Huuhkajat kohtaa Kansojen liigassa Irlannin torstaina 14.11. klo 21.45 ja Kreikan sunnuntaina 17.11. klo 19. Ylen kanavilla lähetykset klo 21.10 ja klo 18.30 alkaen.
Huuhkajat on montussa.
Viiden ottelun tappioputki kilpailullisissa otteluissa. Markku Kanervan asema ja Palloliiton perusteet hänen jatkosopimukselleen. Hapenpuute maajoukkuebuumin hiipuvassa liekissä.
Huuhkajat on pelannut viimeksi lokakuun 13. päivä. Sen jälkeen Huuhkajien ympärillä on kuitenkin tapahtunut paljon – hyvinkin merkittäviä ja kiinnostavia ulostuloja on riittänyt.
Mistä on kyse?
Hirveä PDF-tiedosto
Lokakuun 18. päivä Palloliitto julkaisi miesten kansainvälisen jalkapallon analyysin, jonka tarkoituksena oli määritellä Huuhkajien vahvuuksia ja kehityskohteita muuhun Eurooppaan verraten vuosina 2018–2023.
Samalla pyrittiin selvittämään muuttujia, jotka selittävät joukkueiden pääsyn tarkastelujakson arvokisoihin.
On mahdotonta alkaa luetella numeroita ja käymään yhdessä jutussa läpi, mitä kaikkea 95-sivuinen pläjäys sisälsi. Palloliiton sivuilta löytyvä analyysi on kaikille saatavilla.
Kuitenkin, kyseisen PDF-tiedoston kaksi kertaa kahlattuani, oli selvää, mitä jäi vahvimmin mieleen.
Koruttomasti: Eurooppalaisessa vertailussa Huuhkajat on todella huono jalkapallomaajoukkue – ainakin jos ajatellaan MM-kisamahdollisuutta, johon nykyinen Kansojen liiga harjoittelumielessä on valjastettu.
Hyökkäyspelaamisesta Suomen vahvuudeksi on nostettu yksittäisten maalipaikkojen poikkeuksellisen korkea maaliodottama. Myös maaliin päätyneiden laukausten osuus kaikista laukauksista on keskivertoa kovempi.
Eli kun Suomi saa maalipaikan, se on todella hyvältä sektorilta, ja siten luonnollisesti myös laukaukset päätyvät hyvällä prosentilla maaliin.
Tämä ei vain auta, kun kaikki muu ontuu.
Suomen ottelukohtaiset laukausmäärät eivät kestä vertailua niihin muihin maihin, jotka ovat päässeet arvokisoihin kyseisellä tarkastelujaksolla, Palloliiton analyysissä todetaan.
Suomi ei pysty rakentamaan hitaita hyökkäyksiä eikä kykene päättämään niitä laukauksiin. Suomi ei pääse vastustajan rangaistusalueelle. Suomi on aivan pohjasakkaa 1vs1-tilanteissa. Hyökkäyskaksinkamppailuiden osalta Suomen suoriutuminen on ollut seitsemänneksi heikointa Euroopassa.
Hieman samaan tapaan kuin hyökkäyspelaamisessa, analyysi listaa puolustuspelaamisesta Suomelle vahvuudeksi sen, mitä tapahtuu aivan maalin edessä.
Suomen viimeiset maalinestotoimet ovat Euroopan huippua. Vuosina 2018–2023 Suomen vastustajan laukauksista maaliin päätyi selvästi kaikista pienin osuus.
Suomi on päästänyt selvästi vähemmän maaleja kuin vastustajan maaliodottama olisi antanut ymmärtää.
Mutkia suoraksi vetäen: Suomi pääsee arvokisoihin, kun Teemu Pukki hyödyntää jokaisen maalipaikan, ja puolustaessa topparit Joona Toivio sekä Paulus Arajuuri uhrautuvat naama ruvella blokkeihin tai Lukas Hradecky venyy ihmeisiin.
Toimi ehkä kerran, mutta on kaukana kestävästä, koska taas kaikki muu ontuu.
Suomen kanssa yhtä paljon vastustajalle laukauksia antavista vain Ukraina on ajanjaksolla selvinnyt arvokisoihin.
Niin hitaita hyökkäyksiä kuin vastahyökkäyksiä Suomi antaa vastustajalleen keskimääräistä enemmän, ja päästää vastustajat niistä laukaisuihin keskivertoa enemmän.
Suomi ei ole prässännyt korkealta, mutta Suomi ei ole kyennyt olemaan aktiivinen myöskään vetäytyessään. Suomi ei siis ole kyennyt paineistamaan pallollista.
Etenemisen estämisen osalta Suomi sijoittuu Euroopan häntäpäähän eikä kestä vertailua oikein minkään muuttujan osalta, varsinkaan muihin arvokisoihin päässeisiin maihin nähden, Palloliiton analyysi kertoo.
Vielä hirveämpi PDF-tiedosto?
Suomen MM-kisapaikka on haihattelua etenkin sen perusteella, mitä löytyy PDF-tiedostosta sivulta 60 alkaen.
Analyysi myöntää, että Suomi tuskin saavuttaa suurmaita, joten arvokisapaikat riippuvat siitä, miten Suomi onnistuu niin sanotusti oman tasonsa maita vastaan. Siksi analyysissä on erillinen vertailu muihin Kansojen liigan B-tason maihin.
Tässäkin vertailussa, niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessä, korostuvat samat ongelmat kuin edellä jo mainittiin.
Maaliodottamatkin ovat vastustajan eduksi. Silti maalimäärät ovat Suomen eduksi, mikä on tietysti tärkeintä. Mutta ei kestävää.
Sittenkin positiivinen?
Mihin Palloliitto käyttää analyysiään? Tiedolla johtaminen on ollut strateginen valinta vuodesta 2021. Tärkeää, mutta itsestäänselvää.
Tiedotteessa Palloliiton pelianalyysipäällikkö ja Huuhkajien videoanalyytikko Henri Lehto kertoi, että tunnistettuja kehityskohtia pyritään parantamaan jokaisella maajoukkueleirillä vähäistenkin harjoituskertojen aikana.
Palloliiton urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen on perustellut kyseisellä analyysillä Markku Kanervan jatkoa.
– Osittain aikataulullisen yhteensattumankin vuoksi analyysiä hyödynnettiin myös A-maajoukkueen päävalmentajan valinnassa ja valmennusryhmän muodostamisessa. Analyysi on osoittanut hyödyllisyytensä niin pelaajakehitystyön lapsuusvaiheen kehittämisessä kuin Huuhkajien valmennustiimin rekrytoinnissa asti, Hyryläinen kiitteli.
Palloliiton julkaiseman analyysin loppupuolella onkin käyty läpi seuraavaa:
Monimuuttuja-analyysi, jonka tavoitteena oli kuvata Suomen miesten maajoukkueen pelityyliä suhteessa muihin Euroopan maihin vuosina 2018–2023 sekä tarkastella, miten joukkueiden suoritustaso erilaisilla muuttujilla mitattuna on selittänyt joukkueiden menestystä arvokisakarsinnoissa.
Suomen pelityyli on 2021 EM-kisojen jälkeen siirtynyt todella monilla mittareilla, kuten pallonhallinnassa ja syöttämisessä, kohti Euroopan huippumaita. Yhtä lailla Suomi on siirtynyt kohti suurmaita esimerkiksi suoraviivaisuudessa, eli nykyään syötöt ovat lyhyempiä ja matalampia.
Esimerkiksi nämä edellä mainitut siirtymät ovat analyysin mukaan hyviä asioita, koska ne selittävät karsintojen menestystä.
Kun maat oli jaettu viiteen kategoriaan pelityylien sekä ”hyvyyden” perusteella, hyökkäämisessä Suomi oli pompannut neloskategoriasta jopa kakkoskoriin, josta kaikki muut maat selvisivät EM-kisoihin 2024. Puolustamisessa Suomi on siirtynyt heikoimmasta kategoriasta yhden verran parempaan.
”Konkretia on puuttunut”
Ensin luetellaan pitkä pätkä tilastoja, joiden perusteella Suomi on huono, ja lopulta tehdään linjauksia, kuinka hienosti Suomi on mennyt ”eteenpäin”.
En ole onnekseni ainoa, joka on hieman hämmentynyt.
