Merenkurkun maailmanperintöalueella Pohjanmaan Björköbyssä sijaitseva Bodvattnet on suosittu luontokohde.
Jäidenlähdön aikaan se on myös alueen merkittävimpiä kalojen lisääntymispaikkoja.
Keväisin kymmenet tuhannet ahvenet, särjet ja hauet nousevat matalilta jääkauden muovaamilta merenlahdilta kutemaan makean veden sisäjärviin eli kluuveihin.
Nyt puron solinaa ja kalojen loisketta ei näy eikä kuulu, sillä kalojen kutunousuun käyttämä puro on niin kuiva, että nousu kluuville ei onnistu.
Alueella asuva, koko ikänsä Merenkurkkua kolunnut maailmanperintöopas Vesa Heinonen ihmettelee näkyä kuivan puron pohjalla.
– Kaikki vähätkin lumet ovat häipyneet aikoja sitten ja sulamisvedet valuneet mereen. Siksi tämän Bodvattnetin sisäjärvenkin vedenpinta on niin alhaalla, että siitä ei riitä enää vettä puroon.
Vähälumisuuden lisäksi kulunut talvi oli myös poikkeuksellinen jäätalvi, sillä meri oli jäässä vain neljä kuukautta.
Meri ei ole turvallinen kutupaikka
Väliin jokakeväinen kutu ei kuivuudesta huolimatta jää.
Nyt kalat laskevat kutunsa puron suulla olevaan merenlahteen eli fladaan, jonka vesi on Heinosen mukaan puolimakeaa.
Mereen kutemisen haasteena on kuitenkin juuri nyt fladan kylmyys.
Kesällä haasteeksi nousee puolestaan suojattomuus, sillä suuremmalla merenlahdella poikasten riski joutua muiden suuhun on huomattavasti sisälahtia suurempi. Siksi uusi ikäluokka jäänee nyt normaalia pienemmäksi.
Sadan hehtaarin kokoinen makea ja matala kluuvi lämpenisi kesällä nopeasti ja toimisi otollisempana paikkana kalojen kasvulle. Ja kun syksyllä muutaman sadan metrin päässä purosta oleva patoluukku avattaisiin, hyvin ravitut ja kasvaneet kalat pääsisivät mereen.
– Sitten ne tulevat muutaman vuoden päästä takaisin tänne ihmettelemään, onko tänä vuonna vettä, Vesa Heinonen kuvaa luonnon ja kalojen kiertokulkua.
Ovatko poikkeusolot uusi normaali?
Vesa Heinonen on seurannut kalojen keväistä kutunousua jo 25 vuoden ajan, mutta tälläistä kuivuutta ei ole ollut koskaan.
– Aiemminkin vettä on saattanut olla vähän, vaikka vain parikymmentä senttiä, mutta ei tälläistä kuivuutta.
Heinosen mukaan ongelma on nyt sama monilla muillakin vastaavilla paikoilla, joissa kuivuus on katkaissut kalojen yhteyden suolaisilta merenlahdilta makeisiin kluuveihin.
Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet ja Heinonen pelkää kuluneen kaltaisen talven olevan siitä yksi merkki.
– Toistuvat ennätyslämpimät vuodet tarkoittavat kaloille sitä, että niiden olisi sopeuduttava kutemaan tällä menolla jo helmikuussa, Heinonen sanoo.
Video näyttää, miten kalat parveilevat Merenkurkussa etsien merestä reittiä kutemaan puroon:
Muutoksiin sopeutuminen voi luonnossa viedä Heinosen mukaan jopa tuhat vuotta. Siinä on hurja ero nykyisen kaltaiseen tilanteeseen, missä muutos tapahtuu muutamassa vuodessa.
Heinonen pelkää, että tilanne sään ääripäiden suhteen menee keskimäärin huonompaan suuntaan, vaikka välillä olisikin runsaslumisempia talvia.
– Ilmasto on muuttunut. Monet enemmän luontoa seuranneet ovat huomanneet muun muassa kovien tuulten lisääntymisen. Se joka ei ilmastonmuutokseen usko, tulkoon katsomaan miltä täällä nyt näyttää, Vesa Heinonen sanoo.