Velka on veli otettaessa. Tämä synkkä uhkaus saa suomalaiset tutisemaan. Kohta Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta hakkaa kävelykepillä lattiaan ja huutaa: ”Uloshakuun!”
Valtionvelka pelottaa, kuten se oli pelottanut J. V. Snellmania. Tämä antoi ennemmin suomalaisten kuolla nälkään kuin otti velkaa.
Vuonna 1919 Suomi oli saanut lainaa Yhdysvalloilta kansan ruokkimiseksi. Päinvastoin kuin muut maat, luterilainen Suomi kiirehti maksamaan sen pois heti kun kykeni.
Suomessa hellitään myyttiä, että tämän vuoksi maatamme rakastettaisiin Yhdysvalloissa. Oikeasti se on siellä samanlainen kuriositeetti kuin eukonkanto. Euroopan muiden maiden maine ei ole Suomeen verrattuna piiruakaan huonompi.
Valtionvelka on hyvin outo asia. Toisaalta sitä ei tavallaan ole olemassa. Siihen liittyy elimellisesti myös prosenttilasku. Se onkin taito, joka viime kädessä erottaa ihmiset eläimistä.
Räyhähenget virnuilevat: Suomi maksaa seitsemän miljardia ja saa kolme. Onpas hyvä diili!
Otetaan jälkimmäisestä esimerkki. Euroopan elvytysrahastosta puhuttaessa kuuluu ääniä, jotka julistavat meidät EUn hölmöläisiksi. Oman alkeellisen laskuoppinsa huumassa nämä räyhähenget virnuilevat: Suomi maksaa seitsemän miljardia ja saa kolme. Onpas hyvä diili!
No itse asiassa se voi olla hyvä diili.
Luukkaan evankeliumissa hyvä kuningas Velka antaa palvelijoilleen kullekin kultarahan ja matkustaa sitten pois. Palattuaan kuningas kysyy: mitenkäs rahat?
Ensimmäinen vastaa: ”Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.”
Mutta toinen sanoo: ”Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies.”
Sinä kelvoton tyyppi, kuningas huutaa. Mikset vienyt rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?
Oleellisin kysymys ei olekaan velka vaan se, mitä sillä tehdään.
Oletetaan siis, että kuningas EU antaa minulle kolme rahaa. Otan vaarin Raamatusta. En kääri niitä liinaan. En tuhlaa niitä mallasjuomiin vaan sijoitan ne.
Sanokaamme esimerkin vuoksi, että saan viiden prosentin vuotuisen koron.
Voin laskea, että kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun minun pitää maksaa EUlle seitsemän rahaa, kolme rahaani on muuttunut kolmeksitoista. Olen siis tehnyt puhdasta voittoa kuusi rahaa.
Olipas hyvä diili! huudahdan iloisena.
Velkapelkoisen pitäisikin kummastella, miksi kaikilla menestyvillä suuryrityksillä on velkaa. Ne tekevät voittoa. Miksi ne eivät maksa velkaansa pois?
Yritykselle velka on vipu, jolla se voi kammeta itsensä yhä suurempiin voittoihin. Tekemällä korkoa korolle.
Miettikää: kumpi on todennäköisempää? Että miljoonapalkkoja nostavat yritysjohtajat ovat tietämättömiä kapitalismin laeista? Vai että he osaavat prosenttilaskua?
Yritykselle velka on vipu, jolla se voi kammeta itsensä yhä suurempiin voittoihin. Tekemällä korkoa korolle.
Oy Suomi Ab on myös eräänlainen yritys. Sen ei tarvitse koskaan maksaa kokonaisvelkaa pois, sillä yrityksen odotettu elinikä on ääretön. Vanhaa velkaa kuitataan uudella velalla. Sama pätee yhtiöihin.
Tällä hetkellä uusi velka on käytännössä ilmaista. Kun EU on nyt antanut ymmärtää tästä eteenpäin toimivansa kriisiajan takalautana, tilanne tullee pysymään samana hyvin pitkään.
Valtionvelalla säikyttely on halpaa populismia. Pelottelun ja syyllistämisen sijaan kansalaisia tulisi kehottaa pitämään pää kylmänä ja treenaamaan prosenttilaskua.
Mutta kun sanotaan, että velkaraha täytyy panna poikimaan, meidän on kysyttävä: mitä se on tämä poikiminen?
Siitä pitäisi keskustella, ei itse velasta. Kun velkaa kerrotaan otettavan investointeihin, pitää kysyä: mikä on oikeasti investointi, mikä seteleiden heittelyä harakoille?
Taloustieteilijät ovat surkeita kansantajuistajia. He vastaavat: Voep se olla nuinnii, vuan voep se olla toisinnii.
Toivoisin, että taloustieteilijät selittäisivät minulle nämä asiat. Haluaisin kysyä: jos rahaa voi sopimuksella luoda tyhjästä niin, ettei sitä oikeasti ole olemassa, onko velkakaan oikeasti olemassa? Voisiko EKP vain nollata valtionvelan?
Mutta taloustieteilijät ovat surkeita kansantajuistajia. He vastaavat: Voep se olla nuinnii, vuan voep se olla toisinnii.
Suunsa avatessaan he kertovat pelkästään oman mielipiteensä. Joka on aina eri kuin kollegan mielipide.
Olen alkanut epäillä, että velka on kuin kvanttifysiikka. Joka väittää ymmärtävänsä sen paljastaa, ettei ymmärrä sitä.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.
Kolumnista voi keskustella 28.10. klo 23.00 asti.