Gustavo Nasuti ja música rioplatense
Etnosoi! -festivaalilla soi marraskuun alussa jälleen musiikki ympäri maailman. Yksi festivaalin vieraista oli argentiinalainen Gustavo Nasuti, joka soitti yhtyeensä kanssa Helsingin Malmitalolla. Nasuti itse kuvailee innostuneesti kuinka hänen musiikkinsa pohjalla vahvasti väreilee música rioplatense. Mistä musiikista siis on kyse? Topias Tiheäsalo tapasi Nasutin ennen konserttia.
”Musiikissani soi koko argentiinalaisen kansan- ja populaarimusiikin kirjo. Voimakkaimmin siinä kuuluu tango – onhan se jotain, jota voi hyvällä syyllä kutsua Argentiinan kansallismusiikiksi. Mutta toisaalta, tango ja moni muu argentiinalaiseksi kutsuttu musiikki, on ennemminkin yhden tietyn alueen kulttuuria, joka ylittää kansalliset rajat”, Nasuti kertoo ja jatkaa:
”Kutsumme musiikkiamme nimellä música rioplatense – ”Rio de la Platan alueen musiikki”. Rio de la Plata on siis Uruguayjoen ja Paranájoen jokisuualue, ennen kuin vesi laskee Atlanttiin. Tällä alueella on Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires ja kaikkihan tietävät, kuinka juuri se kaupunki ja tango tanssivat käsi kädessä. Mutta heti Buenos Airesin vastarannalla on Uruguay – ja sama musiikki soi silläkin puolella.”
Virtaavat vaikutteet – elävä musiikki
Kuten aina, yhä nykyäänkin musiikki virtaa vapaana välittämättä kartalle piirretyistä kansallisista raja-aidoista. Gustavo Nasutille nämä kaikkiin ilmansuuntiin vaeltavat vaikutteet ovat musiikin ydintä, sen olemusta merkittävimmillään.
”Otetaan esimerkiksi niin kutsuttu candombe-rytmi. Siinä missä tango usein liitetään nimenomaisesti Argentiinaan, pidetään candombea puolestaan juuri uruguaylaisena rytmin ilmentymänä. Mutta kuitenkin, tango on soinut ja kehittynyt yhtä lailla Montevideon kaduilla, ja samoin on candombe-rytmi myös meidän käytössämme Argentiinan puolella. Ja rytmin juurethan tietysti ovat Länsi-Afrikassa ja kolonialismin historiassa. Musiikki kulkee, hengittää ja elää.”
Gustavo Nasutille vaikutteet kulkevat kulttuurien ja paikkojen lisäksi myös ajassa.
”Ei oikeastaan ole niin selväpiirteisesti mennyttä, nykyistä tai tulevaa aikaa. Sama koskee musiikkia ja musiikillisia vaikutteita. Kaikki tulee aina jostain, mutta jotta musiikki voisi elää, sen täytyy kiinnittyä nykyhetkeen – ja samalla jo muuttua joksikin uudeksi, tulevaksi. Tästä tulee myös uusimman levyni nimi Todos los tiempos ahora.”
Suomeksi Gustavo Nasuti Grupon levyn nimi kääntyisi muotoon ”kaikki ajat nyt” tai ”kaikki aikakaudet tässä hetkessä”. Muusikolle tämä tarkoittaa juuri tätä aikojen ja aikakausien ainaista sekoittumista toisiinsa – menneen, nykyisen ja tulevan rajojen hämärtymistä.
”Kun ihminen elää elämäänsä, on siinä läsnä kaikkia aikakausia, mennyttä ja nykyistä, muistoja ja kokemuksia hyvin kaukaisiltakin ajoilta – myös ihmisen oman kokemuspiirin ulkopuolelta. Ja kuitenkin jotenkin niin, että ne kaikki tuntemukset ja kokemukset, yksityinen ja yleinen historia suodattuvat ihmisen nykyhetkessä.”
Toista kertaa Suomessa
Todos los tiempos ahora on Gustavo Nasutin kuudes julkaisu, mutta ensimmäinen uuden yhtyeen kanssa, jossa hänen lisäkseen soittavat veljekset Waldemar Garín, viulu, sekä Zelmar Garín, rummut. Nasuti itse soittaa kitaraa ja harmonikkaa sekä laulaa.
Malmitalon konsertissa Nasutin kitarasoinnissa on normaalia matalampaa muhevuutta: soittimeen on lisätty kuudennen kielen alle vielä seitsemäs kieli, joka tuo kitaran sointiin syvyyttä. Matalalta soiva kitara on myös käytännöllinen valinta. Yhtye soittaa Euroopassa Helsingin lisäksi muun muassa Berliinissä ja Barcelonassa ja kiertää nimenomaan pienessä kokoonpanossa – ilman basistia.
Suomeen Gustavo Nasuti Grupon kutsui Etnosoi! -festivaalin taiteellinen johtaja Jaana-Maria Jukkara. Mutta taustalla on suoraan vaikuttanut myös kitaristi Janne Lehtinen.
Lehtinen kertoo kuinka viehättyi välittömästi Nasutin soitosta kuullessaan tätä ensi kertaa Argentiinassa joitakin vuosia sitten. ”Päätin heti että tämä kaveri täytyy saada Suomeen soittamaan”, Lehtinen muistelee.
Juuri Lehtinen toi Nasutin ensimmäistä kertaa Suomeen vuonna 2010. Silloin Nasuti esiintyi soolokonserteissa muun muassa Tampereella, Turussa ja Helsingissä, mutta nyt oli mahdollista lähteä matkaan yhtyeen kanssa.
Gustavo Nasutin soitossa ja sävellyksissä on jonkinlaista tyyntä läsnäoloa, paikoin lähes kamarimusiikillisia sävyjä. Soitto on yhtä kaikki lämmintä, mutta siitä puuttuu virtuoosinen näyttämisen halu. Música rioplatensen rikkaan perinteen lisäksi Nasuti on uittanut musiikkiaan improvisaation hämäräperäisissä vesissä.
Välillä yhtyeen musiikki aukeaakin vapaaksi soitoksi, joka synnyttää moneen suuntaan singahtelevia viittauksia sekä paikoin myös absurdia huumoria. Kuulijalla saattaakin välkkyä mielessä Argentiinan fantastisen kirjallisuuden perintö Jorge Luis Borgesista César Airaan. Juuri Aira on kuvaillut kirjoittamisprosessiaan vahvasti improvisaation kaltaiseksi.
”Musiikkini on oikeastaan näiden kahden maailman sekoitus: yhtäällä on Rio de la Platan alueen musiikillinen perintö, toisaalla taas vaikutteet, jotka tulevat vapaasta jazzista tai ehkä oikeammin sitä myöhemmistä vapaan improvisaation muodoista. Näitä portteja argentiinalaiseen musiikkiin avasi ennen kaikkea bandoneonisti Dino Saluzzi, jonka musiikissa improvisaatiolla on ollut vahva jalansija. Jos joku itselleni tärkeä muusikko pitäisi Rio de la Platan alueelta nostaa esiin, olisi se juuri Saluzzi. Mutta musiikki ei koskaan palaudu vain yksilöihin – se on yhteistä.”
Teksti: Topias Tiheäsalo
Gustavo Nasuti Grupon musiikkia Yle Radio 1:n Etnoillassa tiistaina 24.11. Klo 19.03 alkavassa lähetyksessä mukana myös toinen Etnosoi! -festivaalin konsertti, jossa esiintyi malilaislaulaja Khaïra Arby yhtyeineen.
