YleX Nosteessa: D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-ryhmästä tuttu Mon-Sala tekee soolona synkkää, mutta tarttuvaa räppiä

Uuden musiikin X -ohjelman Ida Karimaa ja Jani Kareinen valitsevat viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin, jolla ei ole vielä levytyssopimusta, tai jonka on sopimus pienen levy-yhtiön tai julkaisijan kanssa. Tällä viikolla vuorossa on Mon-Sala.

Mon-Sala tekee räppiä melankolisella otteella.

Ida Karimaa ja Jani Kareinen kommentoivat:

– Vaikka suomiräppiä viime aikoina seuranneille Mon-Sala ei ole uusi nimi, julkaisi hän debyyttisinglensä Boys Don't Cry vasta nyt. Muun muassa D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kollektiivin riveissä vaikuttava ja Adikian tuplaajana esiintyvä artisti herätti kiinnostusta jo vuosi sitten, kun häntä kuultiin Adikian Koskematon-kappaleella heittämässä omat räppinsä.

– Mon-Sala on julkaissut ensimmäiset kappaleensa Soundcloudissa vuonna 2015 ja nyt julkaistun singlen tuotannosta vastaa artistin tuottajasisko Elo, jonka kanssa Mon-Sala-projekti on aikoinaan aloitettu. Vahvalla biitillä varustettu synkkä kappale on kaikessa melankolisuudessaan tarttuva ja saa odottamaan räppärin loppuvuodesta ilmestyvää EP:tä.

Mikä sai sinut aloittamaan musiikin tekemisen?

– Olen aina kirjoittanut paljon. Kun siskoni Vera alkoi tekemään biittejä, halusin kokeilla, miten kirjoittamani tekstit taipuisivat biitin päälle.

Mistä artistinimesi tulee?

– Mon-Sala tulee lapsuudenkotini kadunnimestä. Aluksi Mon-Salan piti olla Veran ja minun yhteisen duon nimi, mutta omin sen itselleni.

Miten kuvailisit musiikkiasi?

– Se on melankolista, vähän raapivaa, mutta en yritä peitellä herkkyyttä.

Mikä musiikkiasi on inspiroinut?

– Ainakin isän levykokoelma, jolle myös Boys Don’t Cry hieman kumartaa.

Onko Mon-Sala yhden naisen projekti vai onko mukana muita avainhenkilöitä?

– Aloitettiin musiikin tekeminen yhdessä Veran kanssa. Vera muutti Tanskaan työskennelläkseen tatuointistudiossa, joten jatkoin hetken yksin. Tulevalle EP:lle Vera on taas tehnyt taustoja. Lisäksi Boys Don’t Cryn kansitaiteen tehnyt Gabriel on ollut tuottamassa EP:lle biittejä.

Oletko jo keikkaillut? Jos olet, mitä keikkaa jännitit eniten?

– Olen keikkaillut suht aktiivisesti viimeiset neljä vuotta. Ensimmäinen keikka oli vuonna 2016. Aluksi tein pelkästään soolokeikkoja, mutta nyt olen pari vuotta kiertäny sekä Adikian tuplaajana että D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kokoonpanon kanssa suuriakin lavoja.

– Top 3 jännittävimmät keikat ovat olleet ensimmäinen open mic -keikka Siltasessa, D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. loppuunmyydyllä Tavastialla sekä Muotoiluinstituutin valokuvaajien kalenterijulkkareissa, koska silloin piti tulla taideväelle ja kavereille ulos niin sanotusta räppikaapista.

Mikä olisi unelmiesi keikkapaikka?

– Yksi parhaimmista keikkakokemuksista on ollut Tampereella jo purettavaksi joutuneen tulitikkutehtaan raunioilla. Joku samantapainen vähän ränsistynyt ja normaalista klubikeikasta poikkeava lokaatio voisi olla kiva.

Mitä bändiä tai artistia haluaisit päästä lämppäämään? Miksi?

– En ole erityisemmin ajatellut lämmitteleväni muita, koska silloin jännittäisin omaa suoritustani liikaa.

Jos Boys Don't Cry soisi elokuvassa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?

– Elokuvan karismaattinen pahis kävelee hidastettuna tyhjää katua pahat aikeet mielessään.

Miten biisi syntyi?

– Biisin ensimmäinen verse on kirjoitettu joidenkin jatkojen jälkeen ja lähetetty ääniviestinä yhdelle tyypille, koska mulle on aina ollut helpompaa kirjoittaa tunteistani kuin puhua niistä.

Minkälaisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on artistiurallesi?

– Nyt haluan julkaista lisää omaa materiaalia. Joskus olisi myös hienoa olla mukana jossain poikkitaiteellisessa teoksessa oman musiikin kanssa.

Onko sinusta Nosteessa-artistiksi? Lähetä demo musatoimittajille täältä!