Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueelle on kehitetty toimintamalli, jolla pyritään estämään turhat kaatumiset.
Joka kolmas yli 65-vuotias ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa. Ei ole kuitenkaan mitään luonnonlakia, jonka mukaan ikääntyvän elämään kuuluisi kaatumisia.
Kaatuminen ei kuulu normaaliin vanhuuteen, sanoo kehittäjäkoordinaattori Seija Häggdahl Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueelta. Syyt löytyvät muualta.
– Kyse voi olla vääränlaisesta, väärään aikaan otetusta tai liiallisesta lääkityksestä. Unilääke saatetaan ottaa aamuyöllä, jolloin aamulla kärsitään huimauksesta.
Puhutaan kaatumisesta
Tarkoitus on ottaa tasapaino puheeksi tapaamisissa vanhusten kanssa samaan tapaan kuin heiltä kysytään yöunista ja ravitsemuksesta.
Viestiä puheeksi ottamisesta on viety Soiten omille työntekijöille ja ikäihmisten kanssa tekemisissä oleviin järjestöihin ja yhdistyksiin.
Lisäksi laajalla arviointikyselyllä selvitetään kaatumisen syyt, jonka jälkeen vanhus ohjataan joko ravitsemusterapeutille, fysioterapeutille, farmaseutille tai lääkärille.
Usein kaatumisia voidaan estää lääkitystä säätämällä tai lihasvoimaa parantamalla.
Miehet eivät halua myöntää
Asian puheeksi ottaminen ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. Kaikki eivät halua myöntää, että tulee kaaduttua.
– Miehet arastelevat tunnustaa, että eivät enää pysy pystyssä. Siinä on joku sisäänrakennettu asenne, että mennään läpi vaikka harmaan kiven. Naisen on helpompi tunnustaa, että on haavoittuva ja kaatuilee.
Soitessa kaatumisen ehkäisyn terveydenhoitaja on tavattavissa Kokkolassa, Vetelin Tunkkarilla ja Kannuksen terveyskeskuksessa. Jatkossa työ saattaa siirtyä senioreiden terveyspisteisiin.
Toimintamalli on otettu käyttöön kesällä, eikä tuloksista ole vielä tietoa. Uuden toimintamallin sisäänajo vie aikaa.
Yhteispäivystykseen tulee joka päivä viisi asiakasta vaikean kaatumisen vuoksi. Lievemmin kaatuneita hoidetaan myös terveyskeskuksissa ja kotona.
Kaatuminen aiheuttaa paljon kuluja, mutta myös inhimillistä kärsimystä, sanoo Häggdahl.
– Leikkaukset, sairaalan hoitopäivät, haavanhoito ja kuntoutus maksavat. Lisäksi huomattavaa on, että lonkkamurtuman saaneista joka viides kuolee kuluvan vuoden aikana. Se on iso määrä.