Kullan hinta on ollut jyrkässä nousussa varsinkin viime kuukausina. Sijoittajien turvasatamana pidetyn kullan odotetaan pian rikkovan 3 000 dollarin haamurajan troy-unssilta (31,1 grammaa).
Sijoittajia huolettaa erityisesti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ärhäkkä kauppapolitiikka ja tuontitullit.
Kultaan liittyy myös toinen erikoinen piirre. Sen pelätään loppuvan maapallolta.
Kultaa on kaikkina aikoina kaivettu hämmentävän pieni määrä, minkä alla oleva grafiikka osoittaa. Tunnettuja, louhimattomia malmivaroja on siitä vain reilu neljännes ja sen arvellaan jopa loppuvan tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.
Geologian tutkimuskeskuksen malmigeologian tutkimusprofessori Tero Niiranen pitää huolta liioiteltuna.
– Esiintymiä löytyy vastaavasti syvemmältä kallioperästä. Siihen tarvitaan enemmän työtä ja enemmän investointeja, Niiranen sanoo.
Kullan arvon nousu saattaa kiihdyttää kaivosyhtiöiden toimintaa. Etsintään ollaan valmiita laittamaan rahaa. Niirasen mukaan entistä pienempi määrä kultaa tekee kaivuun kannattavaksi, parikin grammaa tonnissa.
Viidesosa harkkoina keskuspankkien varastoissa
Kullassa on ominaisuuksia, joiden ansiosta sillä on paljon käyttöä esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa. Kulta on melko pehmeää, helposti muokattavaa, taottavaa, venyvää ja hyvin sähköä johtavaa.
Kaikesta louhitusta kullasta teknologioiden käytössä on kuitenkin vain noin kymmenesosa. Kultaa tarvitaan myös vihreässä siirtymässä.
– Kulta ei ole niin merkittävä metalli kuin vaikka nikkeli, koboltti, litium, monet muut uusiutuvan energian laitteisiin tiukasti liittyvät metallit, sanoo hydrometallurgian professori Mari Lundström Aalto-yliopistosta.
Suurin osa onkin kullasta onkin koruina. Toinen valtaosa kullasta on harkkoina ja kolikkoina säilyttämässä arvoa. Keskuspankit pitävät hallussaan noin viidesosaa kaikesta kaivetusta kullasta. Suomen Pankilla on kultaa noin 49 tonnia.
Teköäly, robotiikka ja dronet apuna
Kultaa on maapallolla enemmän kuin tunnetut varat. Sen esiin saamiseen tarvitaan uudenlaista teknologiaa.
Tekoäly tulee apuun etsintävaiheessa. Suomessa kolme prosenttia kallioista on paljastuneina ja kaikki muu maapeitteiden tai vesipeitteiden alla. Geofysiikan ja geokemian menetelmillä ja jopa kasvillisuutta tutkimalla tehdään aineistoja, joiden analysoinnissa koneoppiminen näyttää kyntensä.
Droonien avulla maanpintamittausten tekeminen voi olla lentokoneita edullisempaa, tutkittavan alueen koosta riippuen.
– Vanhoja kaivostunneleita tutkimaan ei ole välttämättä kauhean turvallista lähettää ihmistä. Siinäkin voidaan käyttää tätä drooniteknologiaa, Niiranen kertoo.
Merenpohjan kaivaminen arveluttaa
Kaivoksissa murskaaminen ja jauhaminen ovat jo pitkälti sähköistyneet ja niin on tapahtumassa myös kuljetuksille.
Robotiikka tulee vauhdilla. Kiirunan rautakaivoksessa fyysisistä töistä suurimman osan hoitavat koneet, joita ohjataan maan pinnalta toimistosta.
Kultaa on myös merien pohjassa esimerkiksi niin kutsujen mustien savuttajien luona. Niiranen pitää merenpohjan kaivostoimintaa kuitenkin arveluttavana mahdollisten suurten ympäristövaikutusten takia.
Kullan riittävyyttä puolustaa myös se, että sitä kierrätetään. Perittyjä kultasormuksia ei heitetä menemään. Myös elektroniikkatuotteista kulta otetaan talteen.
– Kulta pystytään erottelemaan, se säilyy hyvin, se on jalo, se ei korrodoidu, niin sehän kiertää todella hyvin, professori Lundström sanoo.
Helsingin yliopistolla kehitetyllä menetelmällä kulta lähtee elektroniikkajätteestä ympäristöystävällisesti: