Cheekin ura päättyi vuosikymmenen spektaakkeliin Lahden Mäkimontulla – “Tänään valot sammuu, mutta tarinat ja musiikki jää elämään”

30000 ihmistä täytti Lahden Mäkimontun äärimmilleen, kun Cheek esitti kenties uransa tärkeimmän keikan.

Tänään päättyi sekä yhden tähden ura että yksi suomalaisen musiikin merkittävimmistä aikakausista.

Kotikentällä esiintyvän tähden matka hiekkalaatikolta Kasisalille, ja Kasisalilta tähän iltaan, on ollut palvelus rap-skenelle – mutta myös stadionin täyttämisestä haaveileville artisteille genrestä riippumatta.

Lähtölaskenta

Lavan yläpuolella oleva kello laskee sekunteja alaspäin – jäljellä on vielä 90 sekuntia tämän vuoden odotetuimman spektaakkelin alkuun.

Sähköinen tunnelma katsomossa on käsinkosketeltava, ja voi vain arvailla, miltä Tiihosen Jaresta tuntuu lavan takana juuri nyt.

Vuosien työ kulminoituu tasan tähän hetkeen.

Tanskasta asti tätä viikonloppua varten tuotua lavaa ympäröi katsomo jyrkässä ylämäessä hevosenkengän muodossa.

Yleisö laskee ääneen viimeiset sekunnit kellon mukana, aika kellossa loppuu, introvideot pyörähtävät käyntiin näyttöihin, lavan keskeltä avautuu suuri ovi ja Cheek laskeutuu katosta.

Ilotulitteet räjähtelevät, valot vilkkuvat ja asuinkerrostalon kokoinen koneisto on käynnissä.

Cheekin spektaakkelissa jo aloitus on mittakaavaltaan sen mukainen, että se sopisi helposti vaikka kansainvälisenkin tähden ison keikan loppuhuipennukseksi.

Bileet käynnistävä kappale on Kuka muu muka

Vaikka jokainen lahtelainen tietää Cheekin tarinan ja menestyksen mittakaavan, on jollain tavalla todella sopivaa lopettaa ura juuri täällä. Show on kuin viimeinen näpäytys epäilijöille: tämän minä, Jare Henrik Tiihonen, tein.

Kylmien väreiden aalto lävistää yleisön. Jokainen lavalla ja katsomossa tietää tämän olevan viimeinen kerta kun keikan kappaleet kuullaan livenä, ja sen aistii.

– Tää on varmaa hulluinta mitä mä oon ikinä nähny! Mikä fiilis, Cheek spiikkaa lavalta, kuin vihjatakseen seuraavan kappaleen olevan kuin olevankin Fiiliksissä.

Illan ensimmäisenä vierailijana lavalla nähdään Diandra.

Sementöity paikka Suomen populaarimusiikin historiassa

Lavan rakenteisiin on kiinnitetty jopa tuhat neliömetriä videoseinää. Taustavisuaalien ilme tuo keikan alkupuolella mieleen Egyptin faaraot ja sfinksit, kuin alleviivatakseen Cheekin pysyvää merkitystä länsimaisen taidehistorian tärkeimpien teosten joukossa.

Koko lava on näytöillä koristeltu suureksi palatsiksi, kultaisine pylväineen ja Cheekin leijonalogolla varustettuine vaakapilarineen.

Kaksi rumpalia, kolme kosketinsoittajaa, kitaristit, basisti, taustalaulajat ja jousiosio saavat Cheekin taustabändin näyttämään ihan “tuplayhtyeeltä”.

Tähän mennessä keikkaa vaikuttaakin siltä, kuin Cheek olisi kävellyt livebändien jäseniä sekä lavavisuaaleja myyvään kauppaan ja kertonut haluavansa yhden jokaista – tuplana.

Lisää löylyä

Seuraavaksi kuultavat Sokka irti, Jippikayjei ja Chekkonen saavat Cheekin sulkeman ilmatilan raikumaan 30000 taustalaulajan voimalla.

– On kyl loistavaa olla täällä. Täytyy sanoa, että en oo kyllä ikinä ollu paremmassa paikassa keikalla! Te ette tajuu miten hyvältä tää näyttää täältä, Cheek ylistää yleisöä.

Lavalla nähdään aidosti kiitollisen oloinen tähti, jopa yllättävän rauhallisena yhden elämänsä tärkeimpien iltojen edessä.

Taustavideoiden muuttuessa dollarin kuviksi ja kultaisiksi leijonakolikoiksi nähdään myös lavalla illan toinen vierailija Tasis, joka tarjoilee osuuksiaan Tuhlaajapoika-kappaleessa.

Nyt vuorossa on Liekeissä on Cheekin omien sanojen mukaan yksi hänen uransa merkittävimmistä kappaleista.

Vuonna 2008 julkaistu biisi “nosti keikkageimin tuplasti paremmalle tasolle.”

Tänään, kymmenen vuoden jälkeen, kappaletta kuuntelee livenä suurin piirtein tuplasti Kuusamon väkiluvun verran katsojia.

Fiittaajat

– Seuraavaks mä kerron tarinan Jossusta.

Jukka Poikaa ei kuitenkaan nähdä lavalla yleisön odotuksista huolimatta.

Lisäksi myöhemmin keikalla kuultavat Anna mä meen tykitetään läpi ilman Jonne Aaronin presenssiä ja liveraspia, eikä Sami Saari saata Kyyneleet -kappaleen kertosäettä viimeiselle matkalleen.

Myöhemmin show’n aikana lavalla nähdään mm. Sanni, Pete Parkkonen, Elastinen, JVG ja Kapasiteettiyksikkö, mutta vierailijoiden puolesta illan yllättäjä on Kaija Koo.

Tinakenkätytön aikana lavalle asteleva kotimaisen iskelmä-popmusiikin kuningatar nimittäin saa kuin vaihtokauppana esittää oman Nää yöt ei anna armoo -kappaleensa.

Valinta yllättää, koska Cheek on kyseisessä kappaleessa itse “vain” fiittaajan roolissa. Toisaalta, keneltäpä ei 150 minuutin keikasta lohkeaisi paria minuuttia elävälle legendalle, Kaija Koolle.

Vain vahva uskaltaa olla myös herkkä ja haavoittuvainen

Seuraavaksi lavanäyttöihin ilmestyy insertti, jossa Cheekin suu on ensin teipattu, jonkan jälkeen videolla vilkkuu pätkiä lehdistötilaisuuksista ja haastatteluista pitkän ura varrelta.

“Mä oon päättäny lopettaa” artisti kertoo videolla vakavalla äänellä.

Visuaalit ovat pysäyttävät, jopa koskettavat. Katsaus menneeseen on omiaan muistuttamaan tämän hetken ainutlaatuisuudesta ja historiallisuudesta.

Nyt kuultava Sä huudat tuntuukin tunnelataukseltaan olevan Tiihosen tähänastisista kappaleista henkilökohtaisin.

Rytmissä pysyminen ja Cheekille ominainen pedanttius horjuu tunteen vallassa ensimmäistä kertaa koko keikan aikana, mutta toisaalta se tuo supertähden yli-ihmisen asemasta lähemmäksi yleisöä. Vain vahva uskaltaa olla myös herkkä ja haavoittuvainen.

– Jos ei olisi Lahtea, niin en tiedä räppäisinkö edes. Tää on ollu mun kasvualusta ja tää on mun kotikaupunki, Cheek ylistää, samalla kun lavalle tuodaan piano ja Ilta astelee estradille punaisessa iltapuvussaan.

Show’n seuraava kappale on Sillat, josta kuullaan akustisen herkkä versio pelkän pianon säestyksellä.

Yhtäccii energia ampaisee taas kattoon

Tunteilun jälkeen bileet nostetaan taas käyntiin Elastisen hartiavoimin.

Kun Sinuhen introsta on kuulunut vasta ensimmäiset iskut, yleisö arvaa jo mistä on kyse. Elastinen juoksee lavalle, biisi räjähtää kunnolla käyntiin ja juhlat ovat talossa taas.

Yhtäccii on settilistalla luonnollisesti seuraavana.

Lavalla nähdään kaksi kujeilevaa pikkupoikaa – ihan kuin Elastinen ja Cheek olisivat luokan Bart Simpsonit, jotka ovat päässeet koulun keskusradioon pitämään hauskaa ilman rehtorin valvontaa.

Myöhemmin Mäkimonttua käy lavalla liekittämässä myös Cheekin manttelinperijä Lukas Leon, sekä Etta.

Mäkimonttu kaiken keskipisteenä

Illan pimetessä valoshow ja lavan koko komeus pääsee pikkuhiljaa oikeuksiinsa.

Onhan kyseessä kieltämättä uniikin kokoluokan spektaakkeli: Lava on yli 60 metriä leveä, 25 metriä korkea ja jalkapallokentän levyinen.

Lavalle virtaa syöttää 12 generaattoria, sekä satojen kilometrien verran kaapelia – ja visuaalisen puolen kruunaa lopulta vielä runsaat ilotulitukset ja pyrot.

Koko katsomo on loppuunmyyty, mutta ihmisiä on ehkä jopa liian paljon. Osa yleisöstä oli siirtynyt etummaisista riveistä halvemmille taaemmille paikoille tungoksen ja huonon näkyvyyden vuoksi.

Mäkimontussa katsojilla ei ole samalla tavalla tilaa tanssia ja juhlia, kuin esimerkiksi festivaaleille tyypillisellä tasaisella kentällä. Täällä jyrkkä mäki ja etusijalle menevä turvallisuus rajoittaa vapautta liikkua.

Muutamaan otteeseen yleisön seasta kuului myös harmittelua lavan lähellä olevan anniskelualueen puutteesta – mutta musiikkihan tässäkin illassa on se pääasia.

Vertaansa vailla oleva voimahahmo

Keikan loppua kohti Cheekin välispiikit muuttuvat kerta kerralta tunteellisemmiksi.

Jare Henrik Tiihonen on kertonut avoimesti matkan varrella kohdatuista vaikeuksista, esteistä ja epäilyksistä.

Kun tähti on raivannut tiensä tähän pisteeseen vastoinkäymisistä huolimatta, on hän samalla muodostunut vertaansa vailla olevaksi voimahahmoksi, jonka onnistumiset inspiroi faneja näennäisten umpikujien edessä.

Aito tunne artistilla resonoi aina aitoon tunteeseen myös kuulijassa – ja se onkin ehkä ollut yksin Cheekin vahvuuksista alusta saakka.

Aika on kulunut kuin siivillä ja yhtäkkiä päälle parin tunnin esitys, sekä samalla parin kymmenen vuoden ura lähenee loppuaan.

Kiitos Cheek

Kun kaikki keikan 29 kappaletta on soitettu, Cheek jää seisomaan lavan eteen vakavana ja ottaa kyynelehtien aplodit vastaan.

"Kiitos, että olitte tänään jakamassa tän illan – meitsin viimeisen illan. Kiitos kaikille, jotka on ollu mukana. Kiitos tästä matkasta.”

Lavan keskellä oleva ovi aukeaa viimeisen kerran. Cheek kävelee sisään ja ovi sulkeutuu selän takana.

Surullinen taustanauha jää soimaan, ilotulitusten valaistessa surevien fanien kasvoja.

Vaikka tänään kohdattiinkin yhden aikakauden loppu, on pysyvä jälki jätetty historiaan jo aikaa sitten – eikä Cheekin legenda tinkimättömänä taistelijana tule kuolemaan koskaan.

“Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää” olivat viimeisen kappaleen kertosäkeen lyriikat.

On totta, että valot sammuu, mutta Cheek ei missään nimessä jätä huonetta tyhjäksi, vaan päinvastoin täydeksi.

Täyteen hittejä, muistoja uskomattomasta matkasta, rikottuja ennätyksiä, saavutettuja unelmia ja voimaannuttavaa esimerkkiä itseensä uskomisesta.