– Palloliiton jutussa mainittiin, että nämä löydökset hyödynnetään pelin kehittämisessä. Se, että miten, oli suurin kysymys, mikä itselleni ei ole auennut. Siihen on viitattu eri tavoin, mutta konkretia on puuttunut, sanoo Axel Storbacka.
Storbacka on työskennellyt jalkapalloanalyytikkona useissa suomalaisseuroissa. Nykyisin hän on analytiikka- ja scouttivastaava jalkapalloagentuurissa.
– Minusta tuntuu, että koko kärki puuttuu siitä, mitä ollaan tekemässä. Onko se hyvä asia, että liikumme kohti isoja maita kaikissa muissa mittareissa, paitsi niissä, joilla on merkitystä? Storbacka latasi aiemmin Aition haastattelussa.
Storbackan mukaan pitäisi ensin olla kirkas ajatus siitä, miten halutaan pelata. Tämän pitäisi olla ennen kaikkea kytköksissä ymmärrykseen, miten Suomen tasoinen joukkue voi kilpailla.
– Se kärki jäi puuttumaan. Käytiin läpi eri mittareita, ja ne, joissa Suomi oli hyvä, nostettiin vahvuuksiksi. En minä oikein löytänyt mitään sellaista, mihin oli pyritty ja miten siinä oli suoriuduttu.
– Kannattaako meidän verrata itseämme isoihin maihin? Jos on joku mittari, jonka mukaan Suomi lähenee isoja maita, mutta tulokset eivät parane. Se on ennen kaikkea huolestuttava signaali.
Ne kuuluisat pelin periaatteet
Toki tässä vaiheessa syksyä täytyy nostaa esille muutakin kuin mainittu tilastoanalyysi, koska paljon on tuotu julki.
Läpi syksyn herätti hämmennystä Huuhkajat-valmennuksen viljelemä termi ”pelin periaatteet”.
Kansojen liigan avauksen, Kreikka-tappion jälkeen, hämmästeltiin, onko tämä nyt Jani Honkavaaran joukkue pelillisesti, koska niin vahvasti KuPS-jälki heti näkyi.
Asiantuntijat ihmettelivät, miksi pelin periaatteita ei voida selittää ulospäin.
Palloliitto järjestikin marraskuun alussa poikkeuksellisen mediatilaisuuden. Markku Kanerva kävi puoli tuntia läpi Huuhkajien pelillisiä periaatteita, jotka löytyvät tämän artikkelin lopusta.
Pikkuhuuhkajien luotsi Mika Lehkosuo pystyi tiivistämään periaatteensa kahteen minuuttiin Ylen 11 ystävää -podcastissa. Tämä ei ole kuitenkaan piikittelyä Kanervalle, sillä hän kävi asiat läpi perinjuurin videoesimerkkeineen.
Kanervan ja Palloliiton veto oli arvostettava. Nyt kaikilla on mahdollisuuksia seurata, mitä Huuhkajat aikoo olla ja miten se onnistuu.
Syksyn peleissä on nähty konkreettisia esimerkkejä niin Kanervan periaatteista kuin analyysin annista. Esimerkiksi kotipelissään Englantia vastaan Huuhkajat onnistui mainiosti rohkeammassa prässissään. Irlantia vastaan Huuhkajat änki väkisin keskustan kautta, huonolla menestyksellä.
Palloliiton analyysin ansioksi on sanottava toki, että siinäkin otettiin kiinni ristiriitaisuuksiin.
Esimerkiksi Suomen vastahyökkäysten ja läpisyöttöjen määrät ovat vähentyneet vuoden 2021 EM-kisoista.
Voidaan pysähtyä pohtimaan, onko tietyillä pelitavallisilla painopisteillä menetetty mahdollisuus hyödyntää hyökkäyspelaamisessa tiettyjä aiempia vahvuuksia, Palloliiton analyysissä sanotaan.
Yle Urheilun asiantuntija, jalkapallovalmentaja Toni Koskela kommentoi asiaa enemmänkin kokonaisuutensa – ottaen siis huomioon Palloliiton analyysin, mediatilaisuuden pelin periaatteista ja muut syksyllä nähdyt julkitulot.
