Puheenaihe
Muutokset Coloradon maalivahtiosastolla nousivat viikon puheenaiheeksi. Colorado ei tyytynyt vain pintapuolisiin muutoksiin, vaan vaihtoi kerralla koko paketin. Vain harvoin seurat lähtevät reivaamaan kesken kauden koko maalivahtipakettia uusiksi.
Justus Annunen sai lähteä Nashvilleen, Aleksandr Georgijev San Joseen. Tilalle hankittiin Nashvillesta Scott Wedgewood ja San Josesta Mackenzie Blackwood.
Erikoista uudessa kaksikossa on, että näillä on yhteensä vain kolmen ottelun pudotuspelikokemus. Blackwood ei ole pelannut pudotuspeleissä minuuttiakaan.
– Sieltä voi katsoa, että Coloradolla 105 päästettyä maalia 30 otteluun, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen naurahtaa.
– Ei tullut kauheana yllätyksenä, että muutoksia tehdään.
Paine kasvaa väistämättä myös joukkueen suomalaisen maalivahtivalmentaja Jussi Parkkilan ympärillä. Parkkilan työtehtäviin kuuluu saada maalivahtiosasto toimimaan.
– Ei kukaan arvannut kauden alussa, että tällaisen joutuvat toteuttamaan. Georgijev ei vain saanut rytmistä kiinni. Pesäpallotermein tuntui, että hänelle tuli lautaskammo. Ensin siitä kärsimään laitettiin Annunen. Eikä Justuksesta tarvitse huolissaan olla, hänestä kyllä tulee NHL-maalivahti, Lehkonen vakuuttaa.
Lehkonen uskoo Coloradon kassariosaston olevan nyt paremmissa kantimissa.
– Colorado teki ihan hyvät ratkaisut. Wedgewood ainakin vaikuttaa rauhalliselta, kokeneelta kaverilta, joka ei vähästä hätkähdä.
Kuka yllätti?
Minnesota kuuluu kuluvan kauden sensaatioihin. Menneellä kaudella Wild ei päässyt pudotuspeleihin, mutta johtaa nyt sarjan ylivoimaisesti parhaalla pisteprosentilla (75) liigaa.
John Hynesin luotsaama joukkue on etenkin viidellä viittä vastaan pelatessa hurjassa lyönnissä.
Minnesota on päästänyt vähiten maaleja sarjassa ja sen 5–5-pelin maaliero on plussalla 37 osumaa.
– Ei löydy ketään, joka olisi kauden alla pystynyt sanomaan, että 30 ottelun jälkeen Minnesota keikkuu sarjan kärjessä. Tässä on joukkue, jonka kurinalaista pelitapaa jokainen pelaaja noudattaa. Toisaalta artistisuutta on myös riittävästi. Joukkuehenki vaikuttaa olevan erinomainen, Lehkonen sanoo.
Minnesota on pitänyt kiinni identiteetistään, joka luotiin jo takavuosikymmeninä kapteeni Mikko Koivun johdolla. Ensin tulee aina joukkuepeli.
Kirill Kaprizovissa seuralla on käsissään ensimmäistä kertaa koskaan seuran historiassa absoluuttinen supertähti.
Kaprizoville artistiosastolla tukea antavat ainakin Mats Zuccarello ja Brock Faber.
– Tässä on vanhan Minnesotan kaikuja. He ovat aina olleet pirun inhottava joukkue pelata vastaan ja niin on nytkin. Duunarikiekkoa tämä jengi on pelannut iät ja ajat. Puolustavat hyvin ja sen kautta tulee hyökkääminen. Peliin jätetään joka ilta kaikki. Puhumme myös urheilullisesti viimeisen päälle huippujoukkueesta.
Kuka petti?
Ei pääse yllättämään Buffalo tässä kategoriassa. Puheet kauden alla olivat tuttuun tapaan kauniita, ja olihan penkin taakse hankittu kaiken kokenut tuttu uusi päävalmentaja Lindy Ruff.
Tämän piti taas kerran olla sen kauden, kun Buffalo palauttaa 13 pudotuspelikuivan kauden jälkeen kunniansa.
Joopa joo.
Tappioita on putkessa parhaillaan kahdeksan ja edellinen voitto marraskuun 23. päivältä. Kuriton ja huonosti puolustava Buffalo on putoamassa jälleen kerran pudotuspelikelkasta hyvissä ajoin.
Jos vanhat merkit pitävät kutinsa, kevään ”roska-ajalla” joukkue ottaa tuloksettoman loppukirin lähelle pudotuspeliviivaa, mikä taas mahdollistaa jossittelun ja odotukset tulevaan syksyyn.
– Ei tässä sarjassa pääse mihinkään osa-aikatyötä tekemällä. Ei tuo joukkue näytä siltä, että siellä oltaisiin tosissaan oikein millään osa-alueella. Ajattelen aina, että nyt on Buffalon vuosi, mutta siellä löydetään aina keinot häviämiseen. Aivan käsittämätöntä, kun joukkueessa on kuitenkin hyviä pelaajia, Lehkonen suomii.
Buffalossa on yritetty vuosien saatossa lukuisten eri valmentajienkin kanssa. Ruff edustaa vanhaa liittoa, mutta olipa joukkueessa aiemmin esimerkiksi ruotsalaishenkisenä diskuteeraajana tunnettu humanisti Ralph Krueger.
Lopputulos on ollut valmentajasta riippumatta aina sama ja näyttäisi taas olevan.
– Ruffilla ovat mailit aika tapissa. Aika rauhalliselta hän näyttää siellä penkin takana. Ehkä hän enemmänkin nykyään pyytää, jos jätkät viitsisivät tehdä hommia. Sen voi ihan suoraan sanoa, ettei tuossa seurassa arki ole kunnossa. Ei vain voi olla. Vaatimustaso pelaajien kesken ei ole siellä päinkään.
Viikon suomalaismaali
Yksi viikon hyvän mielen tarinoista liittyi Utahin Juuso Välimäkeen. Vaikean syksyn jälkeen katsomossakin istunut Välimäki on saanut peliinsä selkeästi kulmahammasta ja rohkeutta viime otteluissa. Samalla on alkanut tulla myös tulosta.
Kuuden edellisottelun saldo kirjataan 2+1 ja +3. Samalla vastuu on alkanut taas kasvaa.
Välimäen ilmeet maalien jälkeen kertovat hienolla tavalla aidosta ilosta.
– Onnistumiset ovat hyvä uutinen niin Suomen maajoukkueelle talven turnausta ajatellen kuin pelaajalle itselleen. Varmasti siellä on katsomossa aika tarkkaan mietitty asioita ja valmentajan kanssa keskusteltu. Nyt hän on uskaltanut taas hyökätä ja lisätä vähän riskikerrointa. Jos ei riskejä ota, ei mitään saavutakaan, Lehkonen näkee.
Välimäki on hakenut identiteettiään NHL-tasolla. Viimeiset ottelut ovat olleet tältä osin liikkumista oikeaan suuntaan.
– Mitä nopeammin pelaaja NHL:ssä hahmottaa minäkuvan, sen parempi. Välimäki ei ole mikään tasalakki perusluuta, vaan kakkoskorin kiekollinen fyysinen puolustaja. Nyt on selkeästi syteen tai saveen -hengessä lisätty riskiä. Hienoa nähdä.
Mitä seuraavaksi?
Lehkonen seuraa tulevien viikkojen aikana mielenkiinnolla sitä, millaista kuhinaa pelaajamarkkinoilla alkaa tapahtua. Yleensä liike kiihtyy vasta helmi-maaliskuuta kohden, mutta kaiken kokenut kiekkomies uskoo tällä kaudella liikekannalle lähdön tapahtuvan aiemmin.
– Joillakin kioski on jo auki. Nashville ja Rangers ovat kriisiseuroja, joita kannattaa seurata. Molemmista löytyy aika hyviä pelaajia. Seattle on joukkue, missä on hyviä pelaajia. Mihin suuntaan heidän juttunsa lähtee? Sitten on Pittsburgh, Detroit ja Buffalo myös, Lehkonen luettelee potentiaalisia myyjiä.
Ostohousut ovat Lehkosen mukaan vain käden mitan päässä monella.
– Siellä on joukkueita, joilta puuttuu esimerkiksi ykkös- tai kakkossentteri tai peliä tekevä puolustaja. Jotkut menestystä hamuavat kaipaavat ehkä pohjaketjuihin lisää. Toronto, Carolina, Dallas, Colorado, Vegas, Edmonton ovat varmasti seuroja, joissa GM tekee tältäkin osin töitä kellon ympäri.
Siirtoikkuna NHL:ssä sulkeutuu 7.3.2025.
– Ei tarvitse isoja paukkuja tänä vuonna odotella sinne asti, Lehkonen vakuuttaa.