Lähes 10 prosenttia maahanmuuttajista eli yli 30 000 henkilöä ei osaa suomea tai ruotsia tai ainakin niin huonosti, etteivät he selviä sillä.
Tiedot ovat THL:n Moni Suomi -tutkimuksesta vuodelta 2022. Ne koskevat 20–74-vuotiaita. Vuonna 2022 koko maahanmuuttaneen aikuisväestön määrä oli noin 379 000.
Yle tapasi kolme maahanmuuttajaa, jotka ovat eläneet Suomessa vuosia osaamatta suomea.
Miksi he eivät ole oppineet suomea ja miten he ovat selviytyneet ilman sen taitoa?
Grace Oluchi Enene-Amachree, 35, Nigeria
Nigerialainen Grace Oluchi Enene-Amachree koki kulttuurishokin, kun hän muutti Suomeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi syyskuussa neljä vuotta sitten.
Ensimmäinen vuosi oli masentava.
– Afrikkalaisina olemme hyvin yhteisöllisiä, täällä ollaan yksityisiä. Kun yrittää tervehtiä, ihmiset eivät välttämättä vastaa, Grace kertoo nyt kotonaan Helsingin Pihlajamäessä.
Vaikeus löytää suomalaisia ystäviä ei edistänyt myöskään kielitaitoa. Opiskelupaikkakunnallaan Lappeenrannassa Grace kävi kirkossa löytääkseen yhteisön. Hän muistelee erityisesti Salme-nimisen naisen ystävällisyyttä.
Nyt Gracen jaloissa kurkistelevat vajaan kolmen vuoden ikäinen tytär Boma ja seitsemän kuukauden ikäinen poika Damiete. He kuulevat kotona igbon ja englannin kieltä – ja nyt jonkin verran myös suomen sanoja.
Grace aloitti suomen kielen kurssin tänä syksynä. Hän kertoo jo ymmärtävänsä suomea, mutta ei osaa vielä vastata sujuvasti.
Ystävät houkuttelivat Gracen Suomeen Tanskasta, jossa hän asui neljä vuotta ja opiskeli katastrofien hallintaa Kööpenhaminan yliopistossa. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi Grace muutti nigerialaisen aviomiehensä Enenen ja lastensa kanssa Helsinkiin viime vuonna.
Kielitaidottomuus on rajoittanut Gracen elämää ja vaikeuttanut sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Näin hän kuvaa aiempia kokemuksiaan videolla:
Grace ei peittele sitä, että hänellä on ikäviä kokemuksia kielitaidottomuudesta Suomessa. Ennen valmistumistaan sairaanhoitajaksi hän työskenteli sairaalassa lähihoitajana.
– Osasin työni, vaikka en osannut suomea. Kohtasin ymmärtäväisiä ihmisiä, mutta osa teki selväksi, että kielitaidottomana en kuulu tänne. Joskus kuulin kommentteja, että käytän Google-kääntäjää. Joskus asiakkaan perhe soitti, ja tarvitsin apua suomenkieliseen keskusteluun. Oli vaikeaa, kun kollegat eivät auttaneet.
Grace on hakenut tänä syksynä päättyneen äitiyslomansa jälkeen aktiivisesti töitä.
Näin hän kuvaa työnhakua videolla:
Grace kaipaisi jonkinlaista helpotusta kielitaitovaatimuksiin töihin pääsemiseksi.
– Monet tuntevat itsensä masentuneiksi ja hylätyiksi sen vuoksi, etteivät kuulu tähän yhteiskuntaan. Englannin kieli ei hävitä suomea. Suomessa on hoitajapula, ja vaikka minulla on pätevyys Suomesta, en voi työskennellä kielitaidon vuoksi.
Syynä monien maahanmuuttajien ummikkouteen voi olla Gracen mielestä ”Suomi on vaikeaa” -ajattelu. Se pelottaa jo ennen aloittamista.
Leonardo Almeida-Souza, 46, Brasilia
Brasilialainen solubiologi Leonardo Almeida-Souza on asunut Suomessa viisi vuotta, mutta osaa vain joitain suomen sanoja.
– Kiitos, minä olen Leonardo, hän sanoo kotonaan Helsingin Herttoniemessä.
Kotoa on muutaman kilometrin matka työpaikalle Viikkiin. Almeida-Souza toimii solubiologian apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.
Tutkija ei ole oppinut suomea, koska ei tarvitse sitä työssään yliopistolla. Myös hänen belgialainen vaimonsa työskentelee siellä.
– Se on eräänlainen kupla, Leonardo kuvaa.
Näin Leonardo kuvaa tilannettaan videolla:
Englannilla pärjää missä tahansa Suomessa, hän sanoo. Elämä ummikkona ei ole Almeida-Souzan mielestä silti helppoa.
– Tietysti suomea on kaikkialla, ja puhelinta on käytettävä koko ajan kääntämiseen.
Pahempaa tutkijan mielestä on kuitenkin se, että kielitaidottomuus pitää hänet osin ulkopuolisena suomalaisesta kulttuurista.
