HOLBÆK Kätilö Anne Mette Tonning ajaa pitkin hiljaista sivutietä tunnin matkan päässä Kööpenhaminasta.
– Tuossa talossa olen ollut synnytyksessä, ja tuossa, hän osoittelee tien varren omakotitaloja.
Tonningin työtä on avustaa Sjællandin alueen naisia kotisynnytyksissä ja hoitaa neuvolan tehtävät raskauden aikana.
Tanskassa odottava äiti voi halutessaan valita kotisynnytyksen sairaalaan menon sijaan. Toisin kuin Suomessa tai Ruotsissa, kotona synnyttäminen ei maksa perheelle ylimääräistä, vaan se on osa julkista terveydenhuoltoa.
Tänään Tonning ei ole hälytysvuorossa, vaan kalenterissa on kotikäyntejä.
Tonning tekee töitä kolmen kätilön ringissä. Työhön kuuluu raskauden tarkkailu ja lopulta synnytyksen avustaminen.
Tämä talo on tuttu. Tonning auttoi maailmaan Katrine Husumin edellisen vauvan.
Katrine Husum odottaa kolmatta lastaan. Ensimmäinen syntyi sairaalassa, toinen täällä kotona.
Edellisessä synnytyksessä olivat mukana kätilö Tonning ja Husumin puoliso. Idean kotisynnytyksestä Husum sai Tonningin kollegalta, jonka kanssa hän kävi uintikurssilla.
Husumin ensimmäinen lapsi oli syntynyt sairaalassa, eikä synnytys sujunut ongelmitta. Silti pariskuntaa ei pelottanut, sillä he tunsivat kätilöt entuudestaan.
– He tietävät, mitä tekevät. Jos synnytyksessä tulee ongelmia, he kyllä kertovat siitä. Jos kätilö sanoisi, että nyt pitää lähteä sairaalaan, me lähdemme, Husum sanoo.
Samaa korostaa Tonning. Ennen synnytystä hän tarkkailee äidin ja vauvan tilannetta ja käy läpi kodin.
– Tarkistan pääseekö rappusia hätätilanteessa alas ja jos ei, jäämme alakertaan. En jätä autoani oven eteen, jotta ambulanssi pääsee tarvittaessa lähelle, hän kertaa.
Jos mikään viittaa siihen, että luvassa on vaikea synnytys tai kyseessä on riskisynnyttäjä, hän suosittelee sairaalaa. Myös synnytyksen käynnistyttyä hän kehottaa siirtoon, jos tilanne sitä vaatii.
– Lopulta päätös on aina äidin, hän sanoo.
Kun Husumin edellinen synnytys lähestyi, Tonning oli hieman huolissaan lapsen pään asennosta. Katso videolta, miten asia ratkaistiin.
Kipu oli Husumille tuttua, sillä ensimmäisessäkään synnytyksessä hänelle ei annettu epiduraalipuudutusta.
Lopulta olohuoneeseen täytetyssä ammeessa syntyi terve vauva. Husum sanoo synnytyksen olleen edellistä parempi kokemus.
– Ylipäätään muistan toisesta kerrasta asioita. Mieleni oli hetkessä läsnä, vaikka kipu oli todella kovaa. Synnytyksen jälkeen oli ihana päästä suoraan omaan sänkyyn vauvan ja puolisoni kanssa.
Kokemuksen jälkeen oli selvää, että kolmaskin lapsi syntyisi kotona.
Nyt Tonning on tullut tarkistamaan, että tulevalla sisaruksella on kaikki kunnossa. Tällä kertaa vauvan asento on oikea ja kaiken pitäisi sujua hyvin. Jännittävin osa loppuraskautta on viikon päästä olevat Husumin ja hänen puolisonsa häät.
– Olimme sopineet naimisiin menosta ennen kuin sain tietää olevani raskaana ja päätimme, että emme siirrä niitä, Husum nauraa.
Sjællandin malli on lisännyt kotisynnytyksiä
Kahden muun kätilön kanssa Tonning auttaa vuodessa maailmaan noin sata lasta. Synnytyksiä ei voi etukäteen jakaa, vaan jokainen on vuorollaan päivystysvuorossa. Palkan maksaa alueen julkinen terveydenhuolto.
Sjællandin alueen toimintamalli poikkeaa muusta maasta: täällä 12 kätilöä hoitaa pelkästään kotisynnytyksiä, kun muualla maassa kätilö tulee synnytykseen sairaalasta. Siksi kotona synnyttäminen on alueella suositumpaa, ja noin joka kuudes lapsi syntyy kotona.
Koko Tanskan mittakaavassa luku on pienempi, noin kolme prosenttia. Ero on silti suuri verrattuna Suomeen, jossa noin 0,3 prosenttia lapsista syntyi viime vuonna suunnitellusti kotona. Ruotsissa luku on vielä pienempi.
Kun puheeksi tulee Suomi, Tonningilla on sanottavaa.
– Anteeksi kun sanon, mutta en todellakaan haluaisi synnyttää Suomessa.
Tonning perustaa mielipiteensä opiskeluaikaiseen vierailuun suomalaisella synnytysosastolla ja vastikään näkemäänsä dokumenttielokuvaan.
– Tanskan ja Suomen synnynkulttuurissa on isoja eroja. Jotenkin se liittyy siihen, miten ihminen kohdataan, hän pohtii.
Suomessa vierailusta on jo aikaa, eivätkä kaikki yksityiskohdat palaa mieleen, mutta tunnemuisto on vahva. Tonningille synnyttävän naisen kuunteleminen ja läsnäolo ovat tärkeimpiä lähtökohtia onnistuneeseen synnytykseen. Siksi hän kannattaa kotona synnyttämistä aina, kun se on turvallista.
Vaikea tuottaa vertailtavaa tietoa
Kaikki tanskalaisäidit eivät ota kätilön neuvoja vastaan. Osa heistä haluaa synnyttää kotona, oli tilanne mikä hyvänsä. Asiaa selvittäneen Tanskan TV2:n mukaan ilmiö on yleistynyt viime vuosina.
Tonningin työskentelyalueella noin puolet ensisynnytyksistä siirretään sairaalaan. Yleensä syynä on kipu.
Aiemmin synnyttäneillä naisilla määrä on paljon pienempi, noin viisi prosenttia, Tonning sanoo. Syy voi olla vauvan uloste lapsivedessä tai poikkeavuudet sydämenlyönneissä.
– Tarkoitus on, että siirrymme ennen kuin kyseessä on hätätilanne. Yleensä menemme rauhassa omalla autolla, ja minä tulen mukaan synnytykseen sairaalassakin, hän selittää.
Tonning kertoo, millaista on hoitaa kaikki itse ilman kollegan tai lääkärin apua:
Tonning ei ole ollut tilanteessa, jossa lapsi olisi kuollut kotisynnytyksessä. Hänen mukaansa kotona synnyttävillä on vähemmän komplikaatioita, vuotoa ja repeämisiä. Tämä edellyttää, että ohjeita on kuunneltu ja kätilö on ammattitaitoinen.
Kotisynnytyksistä ja niihin liittyvistä ongelmista ei ole tarkkoja tilastoja. Tutkimuksia on tehty ja ammattilaisilla on mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Selkeitä johtopäätöksiä on vaikea vetää, sillä kotisynnytysten suunnitelmallisuuden aste ja paikalla olevien ihmisten ammattitaito vaihtelevat. Lisäksi vaikeimmat tapaukset siirretään usein sairaalaan.
Tonning jatkaa matkaansa seuraavaan kotiin. Ajaessa on aikaa tasata ajatukset ja käydä läpi työpäivän tapahtumia.
Zacho Steffensenin perheeseen on syntynyt toinen lapsi viikko sitten.
Molly Marie Zacho Steffensen valitsi kotisynnytyksen vähentääkseen stressin tunnetta. Hänelle päätös synnyttää toinen lapsi kotona oli helppo.
– Halusin tuntea olevani kotona. En halunnut stressata hetkestä, kun pitää mennä autoon, ajaa sairaalaan ja tavata siellä monia tuntemattomia ihmisiä.
Ensimmäisellä kerralla Zacho Steffensenille oli luonnollista valita sairaala, koska hän ei tiennyt, mitä odottaa.
Nyt perheen mielestä oli hienoa, että he saattoivat luoda haluamansa olosuhteet. Kun synnytys käynnistyi yöllä, isän tehtävä oli täyttää amme ja keittää inkiväärihauteita. Eskil Zacho Steffensenin mukaan kokemus poikkesi sairaalassa toimettomana odottamisesta.
Koko odotusajassa oli erilainen viritys, hän sanoo.
Mitä pariskunta olisi ajatellut, jos synnytys olisi pitänyt siirtää sairaalaan?
– Olisin ollut pettynyt, mutta totta kai olisin lähtenyt. Turvallisuus tärkeintä, Molly Marie Zacho Steffensen sanoo.
Juuri vaihtoehtojen olemassa olo luo turvaa, hän pohtii.
– On hienoa, että saan synnyttää kotona ja samalla tiedän, että jos jotain sattuu, voimme lähteä sairaalaan. Jos synnyttäisin vielä kolmannen kerran, tekisin sen ehdottomasti kotona.