Laulun voima pitää Värttinän pinnalla
Värttinä pisti minua 90-luvun loppupuolella. Muistan tarkasti Savoy-teatterin maagisesta konsertista, miltä tuntui istua taka-aitiossa, katsoa lavalle ja ällistyä musiikillisten ideoiden rikkaudesta, bändin groovesta ja energiasta sekä kolmesta eturivin laulajasta, joilla oli silminnähden hauskaa. He olivat kuin noiduttuja.
Elettiin aikaa, jolloin Värttinä oli suurimmillaan. Tämä päti niin muusikoiden määrään, lavarakennelmien kokoon, kiertuematkojen pituuteen kuin median kiinnostukseen. Värttinä oli maailmanluokan bändi.
Hieman myöhemmin ystävystyin yhden Värttinä-muusikon kanssa ja tutustuin useampaan. Seurasin työni takia melko läheltä yhtyeen menestystä, joka oli maailmanmusiikkiyhtyeelle merkittävää. Nousujohteinen kausi huipentui festivaalien päälavojen esiintymisiin poptähtien seassa ja sopimukseen Real World -levymerkin kanssa. Värttinän säveltämästä huippukalliista Taru sormusten herrasta -musikaalista odoteltiin varmaa Broadway-hittiä. Me musiikkiviennin ammattilaiset autoimme Värttinän toimeliasta manageria Phillip Pagea nostamaan Suomi-folkin lippulaivan purjeita yhä korkeammalle. Kaikki kysyivät Värttinää. Yksittäisenä huippuhetkenä muistan yhtyeen esiintymisen Cannesin Midem-tapahtumassa Suomen teemavuotena. Jet set oli silloin lähellä.
Kaikki kysyivät Värttinää. Yksittäisenä huippuhetkenä muistan yhtyeen esiintymisen Cannesin Midem-tapahtumassa Suomen teemavuotena. Jet set oli silloin lähellä.
Rääkkylästä alkoi 33 vuoden saaga
Monet suomalaiset muistavat kuitenkin toisenlaisen Värttinän: Rääkkylän pontevat koululaiset esittämässä karjalaisia kansanlauluja kanteleen säestyksellä. 80-luvulla tämä katras lauloi korkealta ja kovaa, kansallisromanttisessa hengessä. 90-luvun taitteessa Värttinästä tuli yhtye. Kansa ihastui, kun nuoret naiset vinkkasivat televisiossa silmää ja lauloivat pikkutuhmia Miinan laulun säkeitä. Albumi Oi Dai myi platinaa. Silloin Sari Kaasinen oli vielä Värttinän voimahahmo ja yleisöä haettiin lähinnä Suomesta. Kansainvälinen ura alkoi vasta orastaa.
Tämän päivän perspektiivistä katsottuna on helppo nähdä erilaisia kaaria Värttinän 33 vuoden aikajanalla. Yhtyeen erilaisissa inkarnaatioissa ilme on sahannut intiimin tupasoiton ja stadionsoundin akselilla; välillä on esitetty puritaaniperinteistä kansanmusiikkia, välillä vaikutteita on haettu modernista Amerikan-rokista asti. Yksi kuitenkin pysyy: Värttinän naisten tunnusomainen laulu. Se on säilynyt olennaisilta osiltaan muuttumattomana siitä huolimatta, että ihmiset ovat vaihtuneet. Vuosien mittaan Värttinä-sointia ovat muokanneet Sari Kaasinen, Kirsi Kähkönen, Minna Rautiainen, Sirpa Reiman, Riikka Timonen (Väyrynen) ja Johanna Virtanen.
Yhtyeen erilaisissa inkarnaatioissa ilme on sahannut intiimin tupasoiton ja stadionsoundin akselilla...Yksi kuitenkin pysyy: Värttinän naisten tunnusomainen laulu.
Nykyisin Värttinässä laulavat yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen Mari Kaasinen, alun perin harmonikkaan tullut Susan Aho, ja uusimpana vienankarjalaisesta joiusta väitellyt tohtori Karoliina Kantelinen.
Uusia alkuja
Kysyin Mari Kaasiselta, kuinka Värttinä on pystynyt jatkamaan toimintaansa yli kolme vuosikymmentä. ”Kyllä sitä ihmettelee, vuodet ovat tosiaan vierineet”, sanoo Kaasinen. ”Suurin asia on se, että olemme aina saaneet mukaan uusia ihmisiä. He ovat tuoneet tekemisen paloa ja uutta virtaa silloin kun muut ovat laonneet. Uusien juttujen myötä vanha kettukin jaksaa mennä eteenpäin. Bändiin liittyminen on siinä mielessä helppoa, että kaikki tuntevat Värttinä-tyylin. Sitä on helppo jatkaa ja jalostaa edelleen.”
Kaasisen mielestä Värttinän menestyksen salaisuus piilee laulussa. ”Varmaankin se arkaainen laulutyyli ja -tapa koskettaa ihmisten omia juuria ja sisintä. Ulkomailla kukaan ei edes ymmärrä sanoja, mutta ei se haittaa. Laulu vetoaa silti tunteisiin.”
Värttinän notkea laulu on ollut kolmiäänistä kaiken aikaa, vaikka säestävän yhtyeen koko on vaihdellut hurjasti. ”Joskus laulajia oli enemmänkin, mutta nyt meillä on kolme vahvaa naista. Se riittää. Emme ole jakaneet osuuksia niin, että joku laulaa aina korkeinta ja toinen matalinta ääntä, vaan hyppäämme rekisteristä toiseen. Se tekee laulamisesta miellyttävää ja tuo kivaa vaihtelua.”
Koko kropalla, varpaista asti
Värttinän laulu lähtee rakentumaan melodiasta. Stemmoja säveltäjä ei kirjoita valmiiksi, vaan niitä aletaan sovittaa porukalla. Jammaillaan ja kuulostellaan rauhassa. Joskus vielä studiossakin lisätään jotain.
Ääntä käytetään aina reippaasti. ”Kun aikoinaan ruvettiin pajattamaan, siskoni huusi, että laulakaa kovempaa! Se oli ihan vaistonvaraista. Myöhemmin, kun Sari meni Sibelius-Akatemiaan, saimme tietää että Inkerin mummot ovat aina laulaneet näin. Tämä on hyvin luonnollinen tapa laulaa. Koko kroppa on mukana, ja ääni lähtee varpaista asti”, Mari Kaasinen sanoo.
Musiikin teoriaa tuntevat hoksaavat, että Värttinän laulussa ei tavanomaisia terssipinoja kuulla. Intervalleista sekuntit ja kvartit luovat vanhakantaisen, itäisen kuuloisen soinnin. ”Resonointi on tärkeää, että saamme laulun kunnolla soimaan”, sanoo Kaasinen. ”Näitä ääniä ei ole helppo löytää, haastavuuden takia on pitänyt harjoitella paljon. Luonnostaan korva ei niihin ole tottunut, mutta nykyään ne tulevat jo selkäytimestä.”
Värttinän laulu on saanut aineksia niin Itä-Karjalasta, Setumaalta, Inkeristä kuin Mordvastakin. Sekä tietenkin naiskuorojen aarreaitasta Bulgariasta. ”Sanon kuitenkin, että Värttinän soundi on suomalainen soundi. Karjalainen soundi”, painottaa Kaasinen.
Musiikin teoriaa tuntevat hoksaavat, että Värttinän laulussa ei tavanomaisia terssipinoja kuulla.
Vienan laulumailla
JuuriJuhlan konsertissa Sellosalissa kuultiin Värttinältä lähinnä uusimman Viena-levyn kappaleita. Laulajien takana soittivat yhtyeen vakijäsenet Matti Kallio – joka vastaa myös suurimmaksi osaksi sävellyksistä – sekä Lassi Logrén ja Matti Laitinen.
Viena on otettu hienosti vastaan myös maailmalla. Esimerkiksi BBC:n toimittaja Fiona Talkington antoi sille viiden tähden arvion, saksalaiset musiikkikriitikot tunnustuspalkintonsa ja World Music Charts Europe yhden kärkisijoistaan. Värttinä vaikuttaa juuri nyt energiseltä ja määrätietoiselta. Muutamia vuosia sitten ison Värttinän hajoamisen jälkeen näytti hetken siltä, että yhtyettä uhkaa näivettyminen. Uusi nousu on selvästi käynnissä, ja oikealle polulle vei palaaminen yhtyeen juurille. Viena-levyn materiaali kumpuaa Värttinän naisten matkasta Vienan Karjalaan.
”Petroskoin laulujuhlilla syntyi ajatus, että meidän pitäisi käydä laulumme alkulähteillä. Mietimme, onko Vienassa vielä laulajia ja mitä he laulavat. Teimme upean kesäreissun. En ollut tajunnut että sellainen maailma on olemassa.”, Mari Kaasinen kertoo. ”Se oli kuin aikamatka sadan vuoden taakse. Kaikki oli alkukantaista ja ihmiset elivät luonnon varassa. Kuljimme taloilla etsimässä laulajia sikäläiset olot tuntevan puhemiehen avustuksella. Hän on Markku Nieminen Juminkeko-säätiöstä. Unohtumattomissa kohtaamisissa lauloimme ja juttelimme mummojen kanssa. Löysimme myös lauluja, joita kukaan kansanmusiikin kerääjä ei ollut aiemmin tallentanut. Heti ensimmäisessä talossa saimme kuulla tuntemattoman karjalaisen joiun, aivan mieletön biisi!”
Unohtumattomissa kohtaamisissa lauloimme ja juttelimme mummojen kanssa. Löysimme myös lauluja, joita kukaan kansanmusiikin kerääjä ei ollut aiemmin tallentanut. Heti ensimmäisessä talossa saimme kuulla tuntemattoman karjalaisen joiun, aivan mieletön biisi!
Mari Kaasinen
Kaasinen kertoo, että Viena-levyn kappaleet keriytyivät vähitellen kokoon matkan aikana kuulluista sävelmistä sekä yhteisistä kokemuksista, jotka antoivat aihetta sanoituksille. Tämä reissu piti tehdä. ”Lähdimme tietoisesti hakemaan laulun voimaa. On ihanaa, että välillä saimme rummut ja basson lavalle jytisemään. Mutta nyt oli aika mennä takaisin juurille. Laulun voima on se meidän juttu. Tällä levyllä sitä on paljon, laulu on pinnassa ja se on täyteläistä. On ollut hieno huomata, että ihmiset ovat tykänneet tästä levystä, vaikka se on askel taaksepäin meidän kohdalla”, sanoo Kaasinen.
Kesää kohti
Värttinällä on edessä vilkas kesä 2016. Esiintymisiä tehdään sekä koko bändin voimin että laulajien triolla. Kotimaan festivaalien lisäksi yhtyeen kohteita ovat esimerkiksi Lontoon King’s Place, Norjan Førdefestivalen sekä Budapestin Sziget. Hienoja paikkoja! Vielä on silti matkaa Värttinän huippuvuosien isoimpiin keikkoihin, kuten Rock in Rion esiintymiseen 200 000 hengen yleisön edessä.
Mitä tapahtuu tulevaisuudessa, siitä Mari Kaasinen ei vielä paljasta paljoa, sillä nyt on Vienan sadonkorjuun aika. Olisiko jotain kiinnostavaa luvassa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlallisuuksissa 2017? Vaikea uskoa, etteikö Värttinää nähtäisi merkittävässä roolissa, seisoohan Suomi-palkinnon saanut yhtye kansakunnan kaapin päällä. Karelianismin jatkaja on löytänyt palan aitoa Suomea rajan takaa, aivan kuten Lönnrot, Sibelius ja Gallen-Kallela ennen sitä.
Värttinän JuuriJuhla -festivaalilta tallennettu konsertti kuullaan Yle Radio 1:n Etnoillassa tiistaina 14.6. klo 19.50.
Etnoilta: JuuriJuhla 2016 - VÄRTTINÄ
Lue lisää:
http://varttina.com/about/evolution/
https://www.facebook.com/varttina/?fref=ts
