Käsivarren Lapissa on jo niin paljon moottorikelkkasafareita, kelkkarekikuljetuksia sekä helikopteri- ja vesitasoliikennettä, että Metsähallitus on aloittanut selvityksen motorisoidun liiketoiminnan kantokyvystä lakisääteisellä erämaa-alueella.
Aihe ei ole mitenkään uusi. Alueita hallinnoivan Metsähallituksen mukaan keskustelu on kuplinut esimerkiksi täysin matkailusta elävän Kilpisjärven kylän alueella useita vuosia.
Jotta esimerkiksi kelkkasafareita myyvä yritys voi toimia valtion mailla, sen on saatava Metsähallitukselta suostumus lupaurien tai yritysurien käyttöön. Sopimuksessa sovitaan myös maastossa liikkumisen pelisäännöistä.
Käsivarren Lapissa sopimuksia on tehty ylivoimaisesti eniten mihin tahansa muuhun pohjoisen alueeseen verrattuna, kertoo maastoliikenneasioista ja käyttöoikeussopimuksista vastaava palveluomistaja Elina Odé Metsähallituksen luontopalveluista.
– Suostumus liiketoimintaan on annettu 54 safariyritykselle ja parillekymmenelle rekikuljetustoimintaa harjoittavalle yritykselle. Osa näistä voi toki tarjota molempia palveluja. Toiminnan todellinen aktiivisuus nähdään vasta kauden päätteeksi.
Odé kertoo, että viiden viime vuoden aikana maantieteellisesti pienelle Käsivarren alueelle on tullut parikymmentä uutta safariyrittäjää.
Muualla Pohjois-Lapin alueella suostumuksia safariliiketoimintaan valtion mailla on annettu 46:lle ja Etelä-Lapissa sekä Koillismaalla yhteensä 14 yritykselle.
Viime vuosina helikopteri- ja vesitasoliikenteessä asiakasmäärä on Käsivarressa ollut keskimäärin 700 asiakasta vuodessa. Määrä on laskenut huippuvuosista, esimerkiksi vuonna 2016 erämaahan kuljetettiin kesä-syyskuun aikana 2900 asiakasta.
Palautetta tulee monesta suunnasta
Motorisoidun toiminnan vilkastumisesta Käsivarren Lapissa on tullut Metsähallitukselle palautetta useampaa kautta.
– Yleisesti tulee asiakaspalautetta ja myös oman talon väen huomioita siitä, että motorisoitua liikkumista on todella paljon. Esiin on nostettu huoli myös lentomatkailutoiminnasta ja sen volyymista, Odé kertoo.
Metsähallituksen näkemys on, että alueella harjoitettava yritystoiminta on hyvin saatu ainakin aiemmin sovitettua yhteen esimerkiksi poronhoidon kanssa.
Vakiintuneiden yritysten toimintaa ei pääsääntöisesti ole koettu ongelmaksi. Liikenteen kasvaessa huolia on tullut esille aiempaa enemmän. Odé tähdentää, että ihmisten kokemukset ovat usein kokonaisvaltaisia ja niihin liittyy monenlaisia tuntoja.
– Ihmiset kokevat, että luonnonrauhaa häiritään. Safariryhmät ovat todella suuria, jätehuoltoon tulee haasteita, koska liikenne on varsinkin maalis-huhtikuussa jatkuvaa ja sitä on paljon.
Muun muassa Kilpisjärvellä pitkään toimineet paikalliset safariyrittäjät ovat kantaneet huolta toiminnan rajoittamisesta.
– Me kunnioitamme sopimuksia. Paikallisten leipä on täysin kiinni matkailusta. Tänne on helppo tulla, mutta meidän on vaikea siirtää toimintaa muualle, sanoo Kilpissafareiden yrittäjä Jussi Rauhala.
Voiko toimintaa rajoittaa?
Metsähallitus haluaa nyt selvittää kokonaiskuvan Käsivarren ja varsinkin suositun Kilpisjärven alueen motorisoidun liikenteen vaikutuksista. Eri sidosryhmiä kuullaan laajasti kevään ja ensi kesän aikana.
Selvityksessä etsitään vastauksia siihen aiheuttaako motorisoitu liiketoiminta nykylaajuudessa haittaa paikalliselle väestölle, saamelaiskulttuurille, luontaiselinkeinoille, retkeilijöille ja muulle liiketoiminnalle.
– Kyseessä on suurelta osin lakisääteinen erämaa-alue, joten meitä kiinnostaa, onko toiminta täällä kestävällä pohjalla, ja toteutuvatko erämaalain tavoitteet, Odé sanoo.
Metsähallitus voi maanomistajana myös rajoittaa maastoliikennettä, mutta Elina Odén mukaan siihen ei ole toistaiseksi haluttu lähteä. Nyt halutaan katsoa, onko kantokyky Käsivarressa saavutettu.
– On selvitettävä, että jos kasvun mahdollisuuksia ei ole, mitkä olisivat hyvät kriteerit jonkinlaiselle kiintiölle. Miten me turvaisimme yhdenvertaisuuden siinä.
Käsivarren erämaa-alue on yksi Suomen 12 lakisääteisestä erämaa-alueesta. Mallan luonnonpuisto perustettiin vuonna 1938 ja Saanan luonnonsuojelualue vuonna 1988.