Luonnonvalo siilautuu valkoisen kaihtimen läpi ateljeehen, jossa parisenkymmentä opiskelijaa keskittyy elävän mallin maalaamiseen Vapaassa Taidekoulussa Kaapelitehtaalla Helsingissä.
Taidemaalarin ammattiin valmistavat opinnot kestävät neljä vuotta, ja yksityiseen taidekouluun on hakenut viime vuosina parhaimmillaan noin sata ihmistä vuosittain. Intensiivinen, maisemamaalaukseen keskittyvä valintakurssi kestää viikon, ja noin joka neljäs pääsee kouluun sisään.
– Valintakurssi edellyttää aikamoista sitoutumista ihmisiltä, ja on myös kurssina erittäin hyvä, Vapaan Taidekoulun rehtori Elina Merenmies sanoo.
Hän on itse menestynyt kuvataiteilija, jonka teoksia on esitelty viimeksi Turun taidemuseossa ja Galerie Anhavassa Helsingissä. Merenmies on johtanut Vapaata taidekoulua vuodesta 2020.
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttävällä koululla on vakiintunut paikka maalaustaiteen käytännön opetusta antavana oppilaitoksena. Koulu on kuriositeetti taiteen kentällä.
– Opetamme perusteellisesti maalaustaiteen käytäntöjä. Sen opetusta on vähennetty jo pitkään taidekouluissa myös kansainvälisesti.
Vapaan Taidekoulun juuret juontavat 1930-luvulle. Taiteen tukijana ja keräilijänä tunnetuksi tullut Maire Gullichsen perusti koulun puolustamaan ranskalaisen modernin maalaustaiteen periaatteita. Gullichsen tunnetaan myös yhtenä Artekin perustajista.
– Hakijat ovat hyvin motivoituneita. Kaikilla on käsitys siitä, miten valtava oppiaine maalaaminen on, Merenmies sanoo.
Vapaa Taidekoulu menetti tärkeän tuen
Valtio on leikannut taiteen ja kulttuurin rahoitusta, ja jäljet näkyvät myös Vapaassa Taidekoulussa.
Yksityisenä kouluna se kerää rahoituksensa useista eri lähteistä, ja julkinen tuki on ollut yksi koulun rahoituskanavista. Taiteen edistämiskeskus (Taike) on rahoittanut Vapaata Taidekoulua vuosikymmeniä. Viimeisinä vuosina tuki oli 100 000–130 000 euroa, mutta tänä vuonna tilanne muuttui. Koulu jäi kokonaan ilman Taiken tukea.
Sama kävi toiselle yksityiselle taidekoululle, Taidekoulu Maalle, joka toimii Suomenlinnassa. Taiken tuen loppuminen ei tullut Vapaan Taidekoulun rehtorille täytenä yllätyksenä. Koulu etsii parhaillaan uusia rahoituslähteitä.
– Joudumme ponnistelemaan entistä enemmän muiden rahalähteiden luomiseksi ja niiden kasvattamiseksi, Merenmies toteaa.
Työllä on hintansa. Sen sijaan, että Vapaa Taidekoulu keskittyisi ydintehtäväänsä eli taidemaalauksen opettamiseen, aikaa ja resursseja kuluu varainhankintaan.
– Jos raha-asioissa olisi enemmän pysyvyyttä, voisimme keskittyä enemmän vaikka kansainvälistymiseen tai erilaisiin mahdollisuuksiin, mitä tällä koululla on. Nyt joudumme käyttämään liikaa aikaa siihen, että koulu säilyy, Merenmies toteaa.
Vapaa Taidekoulu ja Taidekoulu Maa saivat viime vuoteen asti Taiken toiminta-avustusta.
– Tuki lopetettiin, koska ei ole perusteltua pitkäjänteisesti tukea koulutustoimintaa, johon Taike ei hakuehtojen mukaan myönnä toiminta-avustuksia, erityisasiantuntija Kirsi Väkiparta Taikesta toteaa.
