Jättipäiväkodit ovat monen Suomen lapsen arkipäivää.
Asiantuntija Marjatta Kalliala kritisoi jättipäiväkoteja lasten tarpeita sivuuttavana ilmiönä. Hänen mielestään jättipäiväkotien rakentaminen pitäisi välittömästi lopettaa.
Tässä uutisessa kerromme kolmen vanhemman kokemukset suurista, yli 200 lapsen jättipäiväkodeista.
Suvi Moisio: Lasta hakiessa kukaan ei tiennyt, missä hän on
Helsinkiläisellä Suvi Moisiolla on 4- ja 6-vuotiaat lapset. Viime kesään saakka he olivat yli 200-paikkaisessa päiväkodissa Länsi-Helsingissä. Nykyään lapset ovat pienemmässä päiväkodissa Paloheinässä.
Näin hän kuvailee suuren päiväkodin arkea:
”Päiväkodin piha oli jäätävän iso. Sieltä oli iltapäivällä hakiessa ajoittain vaikeaa löytää omaa lasta. Välillä henkilökunta ei osannut sanoa, missä lapseni on tai minkä näköinen hän on. Se oli hurjaa. Tällaisia tilanteita oli silloin tällöin.
Kaikkien ryhmien lapset olivat sekaisin pihalla. Jos lapsi sanoi päivän päätteeksi, että toisen ryhmän lapsi kiusasi, hoitajat eivät olleet välttämättä ehtineet seuraamaan, mitä oli tapahtunut.
Yksi esimerkki on jäänyt mieleen. Kerran kun hain lapsia, niin kävin viideltä eri aikuiselta kysymässä meidän lapsen listaa. Kukaan ei tiennyt siitä mitään.
En tiedä, onko tämä varsinaisesti ison päiväkodin ongelma, että vaihtuvuus henkilökunnassa oli iso. Siksi minusta tuntui ikävältä, kun en aina voinut luottaa siihen, että lapseni on hyvässä hoidossa.
Työntekijät luovat turvallisuuden tunteen ja ilmapiirin. Isossa päiväkodissa molemmilla lapsistani oli ihania aikuisia, enkä halua moittia henkilökuntaa.
Jättipäiväkodissa oli ajoittain myös levotonta. Kun tila on avara sisällä ja ulkona, niin lapset pääsevät herkästi riehumaan.
Kuraeteiset ja lokerot olivat pieniä. Lavuaarit olivat aikuisten korkeudella. Uusista tiloista halutaan tehdä hienoja ja moderneja. Välillä tuntuu, että lapset unohdetaan.
Muutimme viime kesänä ja silloin päiväkoti vaihtui. Pienemmässä päiväkodissa tuntuu, että lapset ovat paremmin tallessa ja heidät tunnetaan.”
Tuija Mäki: Lapsi odottaa maanantaita
Helsinkiläisellä Tuija Mäellä on 7- ja 9-vuotiaat lapset. Kumpikin lapsi on ollut hoidossa päiväkoti Eloisassa Länsi-Pakilassa. Nuorempi on siellä nyt eskarissa. Jättipäiväkodissa on 240 lasta. Kokemusta muista päiväkodeista ei ole.
Näin hän kertoo ajatuksiaan päiväkodista:
”Henkilökunta on ammattitaitoista ja sitoutunutta. Vaihtuvuutta ei ole. Eloisaan saadaan myös sijaisia helposti. Voin heti nimetä kymmenen aikuista, jotka tuntevat lapseni nimeltä.
Ulkotilat ovat mahtavat. Piha on iso. Ulkona on monessa tasossa piha-alueita. Siellä on liukumäki ja tilaa kiipeilylle.
Usein kun olen mennyt hakemaan lasta ruokalasta kesken päivän tai vienyt ruokalaan, niin siellä lapset istuvat kaikessa rauhassa omissa pöydissään. En ole havainnut kiireen tuntua.
Päiväkodissa on aikaa mielikuvitukselle. Hoitajat ovat varanneet päivistä slotteja, että lapset voivat vaan leikkiä. Se on ihana asia.
Päiväkoti on turvallinen, kotoisa ja hyvä paikka lapselleni. Välillä viikonloppuisin lapseni jopa odottaa maanantaita. Joskus lapseni myös suuttuu, kun haen hänet kuulemma liian aikaisin päiväkodista.”
Wilma Eskola: Lapsen käytös kertoo viihtymisestä
Wilma Eskolan 3-vuotias poika on päiväkoti Metsätähdessä Porvoossa. Siellä on äidin arvion mukaan yli 200 lasta.
Näin Eskola kertoo suuren päiväkodin arjesta:
”Puolitoistavuotiaana kun lapseni aloitti, niin mietin, että missä hän on. Hän kuljeskeli pihan reunoilla aitaa myöten. Hoitajat olivat kuitenkin aina kartalla. Lapsen löysi pihalta heti.
Tässä päiväkodissa lapsilla on oma tila ja rauha leikille.
Piha on todella toimiva. Se on useammassa tasossa ja siellä on pienille ja vanhemmille lapsille toimintaa.
Päiväkodissa porrastetaan ulkoilua jonkun verran. Vieressä on metsä, jonne lapset menevät välillä leikkimään.
Päiväkodissa on omat sijaiset. Siitä olen pitänyt. Joskus on ollut pidempään työntekijä pois, niin on sama kiertävä hoitaja.
Olen tehnyt aikaisemmin keikkaa varhaiskasvatuksen opettajana isoissa ja pienissä päiväkodeissa. Yhdessä suuressa päiväkodissa oli avoin ruokasali, joka kuormitti lapsia.
Lapseni on ollut todella rauhallinen. Ärsykekuormaa ei ole liikaa. Hän menee mielellään päiväkotiin. Kyllä lapsen käytös kertoo siitä, miten hän viihtyy päiväkodissa. Toki hän ei tiedä muusta.”