Yle kertoi alkuviikolla Minna Immosesta, jolla rahat riittävät hädin tuskin ruokaan, vaikka hän omistaa ison omakotitalon. Huonokuntoinen talo on pienituloiselle Immoselle taloudellinen taakka, jonka muuttaminen rahaksi on vaikeaa.
Maaseudulla talot käyvät kaupaksi huonosti. Immonen saisi talostaan todennäköisesti niin vähän rahaa, ettei saisi jäljellä olevaa asuntolainaansa katettua.
Immosen tulot ovat niin pienet, että hän oli vielä hetki sitten oikeutettu asumistukeen. Asumistuki leikattiin kuitenkin kokonaan pois omistusasujilta vuodenvaihteessa, ja Immosen ennestään vaikea taloudellinen tilanne muuttui vielä vaikeammaksi.
Immosen tilanne kuohutti ihmisiä, ja hänen tuloistaan keskusteliin muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Köyhyystutkijan mukaan hänen saamansa palaute kuvastaa hyvin köyhyydestä käytävää keskustelua Suomessa.
Ilkeitä kommentoijia yhdistää yksi asia
Immosen tuloja ja menoja ruodittiin esimerkiksi Facebookissa naapurikunnan Mikkelin Puskaradiossa.
Moni kysyi, miten niin Immonen on köyhä, kun hänellä on varaa kissoihin. Joku neuvoi Immosta vaihtamaan autonsa halvempaan. Immosta syytettiin siitä, että hän on itse aiheuttanut ahdinkonsa ostamalla aikoinaan ison talon.
– Toki minua harmittaa, että vaihdoin autoni noin kalliiseen silloin, kun pärjäsin vielä paremmin. Kissojen kommentointi taas melkein huvittaa. Ei lapsen 12-vuotiasta kissaa voi tuosta vaan hävittää.
Immosen mielestä kommentit kertovat siitä, etteivät kommentoijat ymmärrä syvällisesti hänen elämäntilannettaan, eivätkä tiedä siitä kaikkea.
Videolla Immonen kuvailee, millaista köyhyys esimerkiksi on.
Köyhyystutkija Anna-Maria Isola kertoo, että sosiaalisessa mediassa on tavallista, että köyhiä solvataan, panetellaan ja syyllistetään. Immosen tapaan Isola ajattelee, etteivät kommentoijat ymmärrä maailmaa, jossa köyhät elävät.
Monilla on omakohtaista kokemusta hetkellisestä pennin venyttämisestä. Se saa kommentoimaan, vaikka kokemus on ihan eri kuin vuosia jatkunut köyhyys.
Isola kertoo, että joitakin ilkeästi kommentoivia saattaa yhdistää heikentynyt osallisuuden kokemus. He itse kokevat jäävänsä ulkopuolisiksi.
– Kommenttien taustalla ihmisillä voi olla tosi paljon omia vaikeuksia.
Tarinat köyhyydestä ovat lisänneet ymmärrystä
Immonen arvioi, että suurin osa jutusta kimmonneesta palautteesta oli positiivista. Hänelle itselleen suoria yhteydenottoja tuli läjäpäin. Niissä ihmiset tsemppasivat, kertoivat omasta köyhyydestään ja tarjosivat konkreettisia neuvoja tilanteen helpottamiseksi.
– Yksi samassa tilanteessa oleva nainen kertoi, että hän laittoi osan talostaan vuokralle. Moni on kehottanut menemään velkaneuvojalle, ja sinne nyt varmaan menenkin.
Immonen ei itse osallistunut sosiaalisen median keskusteluihin, mutta sielläkin tuntemattomat ihmiset nousivat puolustamaan häntä syytöksiä vastaan.
Anna-Maria Isolan mukaan pitkällä aikavälillä puhe köyhyydestä onkin muuttunut ymmärtävämmäksi.
Vielä 2000-luvun alussa köyhyydestä puhuttiin julkisessa keskustelussa lähinnä erilaisten tilastojen kautta. Vähitellen mediassa on alkanut olla yhä enemmän tavallisten ihmisten tarinoita köyhyydestä.
Se on lisännyt ihmisten tietoa ja ymmärrystä siitä, millaista köyhyys on ja miksi eriarvoisuutta täytyy purkaa.
– Luulen, että iso osa ihmisistä tietää, että kun yhteiskunta on hyvä kaikille, niin se on hyvä myös heille itselleen.
Minna Immonen ei usko, että kasvanut ymmärrys köyhyydestä ulottuu päättäjiin asti. Muuten he eivät tekisi sellaisia päätöksiä, kuin nyt tekevät.
– He voisivat mennä katsomaan leipäjonoihin, mitä tämä kaikki tekee ihmisille.