Sosiaali- ja terveysministeriössä määritellään parhaillaan, mitä palveluja ja hoitoja julkinen terveydenhuolto tarjoaa ja mitä ei.
Palveluvalikoiman päivittäminen on osa hallitusohjelmaa. Tavoitteena on nykyisen tilanteen selkeyttäminen ja kustannusten hallinta.
Kyse on myös priorisoinnista eli terveydenhuollon resurssien kohdentamisesta, jotta koko väestö hyötyisi mahdollisimman paljon.
Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan priorisoinnin apuna käytettävää kynnysarvoa. Se tarkoittaa enimmäissummaa, jonka päätöksentekijä on valmis maksamaan kansalaisen yhdestä terveestä lisäelinvuodesta.
Kynnysarvo voi olla myös hintakatto, joka hoidosta ollaan valmiita maksamaan.
– Se on taloudelliseen arviointiin liittyvä käsite, kun halutaan pohtia, onko joku hoito riittävän vaikuttava suhteessa kustannuksiinsa, tutkimusjohtaja Eila Kankaanpää sanoo.
Tutkimuksessa lasketaan esimerkiksi erilaisten sairausryhmien viimeisiä laatupainotettuja elinvuosia ja rahaa, jolla ne on tuotettu.
Päättäjät ovat paljon vartijoina
Tavoitteena on, että kynnysarvo olisi laskettu jo ensi syksyyn mennessä, jotta se ehtii osaksi lainvalmistelua. Samalla tutkitaan, sopiiko kynnysarvo ylipäätään suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään.
– Päätökset ovat osin poliittisia, mutta myös palvelujärjestelmän sisällä tehtäviä päätöksiä. Hyvinvointialueet ja niiden päätöksentekijät ovat todella paljon vartijoina, Kankaanpää sanoo.
Kynnysarvo on jo käytössä Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa, joissa yksikkönä käytetään yhtä terveenä elettyä lisäelinvuotta. Kynnysarvo on ohjannut esimerkiksi sitä, maksaako yhteiskunta harvinaiseen sairauden hoitoon tarvittavan kalliin lääkkeen.
Harvinaistautien hoidot saattavat maksaa miljoonia euroja potilasta kohti.
Lakiluonnos uudesta palveluvalikoimasta on tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle ensi syksynä ja uuden lain tulla voimaan vuonna 2027.
Palveluvalikoimassa määritellään, mitkä palvelut kuuluvat julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Valikoimaa sovelletaan myös yksityiseen terveydenhoitoon, josta saa Kela-korvausta.