Hiihdon MM-kisat kuullaan ja nähdään suorana Ylen kanavilta. Katso ja seuraa kaikki uutiset hiihdon MM-kisoista.
Olympiakehto Ateenassa nähtiin 12. syyskuuta 1982 yleisurheilun EM-kisoissa historiallinen kestävyysurheiluhetki, kun portugalilainen Rosa Mota voitti arvokisaohjelmaan ensimmäistä kertaa mukaan otetun naisten maratonjuoksun.
Vuotta myöhemmin ensimmäisissä MM-kisoissa Helsingissä voittaja oli Norjan Grete Waitz, joka maannaisensa Ingrid Kristiansenin kanssa 1980-luvulla teki naisten maratonjuoksusta globaalistikin erittäin arvostettua kestävyysurheilua.
Loikka oli valtava niin henkisesti kuin mitallisesti, sillä vielä Moskovan olympiakisoissa 1980 naisten pisin juoksumatka oli ollut 40 695 metriä lyhyempi eli 1 500 metriä.
Vuonna 1978 Kristiansen kuului vielä tyttönimellään Christensen Norjan joukkueeseen hiihdon MM-kisoissa Lahdessa.
Sielläkin tehtiin, 25. helmikuuta, historiaa, kun naisten sallittiin ensimmäisen kerran arvokisoissa startata peräti 20 kilometrin matkalle.
Kisojen alla ja aikana spekuloitiin, miten he uuden matkan kauhut Salpausselän maastossa selättäisivät.
Huvittunutta muistelua
Ajan tähtihiihtäjä, uutuusmatkalla neljänneksi sijoittunut Hilkka Riihivuori muistelee ilmapiiriä huvittuneena 47 vuotta myöhemmin.
– Eihän 20 kilometriä ollut meille matka eikä mikään. Ensilumilla hiihdin monesti Helenan (olympiavoittaja-maailmanmestari Takalon) kanssa 70 kilometrin lenkin.
– Joskus hiihdettiin 100 kilometriäkin, Lahdesta 1978 kolmen mitalin kera poistunut, 72-vuotiaana yhä 50 kilometrin lenkkejä hiihtävä Riihivuori muistaa.
Noin puoli vuotta ennen kuin Rosa Mota voitti Ateenassa historiallisen maratonin Riihivuori hyvästeli Oslossa MM-ladulla arvokisatasoisen hiihtouransa.
Hän otti 20 kilometrillä pronssia ja uransa kymmenennen MM- tai olympiamitalin.
Seitsemän vuotta myöhemmin Lahdessa tehtiin taas hiihtohistoriaa, kun naiset ensimmäisen kerran passitettiin arvokisoissa stadionilta 30 kilometrin MM-taipaleelle.
Marjo Matikainen sijoittui kolmanneksi kilpailussa, jonka voitti sittemmin Venäjän hiihtoliiton värikkäänä puheenjohtajana profiloitunut Jelena Välbe.
Siinä missä 20 kilometrin elinkaari arvokisoissa jäi 10 vuoteen, 30 kilometriä hiihdettiin MM- ja olympiakisoissa peräti 34 vuotta. Viimeiseksi voittajaksi jäi Planican MM-kisoissa 4. maaliskuuta 2023 ruotsalainen Ebba Andersson.
Vain kahdeksan päivää tämän jälkeen yksi hiihtourheilun lasikatto iskettiin hajalle, kun naiset debytoivat Oslon maailmancupissa 50 kilometrin matkalla.
Vapaalla hiihtotavalla käydyn kilpailun voitti Norjan Ragnhild Haga, joka lopetti kaksi viikkoa tämän jälkeen uransa.
Viime keväänä naiset raastoivat samassa maastossa saman matkan latua pitkin eli perinteisellä hiihtotavalla. Silloin voittaja oli Ruotsin Frida Karlsson.
Kansainvälinen hiihtoliitto päätti keväällä 2022 yhtenäistää miesten ja naisten hiihtomatkat.
Arvokisoissa naisten 50 kilometriä hiihdetään ensimmäisen kerran 9. maaliskuuta Trondheimissa, jossa historiallinen maailmanmestaruus on vapaan tekniikan otatuksessa pedattu ennen kaikkea Therese Johaugille.
Iloinen testaajaguru
Oslon maailmancupin viisikymppisiä katseli erityisen iloisena mies, joka tietää naishiihtäjien fysiologiasta ja sietokyvystä todennäköisesti enemmän kuin kukaan muu maailmassa: liikuntatieteiden tohtori, urheilufysiologi Esa Hynynen.
Hän on yli 30 vuotta ajanut hiihtäjiä täysuupumukseen saakka kilpa- ja huippu-urheiluinstituutti Kihun testimatolla Jyväskylässä erilaisten testipatterien avulla.
Hynysen datapankki ja tieteellinen sekä kenttätason ymmärrys aiheesta ovat vertaansa vailla.
Tutkija myöntää vuosien varrella usein ihmetelleensä, miksi juuri hiihtourheilun tasa-arvotyö jumitti, kun muissa kestävyyslajeissa, kuten triathlonissa, uinnissa, yleisurheilussa tai ultrajuoksussa, moisesta eriarvoisuudesta ei ollut enää tietoakaan.
– Kun nainen ensimmäisen kerran juoksi maratonin jo 1967 Bostonissa, niin eiköhän 50 kilometriä suksillakin olisi mennyt jo silloin?
– Ja vähintään se olisi mennyt vuosikymmeniä sitten. Jostain syystä tasa-arvotyö on hiihdossa tullut pikkuisen monia muita lajeja perässä, Hynynen pohtii.
