Liityin kaksi vuotta sitten Tinderiin. Olin ollut pitkään parisuhteessa, eikä nettideittailu ollut aiemmasta elämästäni tuttua. Punnitsin profiilin tekemistä pitkään. Valitsin kuvia, joissa olisin edustava mutta totuudenmukainen ja hioin tekstiä, joka olisi kiinnostava olematta tyrkky. Julkaisin profiilini ja aloin swaippailla.
Jälkikäteen olen tajunnut, miten naiivi olin. Liityin Tinderiin tosissani ja ajattelin kaikkien muiden olevan vähintään yhtä tosissaan. Tulin kuvitelmineni rytinällä alas.
Kahden vuoden aikana olen ymmärtänyt, että heterotinderissä vallitsee kaksi erillistä maailmaa, joiden vuoksi ihmissuhteiden muodostuminen on, jos nyt ei mahdotonta, niin ainakin erittäin epätodennäköistä.
Turun ja Helsingin yliopistojen sekä Pennsylvania State Universityn tutkimuksen mukaan naiset saavat sitä epätodennäköisemmin lapsia, mitä enemmän naisia heidän kotikaupungissaan asuu. Synnyttäminen tai naimisiinmeno ei suinkaan ole ainoa tai edes välttämättä kovin relevantti syy Tinderissä olemiselle, mutta satunnaista seksiä tai epätyypillisiä suhdemuotoja tutkitaan huomattavasti vähemmän, joten puhun lapsihaaveista.
Kumppanin löytyminen tai lasten saaminen on haastavaa,koska miehillä on naisia enemmän valinnanvaraa. Monen kaupunkilaismiehen deittielämässä jokainen swipe on mahdollisuus kohdata joku vieläkin kiinnostavampi. Naisen on lähes mahdotonta olla niin kiinnostava, että hän pystyisi peittoamaan uuden, jännittävän pyyhkäisyn ja mahdollisuuden vieläkin paremmalle matchille. Siinä missä riikinkukkouros yrittää tehdä pyrstöllään vaikutuksen naaraisiin, yrittää kaupunkilaisnainen matkailukuvillaan herättää miehen huomion.
Tässä valossa on käsittämätöntä, että miehet joutuvat tykkäämään yli 50 naisesta saadakseen matchin, samalla kun naisille riittää vain kolme tykkäystä. Mistä se johtuu?
Somessa puhutaan #metoo:sta, suostumuksesta, toksisesta monogamiasta ja seksipositiivisuudesta yleisöille, jotka koostuvat pääasiassa naisista. Kokemuksemme maailmasta eriytyvät, mutta kukaan ei ole kertonut tätä maaseudun miehille.
Elämme kahdessa eri todellisuudessa.
Toisessa todellisuudessa on kaupunkilomia, intersektionaalista feminismiä, epätyypillisiä suhteita, uratavoitteita, henkeviä keskusteluja ja skumppabrunsseja.
Toisessa todellisuudessa on kuolleita eläimiä, oksennuslammikkoon sammuneita ihmisiä ja tusinan verran erilaisia polttomoottorilla käyviä ajoneuvoja.
Puolisoni teoria on, että deittikulttuuri on muuttunut viime vuosien aikana niin paljon, että miehet ovat tippuneet kelkasta. Somessa puhutaan #metoo:sta, suostumuksesta, toksisesta monogamiasta ja seksipositiivisuudesta yleisöille, jotka koostuvat pääasiassa naisista. Kokemuksemme maailmasta eriytyvät, mutta kukaan ei ole kertonut tätä maaseudun miehille.
Miesasiamiehet rakastavat kertomusta siitä, miten naiset hallitsevat pariutumismarkkinoita. Myös Swipestats.io:n avulla Tinderin dataa tutkineen Brayden Gerrardin teoria on sama: naiset käyttävät valtaa Tinderissä. Gerrardin mukaan valta syntyy siitä, että naiset ja miehet käyttävät deittisovelluksia eri tavalla. Naiset tykkäävät vain viehättävistä miehistä, joista ovat kiinnostuneet, kun taas miehet tykkäävät valtaosasta naisista. Tämän vuoksi naiset saavat keskimäärin 2,75 ja miehet 1,1 matchia päivässä.
Selitykseksi ehdotetaan algoritmin lisäksi sitä, että naisten kriteerit ovat liian korkeat, eikä miesten ole mahdollista yltää niihin. Kahden vuoden tinderkokemuksen perusteella uskallan väittää, että kriteerini eivät ole erityisen korkeat.
Kasvokuva olisi kiva. En halua nähdä kuvia likaisista kalsareista ja epäsiististä vessasta. En pidä sammumiskuvaa tai otsaan piirrettyä penistä hauskana. Kirveen tai kiväärin kanssa poseeraaminen antaa tarpeettoman väkivaltaisen kuvan. Lisäksi odotan, että potentiaalinen match osaa sanoa muutakin kuin solvauksia erilaisista naisvartaloista tai luonteenpiirteistä. En myöskään ole kiinnostunut hauiksen, peniksen tai miehen pituudesta.
Monen miehen käsitys maskuliinisuudesta on toksinen. Miksi niin moni haluaa edelleen viestiä olevansa äijien äijä, yksi pojista, miehinen mies? Tätä ei korjaa Tinder eikä se, että naiset ryhtyvät swaippaamaan enemmän oikealle. Sen korjaa lempeä puhe maskuliinisuudesta, turvallinen tila oman miehisyyden pohtimiselle ja maailma, jossa myös miesten herkkyydelle on tilaa.
Emmi Nuorgam
Kirjoittaja harkitsee kehittävänsä Tinderprofiilin laatimiseen liittyviä konsulttipalveluita heteromiehille.
Kolumnista voi keskustella 9.7. klo 23.00 saakka.