Kun verkkolehti Politicon perustaja John F. Harris taannoin luonnehti Donald Trumpia aikamme suurimmaksi amerikkalaiseksi ja historian johtavaksi voimaksi, se saattoi tuntua liioittelulta.
Ei tunnu enää. Toisen valtakautensa aluksi Trump on näyttänyt kaikille, että hän on ylivoimaisen maailmanvallan päämies, joka määrää muille pelin säännöt.
Sotilaallisena mahtina Yhdysvallat on maailman ainoa supervalta, jolla on valmius aloittaa voittoisa sotilaallinen operaatio missä päin maailma tahansa milloin tahansa.
Tunkkainen antiamerikkalaisuus voi käydä kalliiksi koko Euroopalle.
Kiinan piti talousmahtina nousta Yhdysvaltojen ohi, mutta amerikkalainen kapitalismi sen kuin kasvatti etumatkaansa todistaen jälleen kerran läntisen vapauden innovatiivisen kilpailuedun.
Kuten suursijoittaja Warren Buffet sanoo, Yhdysvaltojen osakemarkkina on ollut ylivertaisen tuottoinen sijoituskohde viimeiset kaksisataa vuotta.
Melkein kaikki näppäilevät älylaitteita, joiden keksinnöistä suuri osa on saanut alkunsa amerikkalaisissa autotalleissa.
Näiden tosiasioiden kiistämiseen on vain yksi syy: antiamerikkalaisuus. Tämä tunkkainen ja tarpeeton asenne voi käydä vielä kalliiksi koko Euroopalle.
Kun Yhdysvallat Trumpin johdolla laittaa maailmanjärjestystä uusiksi, se avaa mahdollisuuksia niille kansakunnille, jotka ymmärtävät historiallisen tilaisuutensa tulleen. Pelkään pahoin, että Suomi voi nukkua onnensa ohi, jos emme havahdu uuteen pelitilanteeseen ja korjaa ulkopoliittista ajatteluamme.
Suomalaisen ulkopoliitikon avatessa suunsa aloitan laskennan. Ei kuulu montaa lausetta ennen kuin mainitaan ”sääntöpohjainen maailmanjärjestys”.
Niinpä niin. Sääntöihin ja lakeihin on tässä maassa aina turvauduttu, kun pieni Suomi on hakenut suojaa suuria valtoja vastaan. Tulokset ovat olleet miinusmerkkisiä. Viime kädessä suomalaisten rintamamiesten taistelukyky ja suurvaltojen sopimukset ovat ratkaisseet maamme kohtalon. Siis voima, ei säännöt.
Äskettäin puolustusministeri Antti Häkkänen palautti mieleen J.K. Paasikiven toteamuksen: ”Moskova ei ole raastupa, siellä ei lakikirja päde”.
Onneksi meillä on nyt sopimuspakassa Nato ja Washington.
Kun suomalainen poliitikko avaa suunsa, ei kuulu montaa lausetta, ennen kuin mainitaan ”sääntöpohjainen maailmanjärjestys”.
Jo Trumpin ensimmäisen valtakauden ulkopolitiikka oli mullistavaa ja menestyksekästä. Suuri murros oli ulkoministeri Pompeon johdolla läpiviety Nixonin opin kumoaminen. Uusi suunta oli rajoittaa Kiinan vaikutusvaltaa.
Tärkein menestys saavutettiin kuitenkin Lähi-idässä. Syksyllä 2020 Trumpin ulkoasiain hallinto neuvotteli Abraham-sopimukset, joissa Arabiemiraatit, Bahrain, Marokko ja Sudan normalisoivat suhteensa Israeliin. Saavutus oli historiallinen, sillä sitä ennen vain kaksi arabimaata, Egypti ja Jordania, olivat diplomaattisesti tunnustaneet Israelin.
Heti toisen kautensa aluksi presidentti Trump arvioi myös Lähi-idän suurimman talousmahdin Saudi-Arabian normalisoivan suhteensa Israeliin. Järjen voittaessa arabimaat haluavat hyötyä rauhasta ja yhteistyöstä kyvykkään juutalaisvaltion kanssa.
Suomen kannattaisi lopettaa vikinä säännöistä ja luistella kansainvälisen politiikan maalintekoalueelle.
Kun seuraan suomalaista ja eurooppalaista keskustelua Lähi-idästä, Palestiinasta ja Israelista, tämä Trumpin hallinnon tosiasiallinen rauhantyö huutaa poissaoloaan. Voiman ja diilin politiikka ei sovi sääntökeskeisen hiiren maailmankuvaan.
Minusta omaa turvallisuuttaan vahvistavan Suomen kannattaisi lopettaa vikinä säännöistä ja luistella kansainvälisen politiikan maalintekoalueelle leijonaksi läntisen supervallan rinnalle. Yhdysvaltojen luottoystävän on näytettävä karvansa.
Uskon, että samalla kun Trumpin hallinto ajaa arabivaltoja rauhaan ja hyödylliseen yhteistyöhön Israelin kanssa, se ottaa johtajan vastuun Gazan jälleenrakennuksesta ja väestön hyvinvoinnista yhdessä naapurimaiden kanssa. Äkkiä Lähi-idän pahin kriisipesäke alkaa näyttää mahdollisuuksien maisemalta. Pois terrori ja sota, tilalle rauha ja hyvä elämä.
Suomen kansan tolkullisuus antaa tukea tälle linjalle. Palestiinan suoraa tunnustamista kannatti viime heinäkuussa noin 40 prosenttia ja lokakuussa enää kolmannes suomalaisista.
Suomi voisi ottaa mallia Argentiinasta, joka uuden toimeliaan presidenttinsä Javier Milein johdolla on jo liittynyt Yhdysvaltojen linjaukseen ja siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.
Siniristilippuinen lähetystö Jerusalemissa kertoisi, että Suomi Yhdysvaltojen rinnalla tukee Israelin määräämisoikeutta juutalaisen kansan historiallisilla mailla. Eikö se juuri olisi arvopohjaisen realismin mukaista ulkopolitiikkaa?
Jari Ehrnrooth
Kirjoittaja on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa. Hänen unelmassaan Mooseksen, Jeesuksen ja Muhammedin uskoiset elävät Lähi-idässä kuin veljet ja sisaret keskenään.
Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com
Kolumniin on tehty korjaus 11.2. 2025 klo 12.45. Abraham-sopimusten vuosiluku 2022 on korjattu muotoon 2020.