Hän ei puhu fiilis-, vaan tiedepohjalta. Fysiologinen tutkimus ja käytännön kokemukset ovat jo kauan todistaneet pitkien kestävyyssuoritusten istuvan naisille erinomaisesti.
– Naisilla on luontaisesti suhteessa enemmän kestävyyssoluja kuin miehillä. Tämä ominaisuus alkaa kestävyysurheilussa korostua, kun suoritus pitenee.
– Silloin näiden niin sanottujen hitaiden lihassolujen tarve lisääntyy, koska ne kestävät ajallisesti pitkää kuormitusta hyvin. Mitä pidempi suoritus, sitä pienempi on prosentuaalinen ero naisten ja miesten välillä.
Nopeampi kuin monet kultamiehet
Hiihto kuuluu urheilumuotoihin, joissa loppuaikoja ei voi koskaan suoraan verrata toisiinsa, kuten esimerkiksi juoksussa tai uinnissa.
Loppuajalla on suoraa merkitystä lopputulokseen vain väliaikalähdössä ja sprintin aika-ajossa, eikä lajissa ylläpidetä esimerkiksi ennätystilastoja.
Loppuaikoihin vaikuttavia tekijöitä on runsaasti: esimerkiksi keliolosuhteet, välineiden toimivuus, kilpailun luonne, muoto ja hiihtotapa, suksien, voiteiden ja hiontojen kulloisenkin tuotekehityksen tila, dopingvalvonnan taso, radan korkeus merenpinnasta tai kärkihiihtäjien kuormituksellinen tilanne.
Tästä huolimatta on varsin kiehtovaa verrata, millaista vauhtia naiset ovat kahdella maailmancupin 50-kilometrisellään edenneet, kun ottaa vertailukohdaksi miesten loppuaikoja modernilta ajalta.
Kun Frida Karlsson voitti Holmenkollenilla perinteisellä tyylillä viime keväänä, hänen loppuaikansa oli 2.20.20.
Mika Myllylän voittoaika Ramsaun MM-kisoissa 1999 oli 2.18.08 ja 1997 Trondheimin MM-kisoissa 2.16.37.
Norjan Petter Northug vei potin MM-Falunissa 2015 ajalla 2.26.02. Hänen maanmiehistään Frode Estil viipyi kultakisassaan Oberstdorfin MM-kisoissa 2.30.10, Odd-Björn Hjelmeset 2007 Sapporossa 2.20.12.
Säännöllisesti alle kahden tunnin
Vapaan hiihtotavan 50 kilometriä voitettiin ensimmäisen kerran arvokisoissa alle kahden tunnin loppuajalla jo Thunder Bayn MM-kisoissa 1995, Italian Silvio Faunerin voimin. Kaksi tuntia on arvokisoissa alittunut viidesti tämän jälkeenkin.
Kun Ragnhild Haga luisteli Holmenkollenin kuningattareksi 2023, hän leikkasi maaliviivan ajassa 2.13.36. Hiihtohistoriaa saa selata aina vuoteen 1989 ja MM-Lahteen, jotta löytyy tuolloin vielä lapsenkengissä olleella hiihtotavalla hitaampi arvokisavoittoaika. Se oli Ruotsin Gunde Svanin 2.15.24.
Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen odottaa hyvin kiinnostuneena Trondheimin MM-kisojen kuningatarmatkaa.
Tasoerot valtavat
– Naisten viidenkympin erikoispiirteeksi tulee se, että kun tasoerot kärjen ja muun porukan välillä ovat muutenkin suuret, noin pitkällä matkalla se näkyy aika tylysti.
Vaikka Pasanen toteaa matkan suhteellisen kovina pidetyissä MM-maastoissa ja todennäköisesti märällä kelillä haasteelliseksi, ylenpalttisen käristävästä laktaattihelvetistä ei ole kyse.
– Monen urheilijan ongelma on se, ettei ole kokemusta tästä matkasta päässyt vielä kertymään. Se voi johtaa esimerkiksi vauhdinjaon osalta virhearviointeihin, jotka kostautuvat 30 kilometrin jälkeen.
– Mutta isossa kuvassa tämä on ja tästä tulee naisille erittäin sopiva matka. Heidän luontainen lahjakkuutensa pitkissä kestävyyssuorituksissa on tieteellisesti osoitettu.
Päävalmentaja toivoo jopa, että suomalaisporukastakin löytyisi yksilöitä, jotka menettävät uutuusmatkalle sydämensä.
– Moni on erikoistunut sprintteihin, osa keskimatkoihin. Näkisin erittäinkin toivottavana, että tulisi sellaisia kestävyystyyppejä, jotka jopa erikoistuisivat viidellekympille.
Anne Kyllönen, 37, joka ei mahtunut Suomen MM-ryhmään Trondheimiin, osallistui Oslon maailmancupissa 50 kilometrille 2024.
Hän kertoo palautumisen osaltaan 2,5 tuntia kestäneestä rääkistä vieneen vajaan viikon. Matka oli tietysti tuttu harjoitus-, muttei kisavauhtisena.
Maajoukkueen kokeneimman urheilijan kannalta lasikatto hajosi liian myöhään, mutta tämä neuvoo mielellään nuorempiaan.
– Kannattaa keväällä mennä näihin Lapponia-hiihtoihin ja vastaaviin. Niistä saa kroppaan viidelläkympillä tarvittavaa kovuutta ja tietoa siitä, mitä harjoittelussa kannattaa tehdä, jos matkalla haluaa joskus menestyä.