BERLIINI Saksassa on yleistynyt tapa, että ihmiset jättävät tarpeettomaksi jääneen omaisuutensa kadulle sen sijaan, että heittäisivät roskiin tai veisivät kirpputorille.
Tapa on arvokas monelle kodittomalle, mutta myös muiden kaupunkilaisten voi nähdä poimivan mukaansa esimerkiksi cd-levyjä, kirjoja ja lautasia.
Ei ole harvinaista nähdä jopa sohvia tai nojatuoleja tukkimassa jalkakäytävää, vaikka järjestyssääntöjen mukaan jalankulkijoiden liikkumista estäviä tavaroita ei saisi jättää kadulle.
Viranomaiset sulkevat silmänsä katukierrätykseltä. Pienen laatikon tai vaatepinon laittaminen kadulle ei ole rikos.
Kierrättäjän pitäisi kuitenkin palata parin kolmen päivän sisällä tarkistamaan, onko tavara kelvannut jollekin, linjaavat esimerkiksi Stuttgartin viranomaiset. Jos ei ole kelvannut, se pitää hävittää muulla tavalla.
Yleensä tavarat, myös roina ja rihkama, häipyvät kadulta muutamassa päivässä.
Moni berliiniläinen pitää katukierrätystä vaivattomana tapana kierrättää. Esimerkiksi Friedrichshainin kaupunginosassa hyväntekeväisyysjärjestö on varannut pätkän aitaa, johon voi tuoda ja josta voi ottaa tavaroita.
Lejlan ja Amran mielestä tavaroidenvaihto näkyvästi kadulla lisää korttelin yhteisöllisyyttä. Sekä antaja että saaja hyötyvät.
– Jos en tarvitse enää jotain asiaa, pääsen siitä eroon. Kun vien sen kadulle, saatan löytää jotain mukaan otettavaa samalla. Kaikki hyötyvät, Lejla sanoo.
Amra pitää tapaa hyvänä, mutta kertoo nähneensä myös paljon roskaa muka-lahjoituksena annettavan tavaran joukossa.
– Yleisesti ottaen tämä toimii kuitenkin hyvin, Amra sanoo.
Ylijäämätavaran kierrättäminen kadulla on Saksan kaupungeissa – etenkin hyvätuloisissa kaupunginosissa – jo niin yleistä, että sen motiiveja pohditaan somessa, mielipidekirjoituksissa ja kolumneissa.
Osa tavarasta on nimittäin turhaa roinaa, jonka ihminen jättää laiskuuttaan kadulle pahvilaatikossa ja kirjoittaa päälle ”Zu verschenken” eli lahjoitetaan.
