Arppa-yhtyeen Aaro Airola syntyi kulttuurikotiin, opiskeli liiketaloutta ja päätyi ison levy-yhtiön artistiksi – YleX hyppäsi päiväksi kovaa nousua tekevän muusikon uuteen autoon

Istahdamme vuoden 1983 Mercedes-Benzin penkeille Helsingin Kalliossa. Kun oven vetää kiinni, ikkunakampi irtoaa ja putoaa jalkatilan perälle.

Arppa-yhtyeen keulakuva Aaro Airola, 25, käynnistää moottorin.

Arppa on folksävytteistä poprockia soittava yhtye, jonka esikoisalbumi Laavalamppuja kiinnitti kriitikoiden ja yleisön huomion loppukesästä 2020. Yhtye noteerattiin myös YleX:n Läpimurto 2021 -listauksessa. Kakkoslevy Kinovalon alla ilmestyy 24. syyskuuta.

Auto taas on ruosteenpunainen W123-mallin mersu, jossa ei 80-luvun tapaan ole ilmastointia. Hattuhyllyllä on vaalea hellepäähine ja Glen Campbellin 20 suurimman hitin vinyyli. Kokoelmalevy sisältää kappaleen Gentle On My Mind, jonka käännösversiota Takaa ajatusten virran Airola esitti Instagram-tarinoissaan keväällä.

Etuosan lokeroista löytyy c-kasetteja, joita Airola on saanut ystävältään Vestalta. Nimen perusteella hankitut kasetit, kuten Hittiparaati, ovat olleet kaksikon kuuntelussa keikkamatkoilla Mathildedaliin, Poriin, Punkaharjulle ja Pyhätunturille.

Yhteiskeikoille ajetaan Airolan mersulla. Vestan keikkamyyjä sai idean kiertueesta pienemmille paikkakunnille, kun isoja festivaalikeikkoja alettiin taas perua.

Juuri ennen viime vuoden maaliskuun lockdownia tutustuneet artistit ovat kasvaneet poikkeustilan aikana läheisiksi. Keikoilla Airola ja Vesta esittävät molempien tuotantoa yhdessä. Settilistaa ei ole, vain ensimmäinen kappale sovitaan etukäteen.

Myös Airolan oman bändin keikoilla improvisoidaan.

– Kaikki kuitenkin treenaavat omissa oloissaan, niin tykkään, että keikka on aina kiva jälleennäkeminen. Mennään niitä biisejä läpi päivästä ja fiiliksestä riippuen.

Puhe keskeytyy, kun Airola hidastaa Harjukadulla äkisti. Autotietä pitkin tallustaa pieniä kesykyyhkyjä.

– Mitä, ettekö te varo ollenkaan? Apua… apua.

– Pliis, hän lisää ja naurahtaa perään.

Linnut siirtyvät lopulta sivuun ja Airola painaa kaasupoljinta. Voidaan taas puhua bändistä.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Vuonna 2018 perustettu Arppa on noussut poprockia kuuntelevan yleisön tietoisuuteen nopeasti. Kappaleet ovat soineet muun muassa Radio Helsingissä ja Ylen eri radiokanavilla, ja keikkoja on kehuttu vuolaasti – siinä määrin kun niitä on korona-aikana voitu järjestää.

Yhtyettä on verrattu muun muassa Amuriin ja Antti Autioon. Soundin Pekka Laine kuvasi elokuussa 2020 julkaistua albumia Laavalamppuja "poikkeuksellisen kovaksi esikoislevyksi". Odotukset syyskuista kakkoslevyä kohtaan ovat korkealla.

Arpassa soittavat Airolan lisäksi rumpali Okko Saastamoinen, basisti Antti Ahoniemi ja kitaristi Ville-Veikko Airaniemi, joka soittaa myös Mikael Gabrielin yhtyeessä. Keulahahmoa lukuunottamatta kaikki ovat korkeakoulutettuja ammattimuusikoita.