– En voi ymmärtää vitsejänne. Google-kääntäjä ei ymmärrä kulttuuria eikä kontekstia, solubiologi sanoo.
Brasilialaistutkija pitää kielitaidottomuuttaan jonkinlaisena häpeänä, vaikka ”ummikkoprofessoriin” suhtaudutaan joka paikassa ystävällisesti, hänellä on suomalaisia ystäviä ja hän kokee myös sopeutuneensa suomalaiseen yhteiskuntaan.
Myös arkipäivän elämässä tulee joskus hankaluuksia ilman suomen kieltä.
Näin Leonardo kertoo niistä videolla:
Almeida-Souzan elämä on ollut hyvin kansainvälistä. Ensin hän asui kuusi vuotta Belgiassa ja sitten seitsemän vuotta Britanniassa, josta muutti Suomeen.
Belgiassa Leonardo oppi vaimonsa äidinkielen hollannin. Suomessa mies kävi aluksi yhden suomen kielen kurssin laihoin tuloksin. 8- ja 13-vuotiaat lapset puhuvat jo sujuvasti koulussa oppimaansa suomea. Perheellä on aikeita jäädä Suomeen.
– Työni on hieno. Perheeni on hyvin sopeutunut. Pidämme elämäntyylistä ja suomalaisista.
Suomen kielen Leonardo uskoo oppivansa viiden vuoden kuluessa. Se tekisi elämästä täyteläisempää.
– Ymmärtäisin paljon paremmin päivän aikana tapahtuvia pieniä asioita.
Abdurrahman Çakıcı, 61, Turkki
Turkkilainen Abdurrahman Çakıcı on palannut kouluun lähellä eläkeikää. Hän suorittaa rakennusalan perustutkintoa ja alan suomen kielen kurssia Helsingissä.
– Koska emme näytä palaavan Turkkiin lähiaikoina, aion oppia suomea sen verran, että voin hoitaa omat asiani täällä, Abdurrahman kertoo.
Mutta miten turkkilaismies on selvinnyt Suomessa jo kahdeksan vuotta ilman suomen kielen ja englanninkaan taitoa?
– Onhan se hankalaa, kun ei voi puhua suoraan vastapuolelle ja ilmaista itseään, hän kertoo tulkin välityksellä.
Abdurrahmanilla ei ole ollut silti mitään hätää Suomessa. Täällä asuu kolme lasta, jotka osaavat sekä suomea että englantia. Myös hänen vaimonsa osaa jo auttavasti suomea.
Apuna ovat myös suomea taitavat turkkilaiset liikekumppanit ja Google-kääntäjä.
Abdurrahman kertoo videolla, miten hän selviytyy arkipäivästä:
Liikekumppanit ovat hoitaneet työneuvottelut. Sosiaalitukia Abdurrahman ei ole saanut, joten hänen ei ole juuri tarvinnut asioida virastoissa. TE-toimistoon hän meni ensimmäisen kerran tänä vuonna, kun hän halusi opiskelemaan.
Çakıcın perhe muutti 2016 Suomeen Turkin poliittisen tilanteen vuoksi. Abdurrahman on kouluttautunut Turkissa insinööriksi. Suomessa hän on toiminut osakkaana turkkilaisten perustamassa rakennusyrityksessä.
– Jouduimme lähtemään Turkista valmistautumatta. Meillä ei ollut pakolaisstatusta. Tulin Suomeen saadakseni oleskeluluvan liittymällä osakkaaksi erääseen yritykseen. Alussa minulla ei ollut aikaa oppia suomea.
Vuonna 2019 Abdurrahman aloitti suomen kielen kurssin, mutta koronapandemia keskeytti sen alkuunsa. Tänä syksynä alkoi uusi yritys.
Abdurrahman ihmettelee, miksi monet suomen kieltä osaavat maahanmuuttajat eivät saa koulutustaan vastaavia töitä. Niin on käynyt myös Abdurrahmanin liikekumppanille, turkkilaiselle insinöörille.
– Ehkä siksi, että hän on ulkomaalainen, Abdurrahman pohtii.
Abdurrahmanin mukaan korkeasti koulutetut saattavatkin epäillä, etteivät saa omia töitään, vaikka opiskelisivat suomen kieltä. Vähemmän koulutetut voivat taas ajatella, että heidän töissään pärjää ilman suomeakin.
– Kaikilla ei ole samanlaisia kielellisiä taitoja. Jotkut oppivat helposti, toiset vaikeammin.
Abdurrahman uskoo, että olisi menestynyt paremmin, jos olisi oppinut suomen kielen. Eläkeikää lähestyessä sillä ei ole enää niin suurta merkitystä.
Suomen kansalaisuuden turkkilaismies kuitenkin haluaisi, mutta siinäkin esteenä on kielitaito. Abdurrahmanin mielestä hänen ikäisiltään ei pitäisi enää edellyttää suomen kielen taitoa kansalaisuuden saamiseksi.
Näin hän pohtii asiaa videolla:
Juttua muokattu 19.10.2024 klo 10.43: Pihlajamäen kirjoitusasu korjattu.