”Se on kuin väärinpäin oleva lottovoitto” – Heidi Haapalan isä lähti 21 vuotta sitten Karvialle eikä koskaan palannut

Pohjanmaan poliisin alueella on kateissa 24 ihmistä. Vanhin tapaus on vuodelta 1981. Omaisia odotus turhauttaa, usein tutkijoitakin.

Heidi Haapalan isä Kai Salomaa lähti Karvialle toukokuussa 2003 eikä palannut koskaan. Siitä asti Heidi on ollut sitä mieltä, että isä kohtasi tiensä pään henkirikoksen uhrina. Video: Jarkko Heikkinen / Yle
  • Pekka Ruissalo

Vaasalainen Heidi Haapala oli 18-vuotias, kun hänen isänsä katosi. Kai Salomaa lähti toukokuussa 2003 Karvialle tapaamaan vanhaa vankilakaveriaan, eikä ole palannut.

Nyt aikuiseksi varttunut kahden lapsen äiti istuu vaasalaisen huoltoaseman pöydässä. Suru on ehtinyt kahden vuosikymmenen aikana muuttaa muotoaan monta kertaa.

– Se on kuin väärinpäin oleva lottovoitto. Siinä on yhden ihmisen aikuiselämä.

Isällä oli katoamisaikaan aavistus, että hän ei tule elämään enää kauan.

Alkoholi oli saanut jatkoa huumausaineista ja tuttavapiiri muuttunut aiempaa kolkommaksi. Viimeisinä aikoina isästä oli tullut hyvin suojeleva ja tekstiviestejä tyttärelle tuli paljon.

Silti katoaminen tuli yllätyksenä.

– Huoli siitä, mitä tapahtuu, oli koko ajan läsnä. Mutta kyllä se yllätti kaikki isän läheiset.

Isällä oli aavistus tai pelko, että hän ei tule elämään enää kauan.

Heidi Haapala

Karvialla 15.5.2003 kadonnut Kai Salomaa ja tämän käyttämä Honda Civic -henkilöauto.
Tämä kuva Kai Salomaasta on tullut useista jutuista tutuksi. Heidi Haapalaa hieman naurattaa, kun häneltä kysyy kuvan historiaa. Kun Salomaan äiti näki kuvan ensi kertaa lehdessä, tämä oli todennut, että poikaa hävettäisi, kun juuri tuo kuva piti laittaa lehteen. Kuva: poliisi, kuvankäsittely: Nanna Särkkä
Heidi Haapalan isä katosi yli 20 vuotta sitten: "Elämä jatkuu, vaikka yksi on poissa"
Heidi Haapalan tapasi Pekka Ruissalo.

Aika on suurin vastustaja

Yle uutisoi Suomen kadonneista keväällä 2023. Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella on tällä hetkellä kateissa 24 ihmistä. Vanhin avoin tapaus on vuodelta 1981 Vaasasta.

Vaasan poliisilaitoksen rikoskomisario Jukka Kero on 30 vuoden aikana työskennellyt myös katoamistapausten kanssa. Hän sanoo, että usein suurin vastustaja on aika – ennen kaikkea tutkinnan alkuvaiheessa.

– Vanha viisaus on, että menetetty aika on menetetty totuus. Mitä kauemmin ihminen on ollut kadoksissa, sitä laajemmaksi etsintäalue menee.

Jukka Kero kertoo, mitä tapahtui, kun metsästäjä otti häneen yhteyttä 1990-luvun alkuvuosina. Video: Jarkko Heikkinen / Yle.

Tyypillinen tapaus on Keron mukaan sellainen, että joku lähtee esimerkiksi marjaan tai sienestämään eikä palaa ilmoittamaansa aikaan.

Pahimmassa tapauksessa omaiset saattavat lähteä itse etsimään ja soittavat hätäkeskukseen vasta sitten, kun takamatkaa on 12 tuntia.

– Se on pitkä aika.

Tekniikan kehittyminen on auttanut: käytössä ovat nykyisin esimerkiksi rajavartiolaitoksen lämpökamerat. Koira on silti yhä korvaamaton apu etsinnöissä.

Menetetty aika on menetetty totuus.

Jukka Kero, rikoskomisario

Empatia ja päihdeongelmat

Heidi Haapala teki isästään katoamisilmoituksen. Alkuvaiheesta lähtien hän koki, ettei päihdeongelmaisen isän kohtalo välttämättä kiinnostanut viranomaisia kovin paljon.

– Muistan hyvin erään poliisin, joka sanoi, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Minä sanoin, että ei ole kyllä pikku possua näkynyt.

Heidi Haapala, Vaasa.
Haapala sanoo saman asian kuin vuosia sitten: jos isä ei olisi ollut päihdeongelmainen, hänet olisi löydetty jo. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Pohjanmaalla rikostoimittajana työskennellyt Reima Luukkanen seurasi muun muassa katoamistapauksia kymmeniä vuosia. Hän sanoo, että niiden saama huomio vaihtelee suurestikin sen mukaan, millainen kadonnut on.

– Jos rähjäinen laitapuolenkulkija katoaa maisemasta, eipä kukaan jaksa häntä muistaa, hän sanoo.

Heidi Haapala toivoo, että viranomaisten tunnetaitoja parannettaisiin edelleen.

– Harvempi saa lukea aamu- tai iltauutisista omaan isäänsä liittyvistä tapahtumista.

Kokenut rikostoimittaja Reima Luukkanen: "Katoamisten saama huomio vaihtelee"
Reima Luukkanen kertoo Pekka Ruissalon haastattelussa näkemyksiään pitkän rikostoimittajan uran varrelta.

Julkisuudessa on puolensa

Media uutisoi mielellään kadonneista: esimerkiksi kun syyskuun lopussa tuli 25 vuotta siitä, kun koripalloilijanuori Raisa Räisänen katosi Tampereen syysillasta. Naisen kohtalo on vieläkin avoin.

Heidi Haapala on ollut asiasta julkisuudessa jo alusta lähtien.

Siinä on puolensa ja puolensa.

– Ihmiset tunnistavat, että tuo on sen kadonneen miehen lapsi. Siihen on joskus ollut vaikea suhtautua, että olet ikään kuin olemassa kadonneen ihmisen kautta.

Eeva Soivion tuolloin 17-vuotias veli Juha lähti Vaasasta matkalle Sundsvalliin vuonna 1989 eikä koskaan palannut. Katoamisen saama julkisuus on tuntunut omaisista vaikealta, joten Soivio kieltäytyi uudesta haastattelusta.

Kerroin jo silloin että olen ihan varma että häneen on kohdistunut henkirikos, ja hän on aivan varmasti kuollut.

Heidi Haapala

Vahva epäily isän kohtalosta

Heidi Haapalalla on ollut alusta asti selvä näkemys siitä, mitä isälle tapahtui.

– Kun tein katoamisilmoituksen, kerroin jo silloin, että olen ihan varma, että häneen on kohdistunut henkirikos, ja hän on aivan varmasti kuollut.

Keskusrikospoliisi on tutkinut Kai Salomaan katoamista murhana puolentoista vuoden ajan.

Haapala uskoo, että asiasta tietäviä ihmisiä löytyy yhä.

– Sellaista julmuutta ei tahdo ymmärtää millään, että ihminen voi viedä toiselta hengen ja jatkaa elämäänsä tavalliseen tapaan.

Jukka Kero pitää poliisin roolia erityisen tärkeänä siinä, että etsinnät suoritetaan loppuun asti ja omainen löytyy.

– Siinä vaiheessa varsinainen surutyö pääsee kunnolla vasta alkamaan.