Kyse on hänen mukaansa yksittäisistä tapauksista.
– Ruotsinkielinen valittaa, etteivät Ruotsin kanavat näy telkkarissa tai suomenkielinen valittaa, ettei yhdessä työvuorossa saanut suomeksi hoitoa. Tilanne ei ole kuitenkaan muuttunut 2–3 vuoden aikana, kun sitä on seurattu.
Odotus voi olla pitkä
Vanhus saattaa joutua odottamaan yleislääketieteen osastolla jatkopaikkaa jopa 25 päivää, sanoo sairaalapalvelujen Christian Palmberg.
– Akuutissa sairauden hoidossa hoitoaika on usein lyhyt. Jos syynä on vanhuus, eihän siitä yhtäkkiä nousta jaloille. Silloin lähtevät toiset pyörät pyörimään.
Vanhukselle tehdään palveluntarpeen arviointi ja katsotaan, pääseekö hän palveluasumisen jonoon. Jos odotusaika vuodeosastolla uhkaa venähtää pitkäksi, hänet yritetään saada lähemmäs kotipaikkaa.
Sosiaalihuoltolain mukaan palvelutarpeen arviointi pitäisi toteuttaa seitsemässä vuorokaudessa. Jos tarve on arvioinnin perustella ympärivuorokautinen, odotusaika saa olla korkeintaan kolme kuukautta.
Pohjanmaalla keskimääräinen odotusaika jää Vähäkankaan mukaan sen alle. Suurin osa vanhuksista asuu odotusaikana kotonaan.