Airola ei ole opiskellut musiikkia muutamaa ala-asteen bassotuntia enempää. Muusikkoisältä ja ahkerista soittajista koostuvalta perheeltä on tarttunut tietoa päähän, mutta musiikin teoria on vierasta.

Bändin jäsenten opistotausta tuo Airolasta musiikkiin hyvän sekoituksen, kun hän on itse ”täysin rokkari”.

– Pojat osaavat sanoa, ettei soiteta tuosta soinnusta noita ääniä, ettei tähän tule tuo ja tuo tunnelma. Siitä on tosi paljon etua.

Toisaalta Airola tuo rentoutta bändiläisiin, jotka ovat tottuneet löytämään soittamisestaan mikrotason virheitä. Arpassa sattumia saa ja pitää olla.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Käännymme risteyksestä vasemmalle, lehmuspuiden viitoittamalle hiekkatielle. Sen päässä on yli sata vuotta vanha rakennus, Jollaksen kartano.

– Tänne etsittiin talonmiestä ja hain sitä työtä, mutta en päässyt.

Sen sijaan Airola on tehnyt opettajasijaisuuksia kartanon lähellä olevassa peruskoulussa. Ensimmäinen levy oli omakustanne ja siihen piti kerätä rahaa. Työ antoi palkan lisäksi sielunruokaa. Reilut kaksi vuotta Jollaksessa meni milloin lasten kanssa hiihtäessä, milloin kirkonrottaa pelatessa.

Nykyään kartano on vailla toimintaa. Aikaisemmat lenkkisaunavuorot ja pulkkarallit on lopetettu.

Nousemme autosta kartanon edustalla.

Airola selittää, kuinka hänen mersunsa oli kuulemma ensimmäinen auto, jota varten palkattiin joku suunnittelemaan, miltä auton ovi sulkeutuessaan kuulostaa, ja havainnollistaa sitä lyömällä ovensa kiinni. Hän ei itse ole suuri autohifistelijä, mutta kuulee kaikenlaista kiertäessään ajoneuvollaan Suomen kaupunkeja. Varsinkin iäkkäämmät ihmiset tulevat kertomaan, kuinka heillä on ollut aikanaan sama auto.

Airola asui vielä muutamia kuukausia sitten Jollaksessa suuressa omakotitalossa viiden ystävän kommuunissa. Tai ranchilla, kuten Airola asian ilmaisee.

Kotiin sisältyi kasvimaa, pihasauna ja kämppisten itse rakentama suuri skeittiramppi. Kellarissa oli bändikamat. Siellä Airola opetteli soittamaan rumpuja, bassoa ja kitaraa. Hän kutsuu paikkaa Jollaksen rokkikouluksi.

– Siellä kävi paljon Itä-Helsingin rokkityyppejä ja me vain soitimme.

Ilman halki kaikuu jysähdyksiä Santahaminasta. Puolustusvoimien harjoitusalueelta kantautuviin ääniin herääminen oli alueen läheisyydessä asumisen ainoa miinuspuoli.

Matkan jatkuessa Airola innostuu soittamaan tulevan albuminsa kappaleita. Ensin täytyy yhdistää puhelin auton kasettisoittimeen. Airola mainitsee, ettei edes ”viisivuotiaasta asti musiikin teknologiaa opiskellut Väinö Karjalainen ymmärrä, miten aux-kasettiviritelmä toimii.” Karjalainen on toiminut tuottajana sekä Arpan ensimmäisellä, että tulevalla levyllä.

Kakkosalbumin avausraita Täällä taas lähtee soimaan ja herkkä kitaran rämpytys täyttää mersun matkustajatilan.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Saavumme Meikun minille, eli Meilahdessa sijaitsevalle minirampille. Airola kaivaa autonsa takaluukusta skeittilaudan.

Tänne entinen kämppis raahasi Airolan aina ulkoilemaan. Ennen musiikkiuraa rampilla kului lukuisia tunteja päivässä.

Skeittiramppien yhteisöllisyydestä Airola ammentaa musiikkiinsa, vaikka hänellä ei ”mitään Frontside Ollie -biisiä olekaan”.

– Oli selvää, että haluan bändin. Jaan tosi mielelläni kokemuksia ja sitä iloa, kun skeittaukseen liittyy vahvasti se, että ollaan porukassa.

Yhteisöllisyys näkyy myös Airolan asumisjärjestelyissä. Suurin osan elämästä on kulunut ystäväkommuuneissa ja lapsuudenkodissa, Ykspihlajan vilkkaassa, epävirallisessa olohuoneessa.

Airola sisaruksineen varttui Ykspihlajan satamakaupunginosassa Kokkolassa. Perhe oli, tai siis on, taiteellinen ja yritteliäs.

Äiti, toimittaja Outi Airola, kirjoitti aikanaan näytelmiä Ykspihlajan Työväen Näyttämölle. Perheen omassa pihapiirissä toimii kesäteatteri, jonka lavalla nähtiin viimeksi tänä kesänä Aaro ja hänen siskonsa Anna. Jälkimmäinen soittaa myös Ykspihlajan Kino-orkesterissa yhdessä Laura ja Oona Airolan kanssa. Laura on toimittaja, Oona muistetaan elokuvien Hymyilevä mies ja Oma maa rooleista. Vanhin sisko Sara on sirkustaiteilija.

Perheen kuopus on ehtinyt innostua kaikenlaisesta. Yläasteen jälkeen Airola opiskeli liiketaloutta, osallistui lukuisille yrittäjyysleireille ja myi maahantuotuja lompakkoja ystävänsä kanssa. Lisäksi hän on näytellyt sivurooleja elokuvissa ja televisiosarjoissa.

Nyt kiinnostaa ennen kaikkea musiikki. Ennen esikoislevyn julkaisua Arppa työsti jo toisen albumin sovituksia.

Viime syksynä Arppa solmi levytyssopimuksen Universal Musicin alaisen Johanna Kustannuksen kanssa. Tarjouksia tuli myös pienemmiltä indieyhtiöiltä.

– Olen itse tällainen liikemies, tykkään touhuta, Airola aloittaa lauseensa ja rupeaa nauramaan.

– Tykkäsin myös omakustannehommasta. Siitä, että myin itse levyjä ja tilasin ne painokset. Siksi tuntui, että oli [valittava] joko oma levy-yhtiöni Arppa Music tai sitten joku iso [levy-yhtiö].

Airola soittaa vielä yhden julkaisemattoman biisin. Sekin on rauhallinen, 80-luvun stereot rämisevät herkästi. Auton sisällä on erittäin kuuma.

Pölynä ilmassa -kappaleessa selloa ja viulua soittaa artistin isä, Tuomas Airola. Taustakuorossa tulevalla albumilla kuullaan kolmea Airolan neljästä sisaruksesta.

– Kiva saada perhettä mukaan. Varsinkin, kun jälki on noin hienoa.

– Kaikki hyödynnetään, hän lisää, kuin kunnon bisnesmies.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Arpan tuleva levy Kinovalon alla on oodi kotiseudulle.

Kinovalo on alun perin Kokkolan Kinojuhlille tehty retro valokyltti. Nykyään se löytyy Ykspihlajan kahvilasta, jonka Airolan äiti on perustanut perheen pihatontille. Airola soittaa kinovalon alla olevaa pianoa usein öisin, kun kahvila on kiinni.

Airoloiden tontilla järjestetään myös Ykspihlajan kulttuuriviikkoja. Tuhansien kävijöiden tapahtumassa livemusiikkia ovat esittäneet muun muassa Kasmir, Maija Vilkkumaa, Stepa ja Tiisu.

Monelle artistille paikasta on tullut mukava kiertoreitti. Jos keikkakalenterissa lukevat Oulu ja Vaasa, ehtii välissä arki-illaksi keikalle Ykspihlajaan.

Haastattelua edeltävänä päivänä Airola missasi siskonsa lapsen syntymäpäiväjuhlat. Kaksivuotiaan päivänsankarin edellinen juhlapäivä pääsi viime vuonna unohtumaan koko perheeltä.

– Se kertoo meidän perheen suurpiirteydestä. Kun on kulttuuriviikot ja pihalla pyörii viisisataa ihmistä, saattaa välillä unohtua, että joku on saanut lapsen ja hänellä on syntymäpäivät.

Kokkolan kulttuuriperheestä on kirjoitettu useampi juttu, joissa on ihasteltu alueen omalaatuista skeneä. Median Kokkola-narratiivi ei kyllästytä Airolaa, kunhan juttujen fokus on perheenjäsenten luomassa taiteessa tai muussa sisällössä. Häntä ei kiinnosta esitellä lapsuudenkotinsa sisustusta naistenlehtien sivuilla.

Airola fanittaa sisarustensa ja vanhempiensa tekemiä asioita. Vain teininä oli lyhyt vaihe, jossa hävetti, kun ”kaikki soittivat jotain vitun tuubaa”.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

On päivällisaika. Pysäköimme auton lähelle Kallion Mäkikupla-pizzeriaa.

Auto on samaa mallia, jossa Airola istui lapsena siskonsa kanssa ja kuunteli musiikkia. Kokkolassa monella nuorella oli jääauto, jolla harjoiteltiin ajamista ennen varsinaista ajokorttia. Sitä varten Airolan isäpuoli oli ostanut huonokuntoisen mersun, jossa perheen nuorimmat viettivät talvisin aikaa.

Isäpuoli menehtyi äkillisesti keväällä. Airolan viimeinen viesti hänelle koski samanlaisen auton hankkimista. Airola oli pyytänyt ilmoittamaan, jos isäpuoli huomaisi myynti-ilmoituksen kyseisestä automallista.

– Ehkä se oli osittain surun kanavointia, mutta ajattelin, että hitto, hoidan sen [auton] sitten itse.

Airola tilaa fantan ja istuu ikkunan viereiseen nurkkapöytään.

– Tykkään tästä, kun tässä on tämä kirjasto.

Hän nappaa ikkunalaudalla olevasta kirjarykelmästä yhden ja istuu alas. Dekkarien, tietokirjojen ja trilogian päätösosien lomasta valikoituu Yrityksen taloushallinto tänään. Tietenkin.

– Viimeksi opiskelin täällä virkaruotsin alkeet. Se oli ihan hyvä kirja.

Liiketalouden ja virkaruotsin lisäksi Airolaa kiinnostavat kyllä kertomuksetkin. Lapsena vaikutuksen tekivät tarinalliset kappaleet, kuten J. Karjalaisen Telepatiaa tai Laura Häkkisen silmät.

Hän pitää myös itseään hyvänä tarinankertojana. Arpan tulevalla levyllä avataan alkoholistin ajatusmaailmaa (Väistä) ja vietetään pitkittynyttä iltaa iskelmätähden seurassa (Laila).

Seurassa Airola sanoo olevansa enemmän höpöttelijätyyppi kuin tunteistaan puhuja. Tunteista kirjoittaminen ei kuitenkaan pelota. Sitä hänelle edustaa esimerkiksi esikoislevyltä löytyvä Silmät.

Musiikkiura ja sen kautta tavatut bändin jäsenet tuntuvat Airolasta poikkeuksellisen hienolta sattumalta. Kristallinkirkkaille suunnitelmille ei ole ollut tarvetta.

– Haluaisin, että elämä on hauska seikkailu, josta jäisi paljon hyviä muistoja jälkeen.

Ajatus muusikon ammatista sai alkunsa, kun Airola opetteli ajankulukseen soittamaan kämppäkaverinsa pianoa. Sitten tulivat itse tehdyt kappaleet.

Airola ottaa hörpyn fantastaan ja hymyilee leveästi.

– Jos siinä [pianon tilalla] olisi ollut vaikka nyrkkeilysäkki, niin ken tietää.

Kuvat: Nelli Kenttä.