Metsähallitus maksaa sadan euron löytöpalkkion maakotkan pesästä, joka ei ole ollut aiemmin sen tiedossa. Poronhoitoalueella palkkio maksetaan myös uudesta merikotkan pesästä.
Lähes kaikissa tunnetuissa, Metsähallituksen hallinnoimilla mailla sijaitsevissa kotkanpesissä on numeroitu pesäkyltti, mutta myös muutama tunnettu pesä on ilman kylttiä.
Pesäpaikkojen tunteminen on tärkeää kotkien suojelutyössä. Maakotka ja poronhoitoalueella merikotka ovat Metsähallitukselle erityisvastuulajeja, joiden seurannasta se vastaa Suomessa. Seurannan onnistumisessa vapaaehtoisilla on suuri merkitys.
Metsähallituksen henkilökunta ja vapaaehtoiset pesäntarkastajat löytävät vuosittain kymmeniä uusia pesiä. Tämän lisäksi löytöpalkkioita maksetaan vuosittain noin 20–30 ilmoitetusta, entuudestaan tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä.
Vuodesta 2012 lähtien löytöpalkkio on maksettu kaikkiaan noin 230 ilmoitetusta maa- ja merikotkan pesästä.
Metsähallituksen mukaan maakotka pesii syrjäisillä metsäalueilla. Pesäpuu on yleensä vanha mänty, mutta tarpeen tullen myös kuusi, haapa, jopa koivu ja tunturialueilla kallionkieleke käyvät pesän alustana. Pesä voi olla käytössä vuosikymmenien ajan.
Merikotka pesii suurissa risulinnoissa tavallisimmin vanhan männyn latvaosissa, mutta ei kuitenkaan aivan latvassa. Myös merikotka hyväksyy muita vankkaoksaisia puita pesimäpaikoikseen. Pesät ovat käytössä vuodesta toiseen. Pesiä löytyy useimmiten rannikkoalueilla sekä Pohjois-Suomessa järvien ja tekoaltaiden läheisyydestä. Merikotka on suurin Suomessa pesivä petolintulaji.
Löydetystä pesästä voi ilmoittaa Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvallille sähköpostitse: eetu.sundvall(at)metsa.fi. Ilmoituksessa tulee olla ilmoittajan nimi, yhteystiedot, pesän koordinaatit sekä kuva. Pesät tarkastetaan ennen palkkion maksamista.