Lapin pelastuslaitoksen moottorikelkka kurvaa Pihtsusjärven autiotuvan eteen Käsivarren erämaassa Kilpisjärvellä.
Pian perässä seuraa toinen. Ensihoitajat kiiruhtavat tupaan.
Heistä toinen tulee hetken päästä ulos.
– Toimiikohan täällä jossain puhelin? hän kyselee tuvan edessä seisovilta hiihtäjiltä.
Vastaus on ei.
Ei ainakaan missään lähistöllä, eikä varsinkaan kännykkä. Hoitajan ilme on vakava.
Olemme keskellä erämaata, 40 kilometrin päässä Kilpisjärven kylältä, seuraamassa, kuinka arktiset olot vaikuttavat kasvavien matkailijamäärien turvallisuuteen.
Pihtsusjärvellä ongelma konkretisoituu hetkessä: apu on kaukana, eikä teitä saati kännykkämastoja ole mailla halmeilla.
Lumivarma pohjoinen houkuttelee turisteja
Matkailubuumi Lappiin näkyy myös aivan pohjoisimmassa Lapissa.
Esimerkiksi toissa vuonna Kilpisjärven kylän lähialueilla ja Käsivarren erämaa-alueella kävi Metsähallituksen Luontopalvelujen mukaan yhteensä yli 114 000 retkeilijää.
Matkailijamäärien kasvu ja arktiset olot ovat kuitenkin kimurantti yhdistelmä.
Metsähallituksen mukaan alueen herkkä luonto on koetuksella, varsinkin jos esimerkiksi kelkkailu ja muu motorisoitu liiketoiminta alueella kasvaa entisestään.
Paikallisten yrittäjien suurin huoli taas on kasvavien matkailijamäärien turvallisuus: jos jotain sattuu, apu voi olla yllättävän kaukana.
Kilpisjärven rajavartioaseman entisen päällikön, 56 vuotta matkailijoita tunturiin kuljettaneen Risto Anuntin mukaan matkailun kasvu on hyvä asia – tiettyyn rajaan saakka.
– Jos näihin arktisiin olosuhteisiin tullaan ilman mitään kokemusta, ei tunneta kulttuuria eikä maastoa, niin on vain ajan kysymys, kun jotain pahempaa sattuu, Anunti toteaa.
Lähin sairaala on Norjassa
Pihtsusjärvellä hoitaja saa yhteyden hätäkeskukseen satelliittipuhelimella jonkin matkan päässä tuvasta.
Paikalle tarvittaisiin helikopteri. Lähin sellainen on Norjan puolella Tromssassa. Se veisi potilaan suoraan 160 kilometrin päähän Tromssan yliopistolliseen sairaalaan.
Helikopteria ei kuitenkaan ole tulossa.
Lunta tupruttaa ja näkyvyys on minimissään. Silloin edes pelastushelikopteri ei tiedä, mihin laskeutua.
Kuka tahansa voi saada safariluvan
Erämaa-alueella pulaan eivät välttämättä joudu pelkästään omatoimimatkailijat.
Metsähallituksen mukaan pelkästään viiden viime vuoden aikana maantieteellisesti pienelle Käsivarren alueelle on tullut parikymmentä uutta safariyrittäjää.
Ongelmana on, että mikä tahansa yritys voi hakemuksella saada Metsähallitukselta niin kutsutun safariluvan arktiseen erämaahan. Sen takaa EU:n yhdenvertaisuuslainsäädäntö, jonka mukaan jokaista yritystä pitää kohdella samalla tavalla.
Esimerkiksi minkäänlaista paikallistuntemusta ei edellytetä.
– Paikallistuntemus on usein aika hankalasti todennettavissa. Totta kai käytämme omaa harkintaamme, kenelle suostumus [safarilupa] myönnetään. Jos mitään kitkentää ei tehtäisi, safariyrittäjiä olisi alueella varmasti satakunta, Metsähallituksen maankäytön erityisasiantuntija Manne Martikainen sanoo.
Valvova viranomainen on huolissaan
Kelkkasafarien turvallisuutta Suomessa valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.
Ylitarkastaja Jaakko Leinosen mielestä yhdenvertaisuusajattelu ei välttämättä sovi arktiselle alueelle, jossa tarvitaan aivan omanlaistaan osaamista.
Leinosen mukaan Käsivarren erämaa ja Utsjoen Kaldoaivi ovat maantieteellisesti haastavimpia alueita Suomessa. Siellä toimivien safariyritysten turvallisuussuunnitelmiin ja alueosaamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, Leinonen toteaa.
Kuluvana keväänä mahdollisesti voimaan tuleva uusi kulutusturvallisuuslaki voisi antaa siihen myös mahdollisuuden.
Leinosen mukaan alueilla toimivilta yrityksiltä voisi uuden lain puitteissa vaatia korotettua osaamista esimerkiksi lumivyöry- ja jääosaamisessa sekä pelastustoiminnassa.
– Se osaaminen pitäisi pystyä myös osoittamaan jotenkin, hän toteaa.
Nykyiset safariluvat ovat voimassa tämän kevään loppuun saakka.
Metsähallituksessa selvitetään paraikaa, pitäisikö lupia tulevaisuudessa karsia enemmän.
– Pitää miettiä myös sitä, kuinka vastuullista toimintaa on myöntää lupia kaikille, Metsähallituksen Martikainen sanoo.
Martikaisen mukaan esillä on ollut muun muassa malli, jossa yrityksen pitäisi safarilupaa varten käydä perusteellinen koulutus paikallisista oloista.
Esimerkiksi Huippuvuorilla ei voi toimia oppaana ilman aluekokemusta ja pakollista kahden viikon koulutusta.
Risto Anuntin mielestä ajatus kuulostaa hyvälle.
– Täällä kun tulee huono sää, niin se tulee äkkiä. Silloin ei auta, jos on aiempaa kokemusta vain Etelä-Suomesta, hän sanoo.
Matka jatkuu
Pihtsusjärvellä pelastuslaitoksen kelkka kääntyy kapealla kelkkareitillä kohti Kilpisjärven kylää potilasahkio perässään.
Vastakkaiseen suuntaan, kohti reilun kymmenen kilometrin päässä olevaa Haltia, kulkee samaan aikaan kaksi kelkkasafaria ja useampi hiihtoryhmä.
Yltyvä tuuli ja lumisade eivät näytä katkaisevan kenenkään menoa.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.