– Analyysi oli enemmänkin pelitavallinen analyysi, miten kukin maa pelaa. Itse kaipaisin tehokkuusnäkökulmaa. On mahdollista tutkia asioita, jotka johtavat todennäköisemmin voittamiseen. Siitä olisi kiva kuulla analyysiä, miten Suomi saavuttaa oman kilpailukykynsä rajat, eikä niinkään, mitä top-maat tekevät.
Suomen periaatteisiin kuuluu esimerkiksi pallon pelaaminen vastustajan selustaan. Koskela sanoo tämän olevan aivan relevanttia, koska löytyy tutkittua dataa, että voittaminen on todennäköisempää, kun pääsee useammin selustaan kuin vastustaja.
Mutta kääntäen, kun tämä hyvä valinta on tehty hyökkäyssuuntaan, olisi toivottavaa, että samaa seurattaisiin myös puolustussuuntaan.
Vastustaja on tänäkin syksynä upottanut Suomen todella usein puolustamaan lähelle omaa maaliaan boksiin saakka. Suomi on tilastossa Kansojen liigan heikoimpia. Samoin Statsbombin mukaan Suomi on Kansojen liigan toiseksi heikoin joukkue puolustamaan kuljettavaa vastustajaa.
– Sehän olisi mielenkiintoista, millaisista tilanteista nämä ovat tulleet. Suomen korkeista prässeistä? Vai onko Suomen isoin ongelma yhä, että vastustajan on helppo saada ilmaisia etenemisiä ja pallolliselle ei saada painetta eikä tuki tule puolustamaan tarpeeksi lähelle?
– Puhutaan kauhean suuresta määrästä eri asioita. Suomen pitäisi löytää yksinkertaisia asioita ja tehdä ne mahdollisimman tehokkaasti.
Ehkä Lehkosuon ”isossa oivalluksessa”, eli priorisoinnin tärkeydessä, onkin vinha pointtinsa myös Huuhkajille.
Nyt Huuhkajien kurssin kääntämiseksi pitäisi saada tärkeimmät asiat mahdollisimman nopeasti kuntoon, sillä pienillä harjoitusmäärillä kaikki ei voi olla priimaa.
– Tässä tapauksessa molemmissa bokseissa pitäisi olla mahdollisimman täsmällistä ja laadukasta toimintaa erilaisissa tilanteissa, jotta Suomi antaisi itselleen mahdollisuuden voittaa, Koskela näkee.
Otanta Huuhkajien uudistetulla valmennuksella on vielä todella lyhyt, ja vastassa on ollut kahdesti Englanti. Joka tapauksessa on puhuttu paljon esimerkiksi prässikorkeuden nostamisesta.
– Olisiko voittamisen kannalta tärkeämpää, että ensin pystytään puolustamaan säännöllisesti matalammalla, intensiivisesti ja aggressiivisesti, ettei vastustaja upota Suomea jatkuvasti omaan boksiinsa, pääse selustaan tai voita 1vs1-tilanteita, joista aukeaa maalipaikkoja?
– Kyse on taas priorisoinnista ja tehokkuudesta, että mikä antaa Suomelle mahdollisuuden voittaa jalkapallo-ottelun.
Kannattaako Huuhkajien yrittää prässätä ylhäältä, vaikka se johtaisi riistoihin, jos samalla vastustaja saa avoimemman kentän hyökkäyksiä? Kannattaako Huuhkajien haikailla pallonhallintaprosenttia?
Eli kannattaako Huuhkajien haikailla suurmaiden pelityyliä, jos viivan alle jää lopulta vain aiempaa isompi miinus?
– Nyt on tehty analyysiä, miten eri joukkueet ovat pelanneet. Sitten siellä on mainittu, että on päästy asiassa X lähemmäs suurmaita. Mutta antaako se Suomelle yhtään suurempaa mahdollisuutta voittaa peliä? kysyy Koskela.
Markku Kanervan aikakausi näyttää jakautuvan kahteen osaan. Ennen ja jälkeen historiallisen EM-turnauksen.
Ensimmäisen ajan Suomi tajusi realiteettinsa ja hyödynsi sen maksimaalisesti.
Jälkimmäisen ajan Suomi näyttäytyy entistä sekavampana haihatteluna.