Nuoret kertovat, miltä tuntuu olla köyhä – Jessica Lukkarila, 20: ”Tulee itku, stressi ja viha”

Turun yliopisto on tutkinut pitkään nuorten köyhyyskokemuksia. Vähävaraisuus aiheuttaa sosiaalista eristäytymistä.

Punatukkainen nainen katsoo peiliin ja meikkaa.
Jessica Lukkarila työskentelee parturi-kampaajana, mutta on parhaillaan sairauslomalla ja tukien varassa. Hän joutuu valitsemaan tarkasti, mitä vähillä rahoillaan ostaa. Kuva: Arttu Kuivanen / Yle
  • Johanna Manu
  • Arttu Kuivanen

Jessica Lukkarila, 20, lainasi juuri kummitädiltään rahaa terveyssiteisiin ja tamponeihin.

Ostos on pakollinen, toisin kuin kaikki lääkkeet, joita hän tarvitsee. Listalla olisivat ADHD-lääkkeet, masennuslääkkeet, ehkäisy ja astmalääkkeet, mutta niitä hän ei aina hanki.

– Mieli ei tykkää siitä, mutta perse ei kestä maksaa sadasta kahteensataan siitä, että saan lääkkeet. Käytän rahat ennemmin ruokaan.

Yläkouluikäisenä Lukkarila myi omaisuuttaan, että sai jotain kivaa itselleen. Hän on pienestä pitäen tottunut siihen, että rahaa ei ole koskaan liikaa.

Vähävaraisuus itkettää ja stressaa.

– Kun haen minulle kuuluvia tukia, niitä ei anneta ja tilillä on nolla euroa, mietin, miten tässä elää. Tulee itku, stressi ja viha.

Köyhyyteen liittyy sosiaalinen eristäytyminen

Jessica Lukkarila uskoo parempaan tulevaisuuteen, kunhan saa terveytensä kuntoon.

Monet nuoret kuitenkin kokevat tulevaisuutensa toivottomana, selviää Turun yliopiston kirjoituskilpailuna teettämästä tutkimuksesta. Siinä nuoret kertoivat, miten vähävaraisuus ilmenee arkielämässä ja millaisia tunteita se aiheuttaa.

Sosiaalityön väitöskirjatutkija Toni Rajalan mukaan kirjoitukset luovat synkän kuvan marginaalissa elävien nuorten arjesta.

Kilpailun avulla yliopiston tutkijat tavoittivat nuoret paremmin kuin aiemmin. Video: Arttu Kuivanen / Yle

Köyhyys näkyy nuorten elämässä ruuan puutteena, kylmänä kotina ja ulkopuolisuuden tunteena.

– Nuorten kertomuksissa näkyy sosiaalista eristäytymistä. Miten köyhyys pitää salata muilta ja siitä koetaan voimakasta häpeää. Tärkeät nuoruuden ja lapsuuden kokemukset vertaisten kanssa jäävät väliin.

Vähävaraisuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Pienillä tuloilla pärjäävälle nuorelle jopa kuukautissuojapaketin hankinta kerran kuussa voi olla liikaa.

Toisaalta vähävaraisuus ei aina näy ulospäin. Pienituloisella voi olla kivoja vaatteita, jotka hän on saanut lahjoituksena tai ostanut käytettynä.

– Tämä on juuri sitä suhteellista köyhyyttä, jota köyhyys Suomessa tyypillisesti on, Rajala selventää.

Nuorten aikuisten köyhyys näkyy myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen helmikuussa julkaisemassa raportissa. Yksin asuvat nuoret ovat yliedustettuina toimeentulotuen saajina. Erityisesti joukosta erottuvat 18–24-vuotiaat miehet.

Pitkätukkainen henkilö katsoo itseään peilistä.
Luka Tuominen ei syö ravintoloissa tai törsää ylihintaisiin kahvilakahveihin, sillä kaikki raha menee elämiseen. Kuva: Arttu Kuivanen / Yle

Eri todellisuus kuin kavereilla

Opiskelijayksiössä soi kitara.

Luka Tuominen, 18, saa musiikista sisältöä arkeen, kun varaa ei ole mihinkään ylimääräiseen. Isoisän perintökitara on tärkeä.

Tuomiselle on liian tuttua, että kaverit haluavat keilaamaan tai kahvilaan, mutta hänellä ei ole varaa.

– Kahdeksan euroa kahvista on heille normaali tai ok hinta. Elämme kahta eri todellisuutta.

Kaksoistutkintoa suorittava Tuominen asuu vuokrayksiössä opiskelijoiden suosimalla alueella.

Laskujen jälkeen kuukauden käyttöraha on usein huolestuttavan pieni: vain sata euroa. Tästä lohkeaa lähes puolet bussikorttiin, joka on Tuomiselle välttämättömyys pitkän koulumatkan vuoksi.

Videolla Luka Tuominen kertoo, mitä tekisi, jos rahaa olisi enemmän.

Kuva ja video: Arttu Kuivanen / Yle

Aiemmin vähävaraisuus nolotti, mutta nykyään Tuominen ei salaile varattomuuttaan. Ulkopuolisuuden tunne nousee useimmiten kesällä, kun kaverit käyvät festareilla.

– Ne kaikki kuuluvat tänne kuitenkin, ja tiedän, että kaverit ovat siellä. Kyllä se riistää.

Ruokakassi pelastaa, kun viikkobudjetti on kolme euroa

Moni nuori aikuinen turvautuu ruoka-apuun. Seurakuntien ja Operaatio ruokakassin yhteisessä Food & Hope-illassa näkyy, että avuntarve on suurempi kuin koskaan sen kymmenen vuoden olemassaolon aikana.

Palveluohjaaja Ida Valjakan mukaan joissain jakelupisteissä tarvitsijoita on niin paljon, että on siirrytty ennakkoilmoittautumiseen. Jaettavat ruokakassit menevät netin varauslistalta nopeimmillaan sekunneissa.

Ruokakassit ja marketin punalapputuotteet ovat tulleet tutuiksi myös Tiia Peipolle, 22. Pahimmillaan viikkobudjetti on ollut kolme euroa.

Video: Arttu Kuivanen / Yle

Peipolla on työpaikka tilahuoltajana ja käyttörahaa jää noin 200 euroa kuukaudessa. Lääkkeisiin siitä menee satanen.

Stressistä ja yksipuolisesta ruuasta johtuen Peippo on huomannut sairastavansa kohtuullisen usein.

– Samaa ruokaa syödään monta viikkoa putkeen ja sitten jossain kohtaa tulee tössäysjuna, että ei, en voi syödä, en halua.

Korjaus 1.3. klo 15.39: Korjattu otsikkoon Jessica Lukkarilan sukunimi.