– Enää en saa annettua sellaista hoitoa aina ja joka päivä, mitä haluaisin antaa potilaalle, sanoo sairaanhoitaja Jenni Kanto.
Kun Kanto aloitti työt vuonna 1997, sairaanhoitaja sai keskittyä potilaisiin. Nyt aika menee järjestelmien parissa. Silloinkin kun pitäisi kohdata potilaita, kone vaatii huomiota ja erilaisia kirjauksia.
Digitaalisten järjestelmien käyttöönotto ja hallinnolliset tehtävät ovat kasvattaneet työkuormaa merkittävästi, Kanto sanoo.
– Aiemmin pystyi hoitamaan potilaan rauhassa, mutta nykyään pitää hoitaa sekä potilaan hoito että vaativa sähköinen dokumentointi.
Kannon toive on, että hoitaja saisi keskittyä työhönsä.
– Ei tarvitsisi olla osaston sihteeri, osaston siivooja, osaston paikkojen täyttäjä, vaan saisi keskittyä siihen potilastyöhön.
Kanto on työskennellyt neljä vuotta ulkomailla, ja siellä ero oli iso. Sairaanhoitaja teki sairaanhoitajan työtä, muut työt, kuten ruokapalvelut tai terapian, hoitavat muut.
Kiire piinaa töissä
Ero on iso. Kun työolotutkimuksessa selvitettiin jo 1970-luvulla kiirettä, se yhdistyi teolliseen työhön ja liukuhihnatyöhön.
Nyt siitä on tullut aivotyöläisten ja toimistotyöläisten arkea.
Tietotyön henkinen kuormitus on kasvanut merkittävästi, sanoo Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutela.
– Nyt kiire on enemmän aivoja kuormittavaa. Tämä näkyy keskeytyksinä, työn pirstaloitumisena ja siitä, että pitäisi olla läsnä kaikkialla. Digitalisaatio on lisännyt tätä ilmiötä, koska tieto kulkee nopeasti ja siihen odotetaan nopeita vastauksia. Erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä kiire aiheuttaa nykyisin enemmän henkistä rasitusta, Sutela kuvailee.
Naiset kokevat kiirettä miehiä enemmän
Työn kiire ja kuormittavuus ovat olleet Työolotutkimuksen kiinnostuksen kohteena jo 1970-luvulta lähtien. Työolotutkimuksen mukaan kiireen kokemus on kasvanut huomattavasti vuosikymmenten aikana ja vaikuttaa erityisesti naisiin.
Tutkimuksen mukaan kiireen kokemus vaihtelee sukupuolittain.
Kaiken kaikkiaan palkansaajista 37 prosenttia sanoi toissa vuonna, että kiire aiheuttaa haittaa työssä. Naisilla luku oli 44 prosenttia ja miehillä 31 prosenttia, eli ero on huomattava.
Kiireessä kyse on monista asioista. Työolotutkimuksessa puhutaan työtä haittaavasta kiireestä. Sopiva määrä kiirettä auttaa saamaan asioita aikaiseksi, mutta pitkään jatkuessaan kiire kuormittaa ja voi aiheuttaa stressiä ja jopa uupumusta.
Vuoden 2023 työolotutkimuksessa lähes puolet palkansaajista totesi, että työpaikalla on liian vähän ihmisiä tekemässä töitä.
Noin kaksi viidestä joutui venyttämään usein työpäiviään selvitäkseen kaikista tehtävistä. Puolet palkansaajista koki, että heillä ei ollut kiireen vuoksi riittävästi aikaa paneutua uusiin asioihin tai kouluttautua. Ainakin osittain kiireen seuraukseksi voi laskea myös sen, että työasiat pyörivät häiritsevästi mielessä myös vapaa-ajalla.
Tukiportaan katoaminen lisää kuormitusta
Monilla aloilla kiireen kokemusta lisää niin sanottujen työtä tukevien toimintojen katoaminen.
– Meillä ei ole varsinaisia tuloksia tästä, mutta laadullisissa haastatteluissa on tullut usein esiin, että ylemmät toimihenkilöt tekevät nykyisin myös monia aiemmin sihteerien tai muiden tukihenkilöiden hoitamia tehtäviä. Esimerkiksi hoito- ja sosiaalialalla koetaan kuormittavaksi se, että aikaa menee asiakastyön sijaan erilaisten kirjausten tekemiseen, Sutela kertoo.
Julkinen sektori on erityisen kuormittunut. Henkilöstön riittämättömyys on yksi kiireen suurimmista syistä.
– Tämä on ennen kaikkea julkisen sektorin ongelma. Hyvinvointialoilla, kunnissa ja valtiolla palkansaajat kokevat henkilöstönpulan erityisen kuormittavana. Yksityisellä sektorilla tätä esiintyy myös, mutta julkinen sektori on tässä suhteessa haastavammassa tilanteessa, Sutela kertoo.
Kiireen kokemus vaihtelee myös toimialoittain.
– Sote-alalla kiire tarkoittaa sitä, että tietyssä aikavälissä pitää saada entistä enemmän aikaan. Tietotyössä kiire taas näkyy työpäivien venymisenä iltaan ja viikonloppuihin, Sutela sanoo.
Työssä jaksaminen koetuksella
Työelämän kuormitus vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin.
– Kiire on nykyisin suuri ongelma työssä jaksamisessa. Työolotutkimuksessa näkyy, että kiire on usein taustatekijä vakavan työuupumuksen, stressin ja psyykkisen oireilun yhteydessä, Sutela sanoo.
Tämä näkyy työolotutkimuksen vastauksissa. Työssään kiireestä erittäin paljon haittaa kokevista palkansaajista noin puolet koki vähintään viikoittain haluttomuutta lähteä töihin. Jos kiire haittasi vain melko vähän tai ei lainkaan, oli vastaava osuus 14 prosenttia.
Kiireestä erittäin paljon haittaa kokevista joka toinen kertoi unohtelevansa asioita viikoittain, kun kiireestä korkeintaan melko vähän tai ei lainkaan haittaa kokevista näin tapahtui vain joka viidennelle.
Työn ulottuminen vapaa-ajalle on kasvanut, ja sen vaikutukset voivat olla ristiriitaisia.
– Suomessa työn ja vapaa-ajan rajat ovat häilyvät, etenkin kansainvälisessä vertailussa. Etätyö mahdollistaa työn ja vapaa-ajan joustavamman yhdistämisen, mutta samalla tämä voi johtaa siihen, että työajatukset seuraavat vapaa-ajalle, Sutela toteaa.
Kutsumustyö kantaa, mutta nuorten asema huolestuttaa sairaanhoitajaa
Jenni Kanto sanoo päättäneensä kolmevuotiaana, että haluaa sairaanhoitajaksi. Edelleen hän on kutsumustyössä eikä vaihtaisi ammattia. Hän toimii työnsä ohessa luottamusmiehenä sekä kehittää työtä paremmaksi HUS:n omalla Taitavahoitaja-tittelillä.
Silti hän toivoo, että potilaat saisi hoitaa hyvin.
Kiire vaikuttaa hyvinvointiin, vaikka kokenut hoitaja selviää.
Pitkät vuorot, epävarmat työjärjestelyt ja luotettavien kollegoiden puute luovat tilanteita, joissa hoitotyön mielekkyys koetaan uhattuna.
– Erityisesti nuoremmat hoitajat kokevat digitalisaation tuoman paineen herkästi, mikä voi johtaa jopa ammatin vaihtoon.