KAIRO Silpoutunut kädentynkä säkissä. Vain se jäi jäljelle gazalaisen Abdelrahman Yaser Almqayyadin isästä. Isä kuoli Israelin ilmaiskussa viime vuoden lokakuussa.
Sairaalan säkistä löytynyt käsi oli helppo tunnistaa.
– Isäni oli vangittuna ensimmäisen intifadan (palestiinalaisten kansannousun) aikaan. Kun vankeja kidutettiin, heidän kyntensä vedettiin irti ja vauriot näkyivät yhä isäni käsissä, Abdelrahman kertoo Kairossa, Egyptin pääkaupungissa.
Yle kävi tapaamassa Gazasta paenneita palestiinalaisia Egyptissä, sillä Israel ei edelleenkään päästä toimittajia raportoimaan Gazaan.
Tapahtumien muisteleminen saa Almqayyadin, 27, koskettelemaan omia kynsiään ja hän tuntuu tukahtuvan kokemastaan.
– Olen täysin mennyttä, mies sanoo.
Vielä vähän yli vuosi sitten Almqayyadin tulevaisuus näytti valoisalta.
Almqayyad oli juuri saanut päätökseen lääketieteen opinnot Gazassa ja haaveili psykologian opinnoista Britanniassa.
Hän työskenteli Lääkärit ilman rajoja -järjestölle Gazassa ja oli vasta mennyt naimisiin opiskelukaverinsa Nermin Abu Libdan, 27, kanssa.
Onnea kesti puolitoista vuotta. Sitten tuli lokakuun 7. päivä 2023. Gazaa hallinnoivan äärijärjestön, Hamasin terrori-iskuissa Israeliin kuoli 1 139 ihmistä ja noin 250 otettiin panttivangeiksi.
Israel vastasi ilmaiskuin Gazaan melkein heti. Samalla alkoivat myös israelilaisten pilasoitot.
– Saimme puhelun israelilaisesta numerosta. Meille sanottiin, että viiden minuutin kuluttua taloanne pommitetaan ja teidän täytyy mennä ulos.
Paniikissa perhe keräsi kaikki tavaransa ja juoksi kadulle.
– Kolmen tunnin päästä tajusimme, että se oli ollut vain huijausta.
Israelin armeijalla on ollut tapana soittaa gazalaisille ja pyytää heitä poistumaan talostaan ennen pommituksia. Mutta näitä varoitussoittoja ei tämän sodan aikana ole enää tullut läheskään niin usein, Almqayyad sanoo.
– Siksi meillä on ollut niin korkeat uhriluvut.
Katso videolta, miten Abdelrahman Yaser Almqayyad kommentoi länsimaissa käytävää väittelyä Gazan sodasta:
Tähän mennessä Gazan sodassa on kuollut yli 45 000 ihmistä, joista suurin osa on naisia ja lapsia. Luvut ovat peräisin Gazan väestönsuojeluviranomaisilta, joita YK ja muut kansainväliset toimijat pitävät luotettavina. Kansainvälinen tuomioistuin ICC antoi viime kuussa pidätysmääräyksen Israelin pääministeri Benjamin Netanjahusta epäiltynä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Israel on useaan otteeseen estänyt ruoka-avun, lääkkeiden, veden ja polttoaineen kuljetuksen Gazan kaistaleelle Hamasin terrori-iskun jälkeen. Norwegian Refugee Council -avustusjärjestön mukaan syyskuussa yli 80 prosenttia tarvitusta ruoka-avusta ei päässyt Gazaan. YK:n ihmisoikeusasiantuntijat syyttävät Israelia ruoan käyttämisestä sodan aseena.
Pohjois-Gazassa vettä tuli Abu Libdan mukaan kymmenen minuutin ajan kerran kymmenessä päivässä – muutoin piti selvitä ilman suihkua. Puhelimet ladattiin aurinkopaneelien avulla. Ruokaa ei ollut juurikaan saatavilla ja kaikki oli kaupoissa kallista. Almqayyadin perhe selviytyi lähinnä liha- ja papusäilykkeiden avulla.
Joka aamu Almqayyad heräsi Gazassa epäuskoisena.
– Miten olen vielä hengissä, hän kertoo miettineensä.
– Silti meidän tilanteemme ei ollut yhtä paha kuin monen muun, puoliso Abu Libda huomauttaa.
Heillä oli jonkin verran rahaa säästössä ja kotona kana, joka muni muutaman päivän välein munan.
– Tappelimme perheessä joka kerta siitä, miten se yksi kananmuna tulisi käyttää. Elämä oli niin epätoivoista, nainen muistelee.
Vain alle viikko sodan alkamisen jälkeen seurasi uusi epäuskon hetki: 13. lokakuuta 2023 Israel ilmoitti, että Pohjois-Gazan asukkaiden olisi evakuoitava etelään 24 tunnissa. Tämä koski yli miljoonaa ihmistä. YK:n ihmisoikeusasiantuntija vaati Israelia vetämään evakuointikäskyn takaisin, sillä se rikkoi kansainvälistä humanitaarista lakia.
Evakuointikäskyn noudattaminen ei ollut perheelle heti itsestäänselvyys.
– Olemme melko suuri perhe ja meillä kesti miettiä, mihin voisimme kaikki mennä, Almqayyad sanoo.
Abu Libda oli Gazan eteläosiin lähdön kannalla, sillä hän on sieltä kotoisin. Pohjoinen tuntui hänestä vaarallisemmalta.
Lopulta he päättivät, että osa perheestä mahtuisi Almqayyadin siskon kihlatun perheen luo, Nuseiratin pakolaisleirille.
Almqayyad ja vaimo menisivät vaimon perheen luo kauemmas, Rafahin kaupunkiin Egyptin rajalle.
Niin pariskunta lähti matkaan eri autossa kuin isä, äiti ja siskot.
– Muistan sen hetken, kun ylitimme Gazan laakson, eli sen kohdan, josta etelään päin olevan alueen piti olla turvallista. Huudahdin puoliksi tosissani, että hei, nyt olemme turvassa, Almqayyad kertoo.
Näin ei kuitenkaan ollut.
Noin 20 tuntia tämän hetken jälkeen kerrostalo, johon Almqayyadin perheenjäsenet olivat asettuneet taloksi, tuhoutui Israelin ilmaiskussa täysin.
Almqayyad alkoi soittaa perheenjäsenilleen taukoamatta saatuaan kuulla, että aluetta oli pommitettu.
– Soitin varmaan 1 700 puhelua, hän sanoo.
Kukaan ei vastannut. Sosiaalisesta mediasta he näkivät kuvan täysin luhistuneesta monikerroksisesta talosta, jonka ensimmäisessä kerroksessa perhe oli ollut.
Pariskunta päätti lähteä Shuhada al-Aqsa -sairaalaan etsimään perheenjäseniä. He juoksivat käytävien ja teho-osastojen läpi, tuloksetta.
Lopulta lääkäri tuli sanomaan pariskunnalle, että jos perheenjäsenet eivät ole sairaalassa, he ovat joko raunioiden alla tai säkeissä, joissa on irrallisia ruumiinosia.
Ja niin Abu Libda löysi säkeistä tyngän, jonka he tunnistivat Almqayyadin isän kädeksi.
Se oli ainoa merkki siitä, että isä ei enää ollut hengissä.
Abu Libda ymmärsi heti miehensä perheen kuoleman jälkeen, että hänen olisi löydettävä miehelleen psykologista apua.
– Pelkäsin, että voisin menettää mieheni. Hän saattaisi yrittää itsemurhaa, Abu Libda sanoo.
Lopulta Almqayyad tuli siihen tulokseen, että hän halusi yrittää lähteä Gazasta.
Keväällä Egyptiin vielä pääsi Gazasta Rafahin rajanylityspisteen kautta, jos onnistui saamaan nimensä listalle, jossa oli ulkomaiden kansalaisia, sairasevakuointia tarvitsevia ja niitä, jotka pystyivät maksamaan tuhansia dollareita.
Maaliskuussa pariskunta onnistui pääsemään Egyptiin, vain pari kuukautta ennen kuin Israelin aloitti hyökkäyksen Rafahiin, jota kansainväliset toimijat arvostelivat rajusti. Sen jälkeen raja on pysynyt visusti kiinni.
Abu Libda kertoo videolla uuden elämän aloittamisesta Egyptissä:
Abu Libdan perhe on yhä Gazassa, Khan Younisin kaupungissa. Heidän taloaan pommitettiin äskettäin, mutta perhe selvisi. Erilaiset olot tulevat ilmi siskojen puhelinkeskusteluissa.
– Kun kerroin siskolleni tehneeni shakshukaa, hyvin yksinkertaista ruokaa tomaateista ja kananmunista, hän alkoi itkeä. Heillä ei ole juuri mitään.
Abu Libda kertoo videolla, että Gazan tilanne on pahentunut entisestään:
Pyydämme Abu Libdaa soittamaan siskolleen. Sisko vastaa, ja he vaihtavat kuulumisia. Kun Abu Libda kysyy, millainen tilanne Gazassa nyt on, sisko kertoo perheen elävän pelossa.
Nuorenparin tulevaisuus Egyptissä ei ole sekään lupaava. He eivät saa tehdä töitä, ja ulkomaille on lähes mahdotonta saada viisumia. Pari sinnittelee sukulaisille kuuluvassa asunnossa.
– Vaikuttaa siltä, että maailma ei halua meitä, Abu Libda sanoo.
Almqayyad on vähitellen yrittänyt ottaa etäisyyttä sotaan. Kun vanhemmat ja siskot surmanneen iskun vuosipäivä tuli lokakuussa, hän ei enää katsonut perheenjäsentensä kuvia eikä kirjoittanut heille syntymäpäiväonnitteluita Facebookissa.
Tapahtuneen hyväksyminen on vaikeaa, sillä ruumiita ei koskaan löytynyt.
– Kun kerron tarinani, näette vain jonkun, joka on täysin apaattinen. Minun on vieläkin vaikea hyväksyä nykytilannetta.
Toivo kotiinpaluusta kuitenkin elää.
– Unelmani on, että voisimme vielä palata, oli Gazassa sitten miten paljon tuhoa ja ongelmia hyvänsä. Unelmissani kaikki rakastamamme ihmiset ovat jälleen siellä, ja kaikki mitä me olemme kokeneet, olikin vain painajaista.