Runo ja Alove ovat YleX Nosteessa -finalisteja ja näyttävät, millainen on 2020-luvun poppari

– En mä tiedä mitä täs loppupeleis ees tehään, mut kiva jos katot, pipopäinen Aapo “Alove” Enqvist sanoo villisti heiluvalle kännykkäkameralle.

Lisa “Runo” Nikula kuvaa puolestaan itseään alaviistosta, toteaa, että hänestä tulisi “kyllä tosi hyvä vlogaaja”, ja sekoilee heti perään sanoissaan.

Alove ja Runo ovat elokuussa startanneen YleX Nosteessa -realityn kaksi finalistia. Katri Norrlinin ja Miska Haakanan juontamassa Youtube-sarjassa kahdeksan aloittelevaa suomalaisartistia ovat kilpailleet voitosta ja pääsystä esiintymään ensi kevään YleXPopiin.

Viikkotehtävissä on kirjoitettu biisejä, äänitetty, keikkailtu ja kuvattu musiikkivideoita. Palautetta ovat antaneet Tidon, Vilma Alinan ja Benjaminin kaltaiset alan ammattilaiset.

Alove ja Runo ovat erottuneet joukosta alusta saakka. He voittivat heti ensimmäisen jakson, jossa osallistujat tekivät työpareina demot. “Tässä ideassa oli jotain niin spessua, että tätä kyllä haluaa kuulla lisää”, Kalle Lindroth kuvaili Aloven ja Runon yhteisbiisiä Palapeli.

Molemmat ovat helposti samastuttavia, hyvällä tavalla epätäydellisiä artisteja, joilla on sekä lahjoja että kirkas näkemys. Samalla he tarjoavat kaksi erilaista näkökulmaa siihen, mitä on olla popartisti 2020-luvulla.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

En mä osaa sanoa, oonko hyvä ihmisten kanssa, koska en lähtökohtaisesti tykkää ihmisistä.

Lisa-Sofia Nikula

Lisa-Sofia Nikulan artistiminä Runo on tummanpuhuva, hiljainen ja hillitty hahmo, joka näyttää viihtyvän varjoissa. Nosteessa-sarjan kahdeksannen jakson showcase-keikka, eli alan ammattilaisille järjestetty live-esitys, kiteytti tämän hyvin.

– Eka ajatus oli, että voi vittu tuolla on jäinen meininki, setiä ja tätejä maskit naamalla pimeässä boksissa katsomassa ja tuomitsemassa. Mutta sitten ajattelin, että ehkä tämä on Runolle optimaalinen tilanne. Intiimi keikkatilanne, missä kaikki huomio on mussa. Kukaan ei riehu tai huutolaula kännissä, Nikula sanoo.

Runon elokuussa julkaistu esikoissingle Rajat on tumma ja riisuttu elektroninen popkappale, jonka kertosäe leikkii nokkelasti ää-ii-vokaalikierrolla (“Pää kii, pää kii / se jää päähän kii”). Estetiikka on kuin vähän hillitympää Billie Eilishia.

Nikula arvioi musiikkinsa olevan synkkää, koska “kaikki huonot jutut pitää purkaa johonkin”. Hän korostaa silti, että vaikka tulevatkin kappaleet ovat surumielisiä, niiden sisään voi kirjoittaa toivoa.

Jos Nikula vaikuttaa lavalla vetäytyvältä, haastattelutilanteessa mielikuva romuttuu. Parin tunnin aikana hän puhuu vapautuneesti tarinankerronnan vaikeudesta (“Oon huono keksimään tarinoita, mua kiinnostaa enemmän ihmiset kuin se, mitä ihmiset tekevät.”), seksismistä The Weekndin musiikissa (“Esimerkiksi lausahdus ‘I don’t need a bitch, I’m what a bitch needs / Trying to find the one that can fix me’ on ihan selkeä parodia. Kun tuollasta tehdään, sen pitää olla selkeää.”) ja n-sanan käytöstä fiktiossa (“Jos sun on pakko käyttää loukkaavia sanoja jotta biisi olisi hyvä, niin ehkä se kertoo myös siitä, ootko hyvä sanoittaja.”)

