Osa kunnista antaa rakentaa valokuitua todella lähelle maan pintaa – ”Voi sattua suuria vahinkoja”, varoittaa insinööri

Valokuidun asentaminen 40 senttiin voi kostautua tulevaisuudessa, kun alueella tehdään korjauksia. Silti niin tehdään joissain kunnissa vaikka suositus on rakentaa se syvemmälle.

Kuntien säännöt valokuidun rakentamisessa poikkeavat toisistaan suuresti. Joensuussa valokuidun asentamista lähemmäs maan pintaa pidetään riskinä, Lempäälässä sen taas ajatellaan nopeuttavan työtä. Video: Marko Melto / Yle, Sami Takkinen / Yle
  • Marjo Alste

Osa kunnista antaa rakentaa valokuitua niin lähelle maan pintaa, että siitä voi seurata ongelmia.

Koska valokuidun rakentamissyvyydestä ei ole lakipykälää, kunnat saavat päättää syvyyden itse. Moni määrää rakentamaan kuidun hyvän rakennustavan määrittämään 70 senttimetriin, jonne esimerkiksi sähkökaapelit sijoitetaan. Osa taas antaa sijoittaa kuidun vain 30–50 sentin syvyyteen. Joissain kunnissa rakentamisesta ei ole lainkaan ohjetta.

Kuntaliiton mukaan valokuidun rakentaminen lähemmäs pintaa voi tulevaisuudessa aiheuttaa ongelmia muun katuinfran rakentamiselle. Alempana sijaitsevaan muuhun tekniikkaan voi olla vaikeampi päästä käsiksi, kun valokuitu on tiellä.

Yle uutisoi aiemmin, kuinka valokuituverkon rakentaminen on uhannut jopa huoltovarmuutta. Nyt valmisteilla on yhdyskuntatekniikan rakennustöitä ohjaava yhdyskuntarakentamislaki. Sen valmistelussa käsitellään myös valokuituverkon rakentamiseen ja muihin katutöihin liittyviä asioita.

Nykyisellään kunta voi määritellä reunaehdot, joiden mukaan urakoitsijan on rakennettava.

Silti esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa eteen on jo tullut tilanteita, joissa pelisäännöistä on poikettu.

– Vanhoja kaapeleita on putkahtanut esiin jopa 5–10 senttimetrin syvyydestä vaaditun 70 sijaan, kertoo kaupungin sähkötöiden johtaja Ville Halonen.

Käytännöt vaihtelevat kunnittain

Televerkkojen 70 sentin kaivuusyvyyttä suositellaan infrarakentamisen yleisissä laatuvaatimuksissa (InfraRYL). Suositusta noudattavat esimerkiksi Rovaniemi, Tampere, Helsinki ja Kuopio.

Myös Joensuu vaatii kuidun 70 senttiin. Kaupungininsinööri Tero Toivasen mukaan riski kaapeleiden vaurioitumiselle on sitä suurempi, mitä lähemmäs pintaa rakennetaan.

Grafiikassa näkyy kuinka matalalle voidaan valokuitua asentaa. Lyhyimmillään valokuitua on asennettu vain 30 cm syvyyteen Lieksassa.
Kunnilla on keskenään poikkeavia käytäntöjä siitä, kuinka syvälle maahan valokuitu pitää asentaa. Moni suosii infrarakentamisen yleisten laatuvaatimuksien mukaista 70 sentin syvyyttä. Myös 30 sentin syvyys on sallittu, kunhan telekaapeli on suojattu erityisen hyvin kuten lisämääräykset vaativat. Kuva: Ruuti Kotkanoja / Yle.fi

Valokuitu rakennetaan usein katualueen kupeeseen viheralueelle. Samoille paikoille saatetaan myöhemmin pystyttää esimerkiksi liikennemerkkejä tai aurausviitoitusta, jolloin kuitu on tiellä ja vaarassa katketa.

– 40 senttiä on ehdottomasti liian lähellä maanpintaa. Voi sattua suuria vahinkoja, jos matala-asennuksella kaivettu kaapeli menee rikki. Sen päässä voi olla satoja verkon käyttäjiä.

Valokuituyhtiöiltä on luotu kaupungin suuntaan painetta, jotta se sallisi matala-asennuksen. Yhtiöt haluavat rakentaa 40 senttiin, koska se on halvempaa.

Pelko on, että jos luvan antaa yhdelle toimijalle, tulee se jatkossa antaa muillekin. Siksi kaupungilla on selkeä linja:

– Ei missään tapauksessa, Toivanen kiteyttää.

Kaivinkoneen kauha ja lapiomies kaivinkoneen tekemässä urassa.
Joensuu on linjannut, että mikäli valokuitu on rakennettu kaupungin määräysten vastaisesti, vahinkotilanteissa maksaja ei olekaan enää kaapelia vahingoittanut urakoitsija vaan kuitufirma. ”Jos operaattori asentaa kaapelin matalampaan, hän vastaa mahdollisista eteen tulevista vahingoista täysimääräisesti”, sanoo Tero Toivanen. Kuva: Marko Melto / Yle

”Tulee varoa tarkemmin”

Pohjois-Karjalassa esimerkiksi Tohmajärvellä kuidun saa ujuttaa 50 ja Lieksassa 30 sentin syvyyteen.

Pirkanmaalla Lempäälässä kuitua rakennetaan 40 senttiin. Matala-asennuksen sallimista perustellaan sillä, ettei sitä ole koettu muun kunnallistekniikan kannalta haitalliseksi. Matala-asennus on myös huomattavasti nopeampi tekniikka kuin perinteinen kaivaminen.

Lempäälän liikenneinsinööri Valtteri Partanen myöntää, että riskejäkin on olemassa.

– Esimerkiksi liikennemerkkejä ja valopylväitä asennettaessa valokuitukaapelia tulee varoa entistä tarkemmin.

Mies hymyilee ja katsoo kohti. Taustalla sininen valokuitukela ja pyörätie.
Lempäälän kunta päivittää parhaillaan katulupaohjeistustaan lisääntyneen valokuiturakentamisen vuoksi. Valtteri Partasen mukaan valvontatarpeet ovat kasvaneet ja ohjeistuksen selkeyttäminen helpottaa kunnan valvontatyötä. Partanen ei osaa vielä sanoa, tullaanko kuitu kaivamaan uudenkin ohjeen mukaan 40 senttiin. Kuva: Marko Melto / Yle

Lempäälässä kunta kuuntelee valokuitufirmojen toiveita asennussyvyyksistä päättäessään. Toiveet eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet rakentamisen reunaehtoihin.

– 40 sentin syvyyteen rakentaminen on ollut sallittua jo ennen valokuiturakentamisen räjähdysmäistä kasvua, kiteyttää Partanen.

Kuntaliitto: ”Riski kestävyydelle”

Lempäälässä ei toistaiseksi ole ilmennyt matalamman rakentamisen aiheuttamia ongelmia.

Valokuitukaapeleiden elinikä on kuitenkin kymmeniä vuosia. Siksi nyt lähelle maanpintaa asennetut kaapelit saattavat aiheuttaa ongelmia vasta pitkän ajan kuluttua.

Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale näkee, että matala-asennus vaikeuttaa muun infran hoitoa.

– Kun valokuitu on 30 senttiä muun infran yläpuolella, on muuhun infraan vaikeampi päästä tarvittaessa käsiksi.

Lisäksi matala-asennuksissa käytettävä tekniikka voi Taipaleen mukaan olla riski katujen sään- ja kunnossapitokestävyydelle.

Kaivinkoneen valokuitukaapelia varten tekemä ura. Taustalla kaivinkone.
Valtteri Partasen mukaan Lempäälässä matala-asennuksen salliminen perustuu mikroauraustekniikkaan. ”Valokuituverkkojen asennustöitä tehdään usein laajalla alueella, joten kaivuutöiden nopeampi valmistuminen vähentää valokuitutyömaasta aiheutuvaa haittaa alueen asukkaille. Myös rikottu asfaltti ja myllätty nurmikko tulevat nopeammin kuntoon.” Kuva: Marko Melto / Yle

Valtteri Partasen mukaan kunnallistekniikan kerrostaminen voi joissain tapauksissa jopa ehkäistä kaapelirikkoja. Kaivaja havaitsee muista erillisen valokuitukaapelin helpommin, jos alue joudutaan avaamaan myöhemmin.

Hän ei koe, että myöskään katujen kestävyydestä syntyy ongelmaa.

– Kunta edellyttää, että urakoitsijat palauttavat kadun kaikki rakennekerrokset täysin kaivuuta edeltäneeseen kuntoon.

Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?

Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.