Oho! Diskopallo onkin jo yli 100-vuotias!
Kukapa ei rakastaisi diskopalloa. Se on aurinko, jonka ympärillä tanssilattian elämänilon ja parinmuodostuksen rituaalit pyörivät. Diskopallon historiasta tulee ensimmäisenä mieleen 1970-luvun tanssielokuvat. Todellisuudessa se on pyörinyt juhlien keskipisteenä jo ainakin yli sata vuotta.
Yksinkertainen peileillä peitetty pallo on tanssin ja riemun symboli, joka ei vain heijasta siihen kohdistettuja valoja, vaan sen alla juhlivien ihmisten unelmia, toiveita, iloja ja suruja. Edes hetken rajattomilta tuntuvat mahdollisuudet yhdistyvät erottamattomasti villisti pyörivään ja säihkyvään diskopalloon.
Isin tytöt astuu sisään siniseen savuun/ Strobovalo hämmentää ajantajun/ On kiiltävät kaiteet, hyvät äänilaitteet/ Seinän kokoinen peili/ Paras kohta biisissä/ Ja katossa discopallo
Risto: Discopallo
Nimensä mukaisesti diskopallo (tai discopallo tai peilipallo) liitetään diskoon ja 1970-lukuun. Se on kuitenkin paljon vanhempi keksintö, jonka varhaishistoria on pitkälti hämärän peitossa.
Useissa internetistä löytyvissä lähteissä kerrotaan, että varhaisin maininta peilipallosta löytyy vuodelta 1897 yhdysvaltalaisesta sähköalan työntekijöiden liiton lehdestä Electrical Workerista, jossa kuvataan 6.1.1897 Roughan Hallissa järjestettyä liiton Bostonin osaston kolmatta vuosijuhlaa.
Electrical Workerin helmikuussa 1897 julkaistussa numerossa on NBEW:n eli National Brotherhood of Electrical Workersin jäsenen kirjoittama raportti tapahtumasta. Siinä kuvataan juhlan näyttäviä valoja monisanaisesti (puhumattakaan veli Daceyn terästämästä boolista), mutta peilipalloa jutussa ei mainita.
Sen sijaan peilipallo vaikuttaisi näkyvän Wisconsin Historical Societyn kokoelmista löytyvässä postikortissa. Joulukuussa 1912 lähetetyssä kortissa on kuvattuna Milwaukee Hospital for Insanen tuberkuloosipotilaille tarkoitetun paviljongin aurinkosalonki. Valokuva ei ole kaikkein selkein, mutta näyttää erehdyttävästi siltä, että salongin katossa riippuisi ihka-aito diskopallo.
You make the moon our mirrorball/ The street’s an empty stage
Elbow: Mirrorball
Varmuudella voidaan sanoa, että peileillä päällystetty pallo keksittiin vuonna 1916, jolloin yhdysvaltalainen Louis Bernard Woeste Kentuckyn Newportista haki patenttia keksinnölleen nimeltään “myriad reflector”. Seuraavana vuonna myönnetyssä patentissa kuvaillaan palloa (tai myös muun muotoista esinettä), johon kiinnitetään peilejä. Kun keksintöön kohdistetaan valoa, se heijastaa sen peilien avulla ympärilleen. Keksinnön päällä oli lenkki, josta se roikkui narun tai ketjun avulla katossa ja joko heilui tai pyöri.
1922 julkaistussa Electrical Merchandising -lehden numerossa myriad reflectoria mainostettiin lyyrisin ja runsain sanankääntein. Se “muuttaa hallin loistavaksi välkkyvien, muuttuvien ja elävien värien taikamaailmaksi, miljoonien värikkäiden syöksähtelevien ja tanssivien ja toisiaan jokaisessa nurkassa takaa ajavien kipinöiden paikaksi. Se täyttää hallin tuhansissa sävyissä tanssivilla tulikärpäsillä.”
You never knew the teenage me/ And you wouldn't believe the things you didn't see/ Some pretty, some ugly/ And the lovely mirrorball reflected back them all/ Every triumph, every fight, under disco light
Everything But the Girl: Mirrorball
1920-luvulla peilipalloja löytyi todistetusti myös Euroopasta. Varhaisia diskopalloja näkyy vuonna 1927 ensi-iltansa saaneessa dokumenttielokuvassa Berliini: Suurkaupungin sinfonia (Berlin — Die Sinfonie der Großstadt). Mykkäelokuva kuvaa päivää Berliinissä aamusta keskiyöhön. Elokuvan loppupuolella nähdään yökerho, jonka tanssilattian yläpuolella killuu kaksi säkenöivää ja pyörivää peilipalloa.
Vallaton 1920-luku jazzin rytmeineen ja flappereineen oli oivallista aikaa diskopallolle, mutta 1930-luvun suuri lamakaan ei onnistunut himmentämään sen säihkettä. Esimerkiksi New Hampshire Sunday Newsin vuonna 1983 ilmestyneessä artikkelissa kuvataan, kuinka Hamptonissa, New Hampshiressa sijaitsevassa Hampton Beach Casino Ballroomissa tanssittiin “suuren peilipallon alla” Glen Millerin ja Tommy Dorseyn big bandien tahtiin.
Diskopallo ei kadonnut mihinkään seuraavina vuosikymmeninä. Se esiintyy esimerkiksi Humphrey Bogartin ja Ingrid Bergmanin tanssiessa elokuvaklassikko Casablancassa (1942) ja Marilyn Monroen laulaessa I Wanna Be Loved by You elokuvassa Piukat paikat (1959).
Jimi's playin' in the back room/ Led Zeppelin on stage/ There’s a mirror ball twirlin’/ And a note from Page
Neil Young: Downtown
Diskopallon uusi suosio alkoi kuitenkin toden teolla vasta 1960-luvun lopulla. Yksi tärkeä tekijä oli poptaiteilija Andy Warholin multimediaspektaakkeli The Exploding Plastic Inevitable. EPI, kuten show’n lyhenne kuului, oli sarja multimediaesityksiä vuosina 1966 ja 1967, joissa Warhol yhdisteli elokuvia, tanssia, performansseja, valoshow’ta ja The Velvet Underground -yhtyeen rockmusiikkia.
Kirjassaan The Rough Guide to The Velvet Underground Peter Hogan kirjoittaa, että olennainen osa EPI:n valoshow’ta oli tapahtumapaikan kattoon ripustettu hopeinen peilipallo. Warhol oli ostanut sen antiikkikaupasta ja pallo oli aikaisemmin koristanut kieltolain aikaista salakapakkaa. “Kuukauden sisällä jokaisen newyorkilaisen diskon piti saada sellainen, ja diskopallo oli syntynyt”, Hogan kirjoittaa.
Lights, flashing lights/ Make me dream of other nights/ Laser beams, mirror ball/ Help me to forget it all
Marc Almond: Lights
1970-luvun alussa diskopallo siirtyi viimein varsinaisiin diskoihin. Sellaisissa legendaarisissa tapahtumissa, kuten DJ David Mancuson yksityisjuhlissa New Yorkin The Loftissa, peilipallot villitsivät juhlijoita yhä ekstaattisempaan tanssiin. Disko-DJ Nicky Siano muistelee Thump-sivuston jutussa nähneensä peilipallon siellä ensi kerran. “Olin vasta 15-vuotias, ja minuun teki suuren vaikutuksen, kuinka peilipalloa käytettiin. Huoneessa ei ollut muita valoja, ja kun pallon valo sammutettiin, olimme täydellisessä pimeydessä.”
Siano avasi vuonna 1973 oman klubinsa The Galleryn, johon piti saada myös diskopallo. “Silloin suurimman diskopallon halkaisija oli 60 senttiä, mutta emme me sitä halunneet. Halusimme 90-tuumaisen pallon. Se piti tilata erikseen.”
Voisi melkein lyödä vetoa, että Sianon tilaus lähetettiin Louisvilleen, Kentuckyyn, Yhdysvaltojen diskopallopääkaupunkiin. Siellä sijaitseva Omega National Products valmisti parhaimmillaan valtaosan Yhdysvaltojen diskopalloista. Kiihkeimpinä disko-vuosina se teki yli 160 000 peilipalloa vuodessa. Myös diskoelokuvaklassikossa Saturday Night Feverissä (1977) säkenöi Omegan valmistama diskopallo.
Vuonna 2016 USA Today haastatteli yrityksessä työskentelevää 70-vuotiasta Yolanda Bakeria, joka on valmistanut palloja Omega National Productsissa lähes 50 vuotta. 1970-luvulla Baker johti 30 naisen ryhmää, joista jokainen teki 25 peilipalloa päivässä. Nykyään hän on kuitenkin mitä todennäköisimmin Amerikan viimeinen diskopallokäsityöläinen.
Näinä päivinä halvat massatuotetut muovista tai vaahtomuovista tehdyt diskopallot ovat vallanneet markkinat. Kun kirjoittaa Googleen sanan “diskopallo”, voi sellaisen tilata lukemattomista verkkokaupoista. Jos palloa ei halua ostaa, YouTubesta löytyy useita ohjeita, joilla sen voi tehdä vaikkapa styroksipallosta ja vanhoista CD-levyistä.
Maailman toistaiseksi suurin diskopallo nähtiin vuonna 2014 Englannissa Isle of Wightilla järjestetyillä Bestival-festivaaleilla. Diskomusiikin legendan Chicin soittaessa paljastettiin pyörivä jättipallo, jonka halkaisija oli huimat 10,33 metriä.
Love has given me a new slant on it all/ The Galaxy's a nightclub, Earth's a mirror ball
Prefab Sprout: Weightless
Diskopallo on ikoni, jonka taival on kulkenut ainakin 1920-luvun jazz-ajasta 1960-luvun psykedeelisiin valospektaakkeleihin ja diskobuumin hedonismista nykypäivän tanssilattioille. Kun jossain kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiset tanssivat virtuaalimaailmoissaan, vierailla planeetoilla tai aluksissaan avaruuden tyhjyydessä, ehkä heidänkin yläpuolellaan kimaltelee tuttu hahmo.
Kenties värikkäitä valoja ja kiihkeitä toiveita heijastaa miljoonat unelmat nähnyt diskopallo.
Edit: Artikkelin otsikkoa ja pääkuvaa muutettu, sekä lisätty linkkejä diskoa käsitteleviin artikkeleihin 17.3.2017.