Nikula sanoo hävenneensä pitkään puheliaisuuttaan ja kadehtineensa ihmisiä, jotka ovat ujoja ja rauhallisia.

– Oon ajatellut, että ne on cooleja ja mä oon tyhmä. Mutta oon huomannut, että tällä alalla on hyötyä siitä, että osaat ilmaista itseäsi hyvin ja jutella ihmisten kanssa, Nikula sanoo.

– Mutta en mä osaa sanoa, oonko hyvä ihmisten kanssa, koska en lähtökohtaisesti tykkää ihmisistä. Mun mielestä kaikki on ihan kamalia… Ei, älä laita tota siihen artikkeliin! En halua vaikuttaa ihmisvihaajalta, vielä tälleen ilmastonmuutoksen keskellä.

Ei Nikula Paperi T ole, mutta jotain samaa heissä on. Hän tekee synkkää musiikkia, mutta on myös hauska ja itseironinen.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kokisin epäonnistuneeni, jos ihmiset tietäisivät biisini mutta eivät mua.

Aapo Enqvist

Alove-nimellä esiintyvä Aapo Enqvist arvioi olevansa Nosteessa-finaalissa, koska hänellä on selkeä paketti, johon liittyy paljon muutakin kuin pelkkä musiikki.

Pakettiin kuuluu: Eksentrinen tyyli, eksklusiivisia vaatemallistoja, vahva somepresenssi ja DIY-asenne. Musiikkia, joka ammentaa moderneista trap-biiteistä, popmelodioista, old school -sampleista ja punk-kitaroista. Kappaleita, joiden nimet henkivät internet-aikaa: OH HI, öööö, 3x5.

– Musiikki on artistiudesta vain yksi pieni siivu. Instagram-feedi, visuaalit, se miltä näytän, miten pukeudun ja käyttäydyn, musiikki… Ne kaikki kulkevat käsi kädessä, Enqvist sanoo.

– Kokisin epäonnistuneeni, jos ihmiset tietäisivät biisini mutta eivät mua. Musiikki edustaa sun brändiä, ja sä olet sen brändin kasvot. Siksi tässä on pakko olla selkeällä kokonaisella kuvalla.

Enqvist muistuttaa, että festareilla tai showcase-keikalla kuulijan ensireaktio syntyy siinä hetkessä kun artisti kävelee lavalle (Nosteessa-sarjan pop up -keikalla Alove kiipeää museorakennuksen kattorakennelmaan, kun muut tyytyvät esiintymään sen edessä). Siksi brändin täytyy olla visuaalisesti kiinnostava. Ja siksi Enqvist piti Yung Hefe -nimellä julkaisemiensa räppilevyjen (Musta lintu 2017, Dead Inside EP 2018) jälkeen puolentoista vuoden tauon luodakseen nahkansa.

– Tajusin, etten voi julkaista musaa niin, että näytän normijätkältä Espoosta. Mun on vakuutettava ihmiset ostamaan se asia.

Kun julkaisen levyn, haluan kuulijan olevan joka biisin kohdalla, että wow. Äsken tuli pianoslovari, nyt huudetaan punkia.

Aapo Enqvist

Enqvist ei tule Espoosta vaan Järvenpäästä. Siellä hän opiskeli klassista pianoa ja selloa, lauloi kuorossa ja soitti rumpuja death metal -yhtyeessä.

Ala-asteen lopulla hän hurahti lumilautailuun ja nousi juniorimaajoukkueeseen. Kaksi pahaa loukkaantumista katkaisivat kilpauran, mutta Enqvist jatkaa puoliammattilaisena ja kuvaa kavereidensa kanssa lumilautailuelokuvia.

Lautailussa vetoaa vapaus, ja tuota samaa vapautta Enqvist vaalii musiikkia tehdessään. Hän menee Järvenpään-studiolleen yleensä vailla tarkkoja suunnitelmia. Siellä hän istuu läppärin ääressä mikrofoni jalkojen välissä ja luo. Tekstiä hän ei ole kirjoittanut puoleen vuoteen, lyriikat menevät päästä suoraan nauhalle. Hän sanoo pyrkivänsä siihen, että musiikkia syntyisi viitenä päivänä viikossa.

Enqvist sanoo haluavansa olla artisti, joka ei pelkää u-käännöksiä. Pelkkä räppi ei riitä, koska “kaikki on nykyään räppiä”.

– Kun julkaisen levyn, haluan kuulijan olevan joka biisin kohdalla, että wow. Äsken tuli pianoslovari, nyt huudetaan punkia. Haluan yllättää ja pitää kuuntelijan virkeänä. Tuollainen ajattelu ruokkii mua studiolla, kun kokeilen uusia juttuja ja haen ideoita.

U-käännöksiä tekevistä artisteista Enqvist mainitsee Versace Henrikin, Jadenin, Machine Gun Kellyn ja tietenkin Kanye Westin.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Välillä sitä ajattelee nukkumaan mennessä, että mitä helvettiä mä oon tekemässä.

Lisa-Sofia Nikula

Kun Alove improvisoi viitenä päivänä viikossa, Runo tekee hitaasti ja harkiten.

Hän kirjaa ajatuksiaan puhelimen muistioon ja istuu muutaman kuukauden välein alas, kaivaa ne esiin ja tekee kappaleen. Yleensä demo syntyy yhdeltä istumalta.

Yksi muistion merkinnöistä kuuluu: “Sanoit, että uit syvissä vesissä, mut mä oon Lake Baikal.”

Nikula syntyi äitinsä kotiseuduilla Baikal-järven rannalla Irkutskissa, mutta varttui Kaustisella Keski-Pohjanmaalla.

– Kaustisella oli isän sukulaiset. Iskä on merimies, joten sieltä löytyi tukiverkostoa äidille kun iskä oli merillä.

Ensimmäisen oman kappaleensa Nikula esitti seitsemänvuotiaana Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla lasten open stagella. Hän muistaa sanat yhä.

“Muutetaan kaikki avaruuteen / Muutetaan Marsiin, Venukseen / Tämä maailma tarvii rakkautta / rakkautta sekä valoa”

– Aika imelä, mutta paikkansapitävä. Open stagen pitäjä sanoi, että tämä tyttö tullaan näkemään vielä suuremmillakin lavoilla.

Nikula on ehtinyt kokeilla kaikenlaista. Musiikkilukion jälkeen hän on opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa, näytellyt Turun kaupunginteatterin Varissuo-musikaalissa, perustanut poikaystävänsä kanssa bändin, työskennellyt still-kuvaajana Sinkkuäidille sulhanen -ohjelmassa ja vetänyt rokkimuskaria.

– Viimeksi hain journalistiksi Haaga-Heliaan. Ajattelin, että haluan journalistiksi, vaikka en todellakaan halunnut. Jotenkin hätäännyin siitä ettei ole oikeaa koulutusta. Välillä sitä ajattelee nukkumaan mennessä, että mitä helvettiä mä oon tekemässä. Kaverit on yliopistossa ja mä oon jossain YleX Nosteessa -ohjelmassa heittämässä koko mun tulevaisuuden sen varaan.

(Myöhemmin Nikula kertoo sähköpostitse, ettei saanut Haaga-Helian pääsykokeen haastattelussa edes vähimmäispisteitä täyteen, vaikka omasta mielestään hän onnistui nimenomaan haastattelussa.)

Nikula sanoo, että sisäinen epäilys herää usein: Eivät kai kunnon ihmiset elä tällaista elämää? Kai tässä pitäisi opiskella oikea ammatti?

Mistähän epäilys tulee, kysyn.

– Ehkä vaan kapitalismista. Ei kotona kukaan koskaan sanonut, että pitäisi tehdä oikeaa työtä. Uskon, että se tulee yhteiskunnan paineista. Se on tää maailma missä me eletään.

Tuohon maailmaan sisältyy myös se, että esiintyvän artistin täytyy osata myydä itseään. Se on Nikulalle vähän vaikea paikka.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Ällöttää se, että pitäisi tutustua ihmisiin, jotta voisin hyötyä heistä.

Lisa-Sofia Nikula

Molemmat Nosteessa-finalistit ovat käyneet jo neuvotteluja isojen levy-yhtiöiden kanssa.

Ensivaikutelma on, että artisteissa vetoavat eri asiat. Runo on musiikkiin keskittyvä taiteilija, joka sanoo puhuvansa musiikissaan “monipuolista spoken wordin, popin ja runouden kieltä”, Alove taas itseään brändäävä someyrittäjä, jonka brändi ei hänen mukaansa oikeastaan liity musiikkiin.

Nikulaa ärsyttää minglaamiskulttuuri ja itsensä myyminen.

– Ällöttää se, että pitäisi tutustua ihmisiin, jotta voisin hyötyä heistä. Se on ollut kammottava ajatus. Ja kun koen olevani taiteellisesti kunnianhimoinen, niin miksi haluaisin tehdä niin?

Enqvist taas sanoo, että musiikkia tulee, mutta nyt keskitytään ilmiön luomiseen.

– Mähän oon jälleenmyyjä. Voin myydä vaikka neljää erilaista tuotetta.

Hän visioi esikoisalbuminsa ympärille “visuaalista ilmiötä”. Kuvaaja seuraa häntä joka paikkaan – myös tähän haastatteluun – taltioidakseen matkan debyyttiä kohti.

Aloven tekeminen vaikuttaa oikeanlaiselta, kun katsoo, mitä popmuusikkous 2020-luvulla on. Tähdeksi voi nousta ilman isompien vetoapua, kunhan tuntee imagonsa ja taitaa keskeiset somealustat.

Mutta Nosteessa-sarjan perusteella Nikula hallitsee brändinsä jopa Enqvistiä paremmin.

Toisessa jaksossa artistien tehtävinä oli pitää myyntipuheet Universal Musicille. Nikula ja Enqvist menivät huoneeseen yhdessä, mutta Nikula näytti ottavan tilanteen täydellisesti haltuun.

Väliklipissä Enqvist purki turhautumistaan siihen, kuinka Nikula tuntui puhuneen 20 minuuttia ja jättäneen hänelle ehkä viisi.

Toisaalta kun Enqvist sai puheenvuoron, hän luki esittelynsä suoraan puhelimesta. Nikula sen sijaan kertoili tottuneesti omista vahvuuksistaan ja artistikuvastaan. Hän puhui Runosta kolmannessa persoonassa – ihan niin kuin brändeistä puhutaan.

Nikula voitti pitchaustehtävän. Universalin A&R Minna Koivisto sanoi: “Sun puheenvuoron jälkeen meille ei oikeastaan jäänyt mitään kysyttävää.”

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Mähän oon jälleenmyyjä.

Aapo Enqvist

Enqvistin jäätyminen kertoo siitä, ettei hän ole artistina vielä valmis. Sarjan kahdeksannessa jaksossa YleX:n musiikkipäällikkö Tapio Hakanen kehui Enqvistin “somegeimiä” mutta huomautti myös, että selvä striimi- tai radiohitti auttaisi asiaa.

Enqvist otti palautteen vastaan ja osoitti kykenevänsä itseironiaan. Sellainen on tärkeää ajassa, jossa etäisiä supertähtiä ei enää juuri synny. Artistiin täytyy voida samastua, ja siksi inhimillisyys sekä epätäydellisyys kuuluvat asiaan.

Jakson lopussa Enqvist totesi:

– Siistiä et pääsee huonoilla biiseillä jatkoon. Finaalissa pelkällä ulkoisella habituksella, krr-pow!

YleX Nosteessa on YleX:n ja Splay Onen yhteistuotanto.