Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Niin iski rakastuminen 14 vuotta sitten ulkomailla työskennelleisiin Aku ja Ruusa Hentilään.
– Tarkasti ottaen Suomi–Ruotsi-lätkämatsin kisakatsomossa, Aku naurahtaa muistellessaan hetkeä, jolloin rakkaus syttyi.
– Minulta meni jalat alta! Pää oli pehmeä ja lepertelin. Yllätyin itsekin miten avoimia olimme alusta asti. Minunkin oli helppo jakaa tunteita.
Pari meni nopeasti naimisiin ja melkein heti perään syntyi ensimmäinen lapsi. Edelleen ulkomailla asuen he alkoivat rakentaa taloa Suomeen. Idylliseen maalaismaisemaan Pornaisiin alkoi nousta pitkästä puutavarasta rakennettava keltainen koti. Kaiken kukkuraksi Ruusa perusti oman yrityksen.
– Kuormitus elämässä oli aika kovaa. Eihän se parisuhteelle hyvää tehnyt, Ruusa pohtii perheen tuolloista elämäntilannetta.
Parisuhteessa, mutta niin yksin
Keskustelu ja tunteiden jakaminen, joka oli ollut suhteen alkuhuumassa niin helppoa, alkoi jäädä väsymyksen jalkoihin.
– Aloimme pitää asioita ja tunteita sisällämme. Kun muutenkin oli voimavarat lopussa, niin ei siihen oikein mahtunut millään tavalla rakentavaa puhetta, sanoo vuorovaikutusasiantuntijana työskentelevä Ruusa Hentilä.
Varsinkin Akulle surun tai vihantunteiden kohtaaminen on ollut vaikeaa.
– Jotenkin minusta miehenä on tuntunut, että surun ja haavoittuvaisuuden näyttäminen on heikkoutta, jopa vähän kiellettyä. Jos Ruusa oli surullinen, niin suoraan sanoen minä lähdin karkuun.
Lopulta vuorovaikutus meni niin solmuun, että parisuhde kutistui asioidenhoitosuhteeksi. Arki ja työt jaettiin, mutta tunteista ei enää puhuttu.
– Menimme hitaasti kohti tyhjiötä. Emme enää puhunet meistä tai miltä meistä tuntuu olla tässä parisuhteessa. Sitä myötä katosi myös läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne, Ruusa kuvailee.
– Me istuimme kotisohvalla rinnakkain, ja tunsin itseni suunnattoman yksinäiseksi. Kaikki oli ikään kuin olemassa, mutta se ei toiminut.
Kun tunteet ovat kuin hepreaa
Lopulta Ruusa nosti kissan pöydälle ja ilmoitti, ettei parisuhteen tila tyydyttänyt häntä. Kaikenlaista terapiaa vieroksunut ja sitä heikkouden merkkinä pitänyt Aku ehdotti viimeisenä pelastusyrityksenä pariterapiaan menoa.
Parisuhteen solmut alkoivat pariterapiassa aueta, mutta vielä tärkeämpänä Aku ja Ruusa pitävät omaan itseen tutustumista. Sille tielle he lähtivät oikein kunnolla. Molemmat kävivät kaksi vuotta kestävän Ihminen tavattavissa –mentorkoulutuksen. Nyt he auttavat muita samojen ongelmien kanssa painivia pariskuntia keskustelutilaisuuksissa.
– Kun tutustuin omaan taustaani ja problematiikkaani, niin tajusin että enhän minä tiedä tunteista yhtään mitään, ne ovat ihan hepreaa minulle. Aluksi en osannut edes nimetä kovin monta tunnetta, Aku muistelee.
– On tärkeää ymmärtää, että me raahaamme oman menneisyymme ja perhekäsitykset parisuhteeseen. Ne ovat siinä ihmisten välissä kiusaamassa niin kauan kunnes ne käsitellään, Ruusa sanoo.
Kriisi voi oikeasti olla mahdollisuus
Omien huonojenkin puolten kohtaamista ei tarvitse pelätä. Parisuhteen kriiseistäkin voi selvitä, mutta se vaatii työtä. Muutos ei aina ole helppoa, mutta useimmiten se kannattaa, Hentilät kannustavat.
– Kannattaa muistaa, että parisuhteessa olevat eivät ole vihollisia keskenään. Yhteinen vihollinen on se heidän ympärillään oleva toimimaton dynamiikka. Sen kimppuun pitäisi käydä sen sijaan, että käymme toistemme kimppuun.
Ruusan ja Akun parisuhde voi nyt paremmin kuin koskaan.
– Me keskustelemme ihan eri tasolla kuin ennen. Itse koen, että olen paremmin läsnä tässä suhteessa kuin koskaan aiemmin, sanoo Aku katsoen hellästi Ruusaa silmiin.
– Tämä on paljon parempaa kuin ensirakastumisen huuma. Tässä on erilainen turva, Ruusa säestää silittäen Akun käsivartta.
Kuuntele podcast: Nykyaikainen parisuhde sallii muutoksia eikä rajoita