Realidyn uutuuksia televisioon
Kummallista miten voi joillekin tulla hyvä mieli siitä että joillekin tulee paha mieli.
Tai siltä se ainakin tuntuu, että jokatoinen ohjelma on joku niin sanottu reality, missä vähän väliä karsitaan niitä kilpailijoita pois, ja oikein herkutellaan sillä miten ne pettyy ja punastuu ja itkee, kun ei pääsekään jatkoon.
Saa nähdä, koska sitä samaa kaavaa ryhdytään käyttämään uutisissa ja muissa sellaisissa asiaohjelmissa.
Siihen tapaan, että otetaan joku tuore uutinen, vaikka sellainen että Iranilaiset ovat onnistuneet lähettämään raketissa apinan avaruuteen.
Niin uutisissa ei kerrottaisikaan, että iranilaiset on onnistuneet lähettämään raketissa apinan avaruuteen.
Vaan kerrottaisiin, että suomalaiset ei ole onnistuneet lähettämään apinaa raketissa avaruuteen.
Ja sitten haastateltaisiin Korkeasaaren johtajaa, että onko teillä paljon apinoita? Ja kun se sanoo että ei ole, niin kysytään että miksi ei ole enemmän apinoita. Ja se sanoisi että no kun ei ole rahhaa.
Niin sitten toimittaja vain sanoisi että minnekäs nekin rahat meni, että täällä on kaiketi kekkereitä pidetty ja huonoa elämää vietetty ja ties mihin syntiin ja väkijuomien kanssa rälläämiseen tuhlattu kärsineen kansamme apinarahat.
Ja ennen kuin ehtisi vastata se Korkeasaaren johtaja siihen syytökseen niin saman tien jo haastateltaisiin suomalaisia avaruustutkijoita, että oletteko tehnyt apinarakettia.
Ja avaruustutkijat valkoisissa takeissaan hypistelisivät silmälasejaan kiusaantuneina, ja tuijottaisivat noloina kengänkärkiään naama punaisina ja tökkisivät toisiaan kyynärpäällä kylkeen, että ”sano sinä – eikun sinä!” –ja lopulta joku niistä joutuisi tunnustamaan, että ”ei olla me tehty apinarakettia. Että ei olla edes yritetty”.
Ja sitten uutistenlukija sanoisi, että iranilaisillapa on apinoita ja raketteja ja tälläkin hetkellä lentää avaruudessa niiden apina, mutta täällä meillä vain pyöritellään peukaloitaan kuin mitkäkin paskahousut.
Ja siihen loppuisi se uutinen, että uutistenlukija sanoisi sille Korkeasaaren johtajalle ja niille avaruustutkijoille, että ”hävetkää!” Ja katsojille sanoisi se että, Facebookissa voitte sitten dissata ja moittia näitä peukalonpyörittäjiä ja apinarahan juojia lisää, että hauskaa iltaa kaikille mutta tutkijoille se sanoisi vielä että teistä on vähemmän iloa kuin jääkaappimagneetista josta on mennyt yty. Että niin ootte koko sakki, kuin lehmä vetteen paskantaisi!
Ja perään tulisi säätiedotus.
Mutta siinä haastateltaisiin niitä, joiden paikkakunnille tulee kylmä ja sateinen keli.
Että vaikka jos Raumalle olisi luvattu sadetta ja kylmää, mutta Poriin hellettä, niin haastateltaisiin raumalaisia joille samalla näytettäisiin kuvia auringossa Yyterin hiekkarannoilla loikoilevista porilaisista jotka aurinkorasvailevat toisiaan, ja kysyttäisiin että ottaako päähän kun Raumalla sataa heinäkuun seuraavat kaksi viikkoa, ja lämpötila on päivällä kaksitoista astetta. Mutta Porissa kaikkien aikojen hellekesä ja vielä jäätelömessut!
Ja haastattelussa raumalaiset ärisisivät vihasta ja pettymyksestä ja puristelisivat nyrkkejään, ja jollakin olisi ihan kyyneleet silmissä kun niin ottaisi päähän.
Ja Ilmatieteen laitoksen nettisivulle voisi porilaiset keksiä pilkkarunoja raumalaisten hyisestä kesälomanvietosta ja siitä, miten heillä itsellään on ihanat hellekelit.
Ja kun joissakin uutisissa on joku loppukevennys, niin reality-uutisissa oliskin aina joku sellainen, että joku oli saanut lotossa seitsemän oikein, mutta ei ollutkaan Kioskin täti osannut sitä kuponkia leimata oikein, että meni voitto sivu suun.
Ja sitä lottovoittamatonta ja sitä kioskilaista haastateltaisiin ja hirmu ronski järjestysmies pitäisi olla niiden välissä, kun yrittäisi se lottovoittamaton saada sen kioskitädin nenää otteeseen koukisterttujen etu- ja keskisormensa väliin, että ottaa siltä senkan nenästä ja myös yrittäisi se voittamaton kaksin käsin kuristaa sitä täteä.
Että semmoinen reality meiltä vielä puuttuu.
Juuri ja juuri.
Kuunteletko mielelläsi? Ole hyvä:
