Ilkka istuu keinussa ja katsoo tutuksi tullutta pihapiiriä, jonka rakennusten välissä kulkee pitkiä yhdyskäytäviä.
Paikka ei ole vankila, vaan Pieksämäen Nenonpellolla sijaitseva Vaalijalan osaamis- ja tukikeskus. Sen palvelut on kehitetty kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville.
Täällä Ilkalla ja hänen kaltaisillaan ei ole tietoa vapautumispäivästään.
Ilkka kertoo, että hän on hölmöillyt jo ennen rikosvastuuikää. Hän käytti päihteitä ja liikkui väärässä seurassa.
Nyt Ilkalla on rikosrekisterissään kaksi väkivaltarikosta. Niistä viimeisimmän oikeudenkäynnissä hänet määrättiin mielentilatutkimukseen. Ylen toimitus on tutustunut rikostuomioihin.
Mielentilatutkimuksen mukaan Ilkka oli viimeisimmän rikoksensa aikaan syyntakeeton. Hänet jätettiin tuomitsematta rangaistukseen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määräsi Ilkan kehitysvammalain mukaiseen tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
”Totta kai mä odotin, että pääsen vankilaan, mutta en päässyt. Ne siirsi mut jonnekin tämmöiseen paikkaan.”
Yle ei kerro Ilkan oikeaa nimeä tai hänet yksilöiviä tietoja tarkasti, koska asia on poikkeuksellisen arkaluonteinen.
– Vankilassa vapautumispäivä on tiedossa, täällä ei. Sä voit olla täällä vaikka kymmenen, 20 tai 40 vuotta, tai koko loppuikäsi. Sen takia se on niin stressaavaa.
Noin 80 prosenttia Suomen syyntakeettomiksi todetuista kehitysvammaisista ja erityistä tukea tarvitsevista rikoksentekijöistä sijoitetaan Vaalijalaan, jossa on kaikkiaan yhteensä 175 laitospalvelupaikkaa.
Vaalijalan osaamis- ja tukikeskus kuuluu osaksi Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisaa.
Tekijä on monesti myös uhri
Joka kymmenes kehitysvammainen henkilö joutuu elämänsä aikana tekemisiin poliisin tai tuomioistuimen kanssa rikoksen tekijänä.
Tutkimustietoon viitataan Psykiatrian tutkimussäätiön Psychiatria Fennicassa julkaistussa THL:n tutkimuksessa.
Vaalijalan johtava lääkäri Hannes Holma ja johtava sosiaalityöntekijä Tiina Kinnunen arvioivat, että kehitysvammaisen ihmisen alttiudessa joutua väärille poluille voi olla kyse puutteista elämänhallinnassa.
Ongelmiin pitäisi saada tukea hyvissä ajoin, mutta moni jää edelleen vaille tarvitsemiaan palveluja.
Monilla on myös ongelmia puheen ja ilmeiden tulkitsemisessa sekä omien tekojensa seurausten ymmärtämisessä. Tämä voi saada tilanteet kärjistymään.
Kymmenen työvuotensa aikana Vaalijalassa Tiina Kinnunen on huomannut, että monella rikoksesta syytettynä olleella kehitysvammaisella on vaikea traumatausta, johon on voinut kuulua vakavaa kiusaamista.
– Tyypillisesti rikoksentekijä on itsekin uhri, Kinnunen toteaa.
Tahdosta riippumattoman erityishuollon jaksot ovat monesti pitkiä. Ongelmat ovat usein kasautuneet vuosien ajan, ja siksi niiden korjaaminenkin vie pitkään.
Holman mukaan kehitysvammaisilla ja erityistä tukea tarvitsevilla ihmisillä on myös korostuneesti mielenterveyden häiriöitä, aktiivisuuden tai tarkkaavaisuuden häiriöitä sekä psykoosisairauksia.
– Näiden diagnosoiminen on hieman vaikeampaa, koska heidän tulkintamaailmansa ja kommunikaatiokeinonsa voivat olla erilaisia, Holma sanoo.
Holma toteaa, että Vaalijalan rikostaustaisten asiakkaiden on usein opittava ensimmäisenä ymmärtämään tekojensa ja käytöksensä seuraukset.
– Asiakkaan pitää tunnistaa ongelma, jotta sitä voidaan työstää.
”Mä pelkäsin, että jään sinne”
Osa rikoksesta syytetyistä saa diagnoosin vasta mielentilatutkimuksen aikana.
Ilkka kertoo, että hän on tiennyt diagnoosinsa jo alakoulussa.
– Olen välkky ja ymmärrän huumorin. Ajattelen, että se näkyy ainoastaan kouluhommissa.
Osa Vaalijalaan tulevista rikostaustaisista asiakkaista on odottanut mielentilatutkimusta vankilassa. Samoin Ilkka.
Mielentilatutkimus kestää noin kaksi kuukautta.
– Se oli raskas. Ei mikään ole niin paha paikka kuin mielentilatutkimus. Mä stressasin koko ajan, kun mut vietiin vankimielisairaalaan. Toivoin vain, että se on nopeasti ohi. Mä pelkäsin, että mä jään sinne, hän kertoo.
Kun Ilkka sai tietää, että hän päätyy Vaalijalaan tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon, hän ei tiennyt mitä odottaa.
– Ajattelin, että mä haluan takaisin vankilaan, enkä minnekään pakkohoitoon.
Viime vuonna julkaistu THL:n tutkimus keskittyi kehitysvammaisten henkilöiden tekemien vakavien väkivaltarikosten uusimisasteeseen.
Tämän hyvin pienen marginaaliryhmän rikoksen uusimisriski on tutkimuksen mukaan korkeampi kuin muilla. Yli puolet tutkimuksessa seuratuista 178 henkilöstä syyllistyi uudelleen rikokseen.
Vaalijalaan tai sen kaltaisiin yksiköihin sijoitetut uusivat rikoksen huomattavasti harvemmin kuin vankilatuomion suorittavat.
Mahdolliset uusimiset tulevat myös pidemmän ajan kuluttua, sillä tahdosta riippumaton hoito voi kestää pitkään. Vankilaan tuomitut joutuivat kahdeksan kertaa useammin uudelleen tekemisiin poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa kuin psykiatrisessa hoidossa olleet.
Ikä ja lievää vaikeampi kehitysvamma olivat uusilta rikoksilta suojaavia tekijöitä.
Tutkimuksen johtopäätös on, että kehitysvammaisten rikoksentekijöiden tarpeet ja riskit pitäisi arvioida mielentilatutkimuksessa nykyistä paremmin. Ne pitäisi myös myöhemmin ottaa huomioon tuomioistuimen päätöksessä ja sosiaalihuollon toiminnassa.
Vaalijalassa uusintariski on tiedostettu.
– Hoito ja kuntoutus keskittyvät pienentämään sitä. Pyrimme antamaan ihmisille ihmisarvoisen elämän: heillä on mielekästä tekemistä ja he tulevat ymmärretyiksi, Hannes Holma sanoo.
”En mä halua syödä mun nuoruutta tämmöisessä paikassa”
Ilkka vietti ensimmäiset päivänsä Vaalijalassa kriisiyksikössä. Hän muistaa eristyshuoneen yksinäisyyden.
– Mietin paljon asioita. Siviilissä minulla ei ollut niin sanottuja normaalipäiviä. Minulle rikollinen ja päihde-elämä olivat normaalia.
Ilkka kertoo, että hän käsittelee aikaisempaa elämäänsä paljon vieläkin. Apuna ovat olleet päihdetyöntekijä ja Vaalijalan muut ammattilaiset.
Ajatusmaailma on muuttunut.
– Läheiset ovat rukoilleet puolestani, että mieli parantuisi.
Johtava lääkäri Hannes Holma toivoo, että kehitysvammaisen ihmisen rikoksen uusimisriskin toteutumista voitaisiin seurata paremmin tahdosta riippumattoman erityishuollon päätteeksi. Tahdosta riippumattoman erityishuollon lainsäädännössä ei ole säädetty valvonta-aikaa. Psykiatrisen pakkohoidon päättyessä seuranta on lainsäädännöllisesti jo mahdollista.
Psykiatriseen hoitoon määrätään mielenterveyslain ja erityishuoltoon kehitysvammalain perusteella.
Ilkka ei enää usko, että vankila olisi ollut hänelle parempi vaihtoehto. Vaikka nykytilanteessa siviiliin pääsemisestä on vain arvioita, Ilkka uskaltaa jo unelmoida vapautumisestaan.
– En mä halua syödä mun nuoruutta tämmöisessä paikassa tai vankilassa.
Kun Ilkalta kysyy katuuko hän tekojaan, hän ei epäröi.
– Totta kai mä kadun.
Onko sinulla meille uutiskuva, -video tai juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella ja lähettää alla olevalla lomakkeella vinkkisi, uutisvideosi tai -kuvasi meille. Voit myös olla yhteydessä suoraan toimittajaan sähköpostitse osoitteeseen jonna.karjalainen@yle.fi.