Ahon konserttoprojekti tuottaa kuuntelumusiikkia
Kalevi Aho on ottanut asiakseen säveltää konserton jokaiselle orkesterisoittimelle. Projekti etenee hyvin eikä turnausväsymyksestä ei ole tietoakaan - BIS-yhtiön uusin Aho-levy sisältää konsertot pasuunalle ja trumpetille, ja edelleen Aho pitää kuulijan otteessaan sekä varmalla laadulla että uusilla löydöillä.
Sävelkielen suhteen konsertot eivät yllätä siinä määrin kuin Ahon jotkut kokeilut eksoottisten musiikkielementtien tai erikoissoitinten parissa. Molemmissa konsertoissa Aho vihjaa ymmärtävänsä pasuunan ja trumpetin jazz-historian päälle, mutta vankka kokemus kuuluu siinä, että Aho lainaa muualta vain sen, mitä osaa käyttää. Rytmisesti meno äityy välillä varsin vastustamattomaksi. Tuttua on myös operointi Ahoa ikuisesti kiehtovalla D-Es-C-H -teemalla, samoin kuin kokonaismuodon vankka hahmo. Pasuunakonserton haastavat pariäänet Aho tosin esittelee mielestäni liian varhain, kun teos on vasta kehkeytymässä.
Trumpettikonserton orkesterina Aho käyttää perustellusti puhallinyhtyettä: tarkkarajaisempi ja terävämpi orkesteri soi tasapainossa trumpetin kanssa, ja finaalin alun nerokas orkesteritausta osoittaa, ettei ratkaisu pelkistä vaan rikastaa. Soinnillisesti vaikutuin levyllä eniten siitä, kuinka tehokkaiksi Aho osaa rakentaa misterioso-taitteet ilman mystisen minimalismin tylsää toisteisuutta.
Levyn solistit, pasunisti Jörgen van Rijen ja trumpetisti Alain De Rudder, ovat samat kuin 2010-luvun alun kantaesityksissä. Jälleen kerran Aho on sekä haastanut solistia että sopeutunut soittimen rajoituksiin, ja tuloksena on varmaotteista, hallittua ja innoittunutta soittoa. Antwerpenin sinfoniaorkesterin ja Martyn Babbinsin osaamisesta en ole täysin vakuuttunut. Pasuunakonserton nopeimmissa kaarroksissa orkesteri ei pysy mukana, ja fraseeraukseen tulee läpisoiton tuntu, ja trumpettikonserton finaalissa on rytmistä klappia.
Kokonaisuus on kuitenkin palkitsevaa kuuntelumusiikkia, jonka parissa tunti elämää kuluu mielekkäästi ja sielun sotkut selviävät. Sitä paitsi Ahon uran eräs viesti alkaa hahmottua yhä kirkkaampana: on mahdollista ja tärkeää säveltää puhdasta musiikkia, jota on kiinnostava kuunnella ja soittaa sellaisenaan, ilman ulkomusiikillisia viittauksia.
Kalevi Aho: Pasuunakonsertto; Konsertto trumpetille ja puhallinyhtyeelle. - Jörgen van Rijen, pasuuna, ja Alain de Rudder, trumpetti, sekä Antwerpenin SO/Martyn Babbins. BIS-2196)
Kuuntele Uudet levyt 15.1.2019, toimittajana Kare Eskola.