Pienet taidekoulut kumpuavat vasta-ajattelusta
Taidekriitikko Pessi Rautio on seurannut kuvataidetta ammattimaisesti pitkään. Hän on työskennellyt yli 15 vuotta kuvataiteeseen erikoistuneen Taide-lehden päätoimittajana ja kirjoittanut sitä ennen arvosteluja muun muassa Helsingin Sanomiin.
Rautio muistuttaa, että sekä Vapaa Taidekoulu että Taidekoulu Maa ovat syntyneet aikoinaan vastareaktiona kuvataideopetuksen valtavirralle.
Taidekoulu Maa perustettiin vuonna 1984 ja Vapaa Taidekoulu aloitti toimintansa vuonna 1935.
– Kuvataiteen historia on juuri tällaisten pienten koulujen vasta-ajattelun historiaa.
Ilmiön juuret ulottuvat Euroopassa 1800-luvulle. Modernin taiteen kehittyessä akatemioiden rinnalle alkoi syntyä koulukuntia, joiden taidekäsitys poikkesi akatemioiden ihanteista. Raution mukaan on tärkeää, että on kouluja, joissa opetus tai oppilaiden yhteisö muodostaa hieman toisenlaisen näkemyksen siitä, mitä hyvä nykytaide olisi.
Taiteilijakoulutuksen moniäänisyys tukee Raution mukaan kuvataiteen rikkautta.
– Jos meillä olisi vain yksi tai kaksi taidekoulua, nykytaiteen tilanne olisi puutteellinen.
Taideyliopiston kuvataideakatemian kasvatit saavat julkisuudessa eniten huomiota, mutta myös ammattikorkeakouluista tulee kiinnostavia taiteilijoita. Esimerkiksi maailmalla menestynyt Iiu Susiraja valmistui kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta.
– Kaikilla ammattikorkeakouluilla on tietty oma luonteensa. Kuvataidekoulutus poikkeaa todella paljon muusta koulutuksesta siinä, että kuvataidekoulutuksessa ei opeteta tosiasioita vaan niiden tulkintaa, ja tulkinnan tavat voivat olla moninaisia, Rautio sanoo.
Taiteilijakoulutus kaventunut
Taiteilijakoulutus on Suomessa lähtökohtaisesti osa julkista koulutusjärjestelmää. Korkeakoulutasolla opetusta antavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Suomessa on lisäksi parisenkymmentä kansanopistoa, jotka tarjoavat tutkintoon johtamattomia kuvataideopintoja. Niiden määrä on pysynyt vakaana 20 viime vuoden aikana.
Opiskelumahdollisuuksien näkökulmasta visuaalisten taiteiden asema koulutusjärjestelmän osana on viime vuosikymmeninä kuitenkin heikentynyt, kertoo Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen selvitys.
Muutos näkyy erityisesti ammattikorkeakouluissa. Kuvataiteilijaksi saattoi opiskella seitsemässä ammattikorkeakoulussa vuonna 2011. Nyt kouluja on viisi. Yksi niistä on Turun ammattikorkeakoulun taideakatemia. Siellä kuvataiteen koulutukseen on tunkua.
– Nuorilla on yhä valtava halu opiskella kuvataidetta. Meillä on satoja hakijoita per hakukohde, Turun taideakatemian koulutus- ja tutkimuspäällikkö Taina Erävaara toteaa.
Ammattikorkeakoulujen taiteilijakoulutus on Erävaaran mukaan pysynyt viime vuodet vakaana, ja Turussa sitä on myös vahvistettu.
– Turku on mitä mainioin paikka opiskella kuvataidetta, sillä kaupungissa on vakiintunut museo- ja galleriakenttä sekä taideyhdistyksiä. Kun opiskelija avaa Taideakatemian oven, hän on tavallaan jo osa tätä Turun kuvataidekenttää, Erävaara toteaa.
Korjaus 15.4. klo 19.10 Imatran taidekoulu (amk) toimi Imatralla vielä vuonna 2011, ei Lappeenrannassa, kuten kartta ensin väitti.