Viimeiset kiusaukset

Viimeiset kiusaukset
Alkuperäinen nimi	Viimeiset kiusaukset
Määritelmä	Kaksinäytöksinen ooppera
Säveltäjä	Joonas Kokkonen
Libretto	Lauri Kokkonen
Pohjautuu	Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään
Tyylilaji	"Karvalakkiooppera"
Kieli	suomi
Kantaesitys	2. syyskuuta 1975 Suomen kansallisooppera
Aikajana Kokkosen oopperoista
Viimeiset kiusaukset 1975
Infobox OK

Viimeiset kiusaukset on Joonas Kokkosen säveltämä suomalainen ooppera. Teoksen libreton kirjoitti kirjailija Lauri Kokkonen, ja se pohjautuu hänen samannimiseen näytelmäänsä. Tätä maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalaisen elämää kuvaavaa teosta pidetään Aarre Merikannon Juhan ja Leevi Madetojan Pohjalaisten ohella keskeisimpänä suomenkielisenä oopperana.

Kokkonen sävelsi oopperaansa muun työn ohella kaikkiaan 16 vuoden ajan. Teoksen kaksi näytöstä koostuvat neljästätoista kohtauksesta, joiden yhdistävänä musiikillisena teemana voi pitää virttä Sinuhun turvaan, Jumala. Se on vuoden 1986 virsikirjassa virsi 382. Virsi toistuu oopperassa muunneltuna, ja se myös päättää teoksen kuoron laulaessa sen kokonaisuudessaan. Virren psalmiin 71 perustuvan tekstin on kirjoittanut Ruotsin kirkon arkkipiispa Haqvin Spegel vuonna 1688. Se otettiin suomalaiseen virsikirjaan vuonna 1701 (ns. Vanha virsikirja). Virren sävelmänä on pohjoissavolainen koraalitoisinto. Oopperaa säveltäessään Joonas Kokkonen ajatteli Paavoksi Martti Talvelaa.

Esityksiä

Ooppera sai kantaesityksensä 2.9.1975 Suomen Kansallisoopperassa. Ensiesityksen jälkeen teosta on esitetty lähes kolmesataa kertaa. Suomen kansallisoopperan näyttämöllä sitä on esitetty kolmeen kertaan: vuosina 1975–1983 ohjaajana oli Sakari Puurunen, vuonna 1994 Paavo Liski ja vuonna 1991 Jussi Tapola. Suomen kansallisoopperasta se on vieraillut seitsemässä kaupungissa, kuten New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Huhtikuussa 2007 ooppera nähtiin neljä kertaa Temppeliaukion kirkossa puolinäyttämöllisenä versiona.

Savonlinnan Oopperajuhlilla Viimeiset kiusaukset oli ohjelmistossa vuosina 1977–1980. Åke Lindman ohjasi version Nilsiän Aholansaareen 2000–2003, ja heinäkuussa 2007 Lindmanin ohjaama teos esitettiin Opera Cava -festivaalilla Nilsiän Louhosareenalla.

Oopperaa esitettiin kesällä 2009 täydessä oopperamittakaavassa Nivalassa, Nivalan jäähallissa 11.–16.6.2009. Esityksen järjesti Jokilaaksojen musiikkisäätiö. Paavon roolissa nähtiin baritoni Esa Ruuttunen, Riitan roolissa sopraano Johanna Rusanen-Kartano, Seppänä Petri Pussila ja ykkösmiehenä Lassi Virtanen.

Vuonna 2015 Viimeiset kiusaukset esitettiin Pohjois-Kymen musiikkiopiston tuottamana Kouvolan keskuskirkossa. Esa Ruuttunen lauloi Paavo Ruotsalaisen roolin. Vuonna 2022 Viimeiset kiusaukset esitettiin Jyväskylän oopperan tuotantona. Ensiesitystä aikaistettiin koronan vuoksi pidettäväksi 29.12.2021, ja varsinaiset esitykset siirrettiin helmikuulle 2022. Paavona vuorottelivat Mika Kares ja Petri Lindroos. Riittana nähtiin sopraano Johanna Rusanen-Kartano. Seppänä debytoi Jaakko Ryhänen.

Henkilöt

• Paavo Ruotsalainen, suomalaisen herätysliikkeen johtaja – basso
• Riitta, Paavon vaimo – sopraano
• Juhana, Paavon ja Riitan poika – tenori
• Jaakko Högman, seppä – basso
• 1. mies – tenori
• 2. mies – baritoni
• 3. mies – basso
• 1. nainen – sopraano
• 2. nainen – mezzosopraano
• 3. nainen – altto
• Anna Loviisa, Paavon 2. vaimo – puherooli
• Albertiina Nenonen, palvelijatar – puherooli
• varjo – tanssija
• kansaa – kuoro

Synopsis

Tapahtumapaikka ja -aika

Suomi 1800-luvun alkupuolella.

Ensimmäinen näytös

1. kohtaus 'Paavon kuolinvuoteella'

Nilsiän Aholansaari

On myrskyinen yö tammikuussa 1852. Löyhkä-Paavo, herännäissaarnamies ja sielunhoitaja, käy viimeistä kamppailuaan kuoleman kanssa. Puoliksi rajan, veräjän, tuolla puolen hän elää elämänsä tapahtumia vielä kerran ikään kuin ulkopuolisena ja kuitenkin läsnä. Kamppailu ja itsetilitys on tehtävä yksin. Paavo nousee vuoteesta, ja hänen menneen elämänsä tapahtumat alkavat vyöryä näyttämölle.

2. kohtaus 'Riitta tanssipaikalla'

Nuorten tanssipaikka, kesäilta

Paavo tulee tansseihin ja löytää sieltä tulevan puolisonsa Riitan. Väen joukosta erottuvat kolme miestä ja kolme naista. He ovat Paavon pääasialliset vastanäyttelijät hänen elämänsä jälkipuinnissa. Heidän kauttaan Paavo kokee vikansa ja puutteensa. Heidän Paavo kuulee sanovan Riitalle: "Muista pettu! Miehesi jätti sinut, karkasi kotoaan ja jätti sinut pienten nälkäisten lasten kanssa. Sinua hän vähiten muisti." Hieman kohtauksen puolivälin jälkeen säveltäjä antaa Paavon laulaa luonnonkuvauksen, jossa saarimotiivi kaikuu raikkaana. Riitta uhmaa yleistä mielipidettä ja lähtee Paavon mukaan. Yhdessä he taivaltavat vielä kerran sepän luokse.

3. kohtaus 'Seppä'

Sepän paja

Nuorena Paavo oli saanut tärkeitä elämänohjeita syvälliseltä sepältä: "Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki: Kristuksen sisällinen tunteminen." Nyt Riitta haluaa päästä perille miehensä henkisestä ja hengellisestä ytimestä ja sen kielteisistä seurauksista. Hän kysyykin: "Pitääkö opin takia kärsiä pienten lasten?" Vaikeaan kysymykseen seppä tokaisee: "Naisten kanssa ei kannata käsitellä opillisia asioita." Paavo on kohtauksessa mukana. Hänelle puomi on kiinni, mutta sepällä on siihen avaimet.

4. kohtaus 'Halla'

Uudisraivio, tyyni kesäilta, hallan uhka

Tulevaisuus näyttää valoisalta Paavolle ja Riitalle. Esikoistytär on syntynyt. Haaveillaan korkeasta talosta ja pelloista. On lehmä ja järvessä kalaviljaa lapselle. Veräjällä on ohjasperät ja Paavo synkistyy. Riitta avaa veräjän ja kutsuu karjan kotiin. Paavolle veräjä on puomi, joka on painajaismaisesti kiinni. Ohjasperillä liikutellaan tähkiä, jottei halla vie viljaa. Lapsi jää jalkoihin.

5. kohtaus 'Juhana ja Riitta'

Paavon pirtti

Juhana korjaa isänsä konttia. Riitan suruksi Juhanastakaan ei ole talon isännäksi. Täällä hänen on ikävä, mutta äidistään pojalla on runollinen kuva: "Kun huokaukset tulevi, musta ilta muien mukana. Silloin on äiti mielessäni, saaren sydän, kantajani, talven tuulten lämmin helma, kesämetsän karjan kutsu, iltavirren itkettämä." Nuoruuden innolla poika pyöräyttää äitiään lattialla ja häviää töihinsä, mutta Riitta piilottaa kontin.

6. kohtaus 'Viimeinen leipä'

Paavon pirtti, kirves

Paavo on lähdössä matkoilleen ja ihmettelee: "Missä kontti? Olet taas piilottanut sen." Riitta reagoi vahvasti Paavon tokaisuun: "Niin olenkin. Pysy kotona. Mikä lieska sinulla on jaloissa, kun aina pitää olla menossa?" Kaksi erilaista elämäntapaa iskeytyvät vastakkain. Toinen on taiteilija, jonkinlainen boheemi, ja toinen puolestaan vastaa jokapäiväisestä käytännön elämästä. Syntyy vakava riita, jonka Riitan huuto lopettaa: "Minä tapan sinut. Säästän sinut häpeästä. Sitten on minun syyni, jos kuolemme nälkään."

Kirveenterä kolahtaa ovenpieleen. Paavo löytää kontin, ottaa talosta ainoan leivän ja lähtee taipaleelle, mutta hänen edessään on jälleen suljettu ovi. Hänen päänsä täyttävät monet kysymykset: "Sanoinko sinua tuulen koiraksi? Minä olen tuulen koira: haukuin tuuleen. Ja tuuli vihelsi minua lähtemään milloin juosten, milloin veneellä, milloin hevosella järven jäätä myöten pakkasella aisakello soiden. Ja taas edessä on puomi. Kirveellä sen saisi särjetyksi, mutta se taisi särkeä minut. Riitta, missä olet?"

7. kohtaus 'Tieto Juhanan kuolemasta'

Aholansaaren pirtti

Kylän naiset tarkkailevat ovenpieltä, jossa on syvä kirveen jälki. Paavoa ja Riittaa kohtaa uusi isku: Juhana on tapettu myllyreissulla. "Ohjasperät kaulassa laahautuu kotipihaan järven takaa ylämyllyltä asti. Suuren selän ylitse, kun aurinko paistaa keväthankeen."

8. kohtaus 'Riitan kuolema'

Paavo Riitan kuolinvuoteella

Nyt Riitta voi hyvin. Aholansaaren ja Lehtomäen petäjien rungot piirtyvät kevättalven taivasta vasten. Riitta kertoo salaa kuunnelleensa aikoinaan, miten Paavo kevätkalaa saatuaan oli veisannut: "Oi, Herra ilo suuri." Riittakin tunnustaa hyräilleensä mukana. Hän oli kiittänyt, kun lapset saivat ruokaa. Paavolle kiittäminen on vaikeaa. Riitta laulaa: "Tyyntyy iltaan, ei tule halla. Nyt on kiitettävä. Lue minulle kiittämisestä." Paavo aloittaa kiitospsalmin "Kiitä Herraa minun sieluni." Lukemisen keskeyttää puupuhaltimien, viulujen, celestan ja harpun kirkas sointu. Riitalle avautuu tuonpuoleinen, ja Juhana tulee häntä vastaan kiittäen. Paavon lukeminen kangertelee. Riitalle veräjä on puolestaan auki.

Toinen näytös

1. kohtaus 'Kalajoen käräjät'

Kalajoen käräjätalo

Kolme miestä odottelee Paavoa käräjien muistopaikalle. Miesten tarkoituksena on saada Paavo satimeen. Paavo saapuu ja vahvistaa itseään parilla viinaryypyllä. Aikakirjoja luetaan ja Paavo tuntee, että hänen nimensä muisto vääristyy. Naiset juoksevat paikalle tanssimaan Paavolle "pyhien muistojen polkan". Paavon nimen muisto poljetaan maahan. "Jumalan poika, armahda minua syntistä", huutaa Paavo ja kaatuu maahan.

2. kohtaus 'Kalastaja'

Riitan ääni kuuluu: "Paavo, missä olet?" "Helvetissä", Paavo vastaa. "Et, Paavo, olet vain murhehuoneessa. Tule saareen!" Riitta lohduttaa miestään. Mutta Paavo ei tule, sillä hänen on vielä puhuttava Suomen kansalle. "Kalastajamonologi" välittää kuvan Paavosta sielunhoitajana. Tuliseen verkkoon hän kokoaisi toivonsa menettäneet syntisparat, sytyttäisi heihin tulen, herättäisi itsetuntemuksen, synninsurun. Pakkopaidasta hän päästelisi heidät ja laskisi uimaan turvalliseen veteen. Jälleen Riitta kutsuu: "Paavo, heitä jo matkat! Tule saareen kiittämään". Mutta Paavon on vielä matkustettava Helsinkiin suureen juhlaan.

3. kohtaus 'Promootio'

Helsingin Nikolainkirkon (nyk. Tuomiokirkko) edusta; promootion juhlintaa.

Kolme miestä ja kolme naista tässä kohtauksessa ovat akateemisen oppineisuuden edustajia, jotka osoittavat Paavon kuuluvan "varsinaiseen kansaan". Hänen on turha pyrkