Nuoren seurakunnan veisukirja, NSV, Punainen laulukirja.
Klassikkoteoksella on monta nimeä. Veisukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1970. Se on siis ollut jo sukupolvien ajan käytössä esimerkiksi rippileireillä yhteisissä laulu- ja soittohetkissä.
Veisukirjaa päivitetään tasaisin väliajoin, jotta se kulkisi ajassa mukana. Torstaina julkaistaan teoksen 12. laitos. Edellinen versio tuli ulos vuonna 2020.
Tämänkertaisen kirjan on toimittanut Jyväskylän seurakunnan kanttori Piia Laasonen toimituskunnan avustuksella.
Kirjan toimituskunnalle tuli yli 400 biisiehdotusta muun muassa seurakuntien nuorisotyöntekijöiltä. Niistä kirjan toimituskunta valitsi uuteen versioon 131.
Yli puolet kappaleista vaihtui edellisestä kirjasta. Kappaleita etsittiin myös ehdotusten ulkopuolelta.
Laasosen mukaan kirjassa kuuluu tälle ajalle tyypillinen yksilöllisyys ja pohdinta omasta paikasta maailmassa.
– Aiemmin laulettiin ”anna mun etsiä ja olla epävarma” ja se koettiin radikaalina. Nykyään kappaleissa pohditaan, voinko olla tällaisena pienenä ja hauraana Jumalan edessä.
Uudempaa poppia, mutta ei räppiä
Vuoden 2025 veisukirja sisältää vanhojen klassikoiden lisäksi uusia pop- ja gospelkappaleita sekä täysin julkaisemattomiakin biisejä.
Mukana on esimerkiksi vuoden 2024 gospelkappaleeksi valittu Eve & Ossi -duon Sielläkin.
Kirjasta löytyy myös useita tuttuja popkappaleita, kuten seuraavat:
Kuningasidea: Taskut täynnä toivoo
Anna Puu: Mestaripiirros (tekijät: Knipi ja Mariska)
Happoradio: Puhu äänellä jonka kuulen
Olavi Uusivirta: On niin helppoo olla onnellinen
Arppa: Kartta väärinpäin
Samu Haber: Sä
– Haberin kappaleesta voi löytää monia puolia ystävyydestä ja tykkäämisestä. Kirjassa pitää olla myös niitä aiheita, jotka kuuluvat ihmisen elämään ja semmoisia elämän kysymyksiä, joiden kanssa painitaan ja pohditaan menemään, sanoo Laasonen.
Samu Haber esitti Sä**-kappaleen Suomilove-ohjelmassa vuonna 2022:**
Laaksosen mukaan veisukirjaan valittavissa biiseissä tärkeää on se, että niitä on helppo laulaa ja soittaa yhdessä. Tällä kertaa mukana on soinnut ukulelelle, jota soitetaan yhä enemmän koulun musiikkitunneilla.
– Kappaleisiin pitää olla helppo solahtaa mukaan vähintäänkin kertosäkeessä.
Näin ei kuitenkaan ole räp-musiikin kanssa, jota otettiin mukaan veisukirjaan vuonna 2020. Palautteen mukaan räppi ei istu yhteislaulutilaisuuksiin, koska lyriikat ovat usein tekijänsä näköisiä.
Yksi edellisessä painoksessa mukana ollut kappale oli Kapteeni Ä-nen eli Jukka Pojan ja Nopsajalan Herra on mun moottori.
Uuteen kirjaan pääsi jatkokierrokselle ainoastaan Siunaa koko maailmaa -kappaleen yhteyteen Daikinin kirjoittama räppiosuus. Laulu toimii esitettäväksi myös ilman räppejä.
Viitasen Piia uskoo yhteislaulun voimaan
Veisukirjassa on mukana myös Viitasen Piian kappale Jos yhtä pyytää saisin. Artisti yllättyi, kun häneltä pyydettiin lupaa sisällyttää biisi uuteen versioon, sillä hän ei tee gospelmusiikkia.
– Kun ajattelin vähän pidempään, niin se ei ollutkaan yllättävää, sillä en ole kaihtanut lauluissani isojakaan aiheita tai kysymyksiä Jumalasta. Lauluntekijänä kyselen enemmän kuin väitän tietäväni varmoja vastauksia. Mielestäni on hienoa, että uudessa laulukirjassa on tilaa myös tämänkaltaisille pohdinnoille.
Viitanen muistelee omaa rippikouluaan ja siellä laulettuja lauluja. Hänelle ovat jääneet mieleen vähemmän hengelliset laulut kuten Kirkan Varrella virran.
– Kun ajattelen sitä nykyään, niin se kappale on ollut suorastaan ympäristökasvatusta.
Viitanen pohtii yhteislaulun merkitystä tässä ajassa. Hän koki sen voiman viime kesänä PMMP:n stadionkonsertissa.
– Harva muu asia kuin musiikki yhdistää toisilleen täysin tuntemattomia ihmisiä. Siitä tulee lämmin olo. Musiikki yhdistää ja tuo toivoa ja lohtua.
Nuoren seurakunnan veisukirjan uusi versio julkaistaan torstaina 9. tammikuuta Diakonian ja kasvatuksen päivillä järjestettävässä konsertissa Taskut täynnä toivoa. Tilaisuudessa esiintyy myös Viitasen Piia.