Lokakuussa perheenäiti kirjoitti Helsingin Sanomissa päätyneensä avioeroon, koska lapsiperheen työt ja metatyöt jäävät yksin hänen vastuulleen. Perheenäiti kertoi, että ilmiö on yleinen. Naiset uupuvat kuorman alle samalla kun miehet ”luistelevat” vastuusta.
Näkökulma on vanha tuttu. Vuonna 2015 toimittaja Jenny Lehtinen avasi ja lukitsi metatyökeskustelun kolumnillaan. Näkökulma jää vajaaksi maaseudun ja miehen osalta mediaosuma toisensa perään. ”Arjen projektipäällikkö” otsikoi Helsingin sanomat juttunsa vuonna 2021, ja tarkoitti sillä naista. ”Arjen vapaamatkustaja”, otsikoi samainen lehti juttunsa vuonna 2023, ja tarkoitti sillä miestä.
Selvittäessäni mikä moottorisaha kannattaisi ostaa, saatan hyvinkin näyttää sohvalla makaavalta mieslihalta, joka vahtaa vain ruutuaan.
Heteronormatiivinen ydinperhe on pohjoisella maaseudulla perusyksikkö, jonka arjen askareisiin kuuluu paljon enemmän erilaisia kotityön lajeja ja niiden suunnittelua kuin metatyöstä kertovissa jutuissa esitetään.
Maalla suuri osa rakennus-, korjaus-, ja huoltotyöstä tehdään ja suunnitellaan omin voimin, koska palvelut ovat joko liian niukkoja, kaukana tai pohjoisen tulotasolle liian kalliita. Havaintojeni ja kokemukseni mukaan tämä työ jää usein miehelle.
Esimerkiksi tähän tapaan.
Kun pihasaunasta mätänee lattia ja palaa kiuas, selvitän yksityiskohtien tarkkuudella, miten rakennan paremman lattian ja mikä on taloudellisesti ja toiminnallisesti pätevin kiuas saunaan. Katson kilowatit, pesäpellin paksuuden, arvostelut ja hormin lähdön. Olihan hormi 119 millinen?
Luontaisesti mieleni seilaisi laajemmissa selkosissa, mutta metatyö pakottaa yksityiskohtiin: Onko Fordin polttimo H7 vai H4, onko minulla oikeita torx-päitä, montako milliä aggregaatin bensaletku on sisäpuolelta, entä mistä liittimet vai tarvitaanko niitä ollenkaan. Sellaisia ihmettelen, kun poliisiauton valot vilkkuvat ja kohtelias konstaapeli ilmoittaa, että Fordisi on ajokiellossa. Olin tykkänään unohtanut katsastaa.
Olen taidoiltani rajoittuneempi kuin monet tuntemani työ- ja metatyömiehet, jotka suunnittelevat, rakentavat ja korjaavat mitä tahansa.
Yksi makaa traktorin alla illat jotakin akselia punoen, jotta voi talvella lingota pitkän pihatien. Sitä ennen hän on tietenkin selvittänyt yksityiskohtaisesti, kuinka traktori toimii.
Toinen kaistapää tuijottaa ummikkona venäläistä Youtube-videota niin kauan, että tajuaa, miten pystyy tekemään kolmen tonnin remontin autoonsa itse.
Moni tuntemani perheenisä muistuttaa lähinnä yleisneroa, jolta hoituu kaikki ruuan hankinnasta kokkaukseen ja tarvittaessa myös ne työt, jotka listataan keskivertokaupunkilaisten metatyöpalettiin.
Tämän lisäksi miehet ovat tehneet näihin päiviin asti pidempää työpäivää. Moni kantaa yhä suuremman vastuun perheen taloudesta ja päätyy siksi kuluttaviin vuoro- tai reissutöihin.
Perhearki on rankkaa, mutta useimmille lopulta parasta, mitä elämä pystyy tarjoamaan.
Olen saanut elää perheenisänä seitsemäntoista vuotta. Metatyökeskustelu on yksi niistä jauhatuksista, jotka ajavat perheen vanhempia kauemmas toisistaan.
Jää helposti huomaamatta, että lastenkasvatus vaatii kummaltakin aikuiselta kaiken, ja niin sen kuuluu ollakin.
Lapset ovat vanhemman tärkein elämäntyö ja samalla suurin etuoikeus. Perhearki on rankkaa, mutta useimmille lopulta parasta, mitä elämä pystyy tarjoamaan.
Vaikka elämme puolisoidemme kanssa saman katon alla, emme koskaan voi tajuta kokonaan toistemme taakkoja ja huolenaiheita. Selvittäessäni mikä moottorisaha kannattaisi ostaa, saatan hyvinkin näyttää sohvalla makaavalta mieslihalta, joka vahtaa vain ruutuaan.
Katsomme maailmaa hämärän navetan pikkuruisesta sontaluukusta. Jotakin kertonee se, että jokainen löytämäni teksti, joissa naisten metatyö nimetään tasa-arvo-ongelmaksi Lehtisen aikoinaan luomalla rajauksella, on paitsi naisen, todennäköisesti myös kaupunkilaisen kirjoittama.
Perheessämme on suuri joukko yhteisiä töitä ruuanlaitosta siivoukseen ja sitten on erikoistumisalat. Huolehdin kaikesta, missä on metallia tai puuta. Rouva Juntti hoitaa laskut ja lasten koulujutut.
Kun kerran väsyissäni uikutin, että eikö kumppanikin voisi suunnitella ja toteuttaa edes joskus jonkun pienen raksapuuhan, Rouva Juntti totesi, että mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos molemmat huolehtivat kaikesta.
Etten paremmin sanoisi.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on metatyömies ja perheenisä pohjoisesta.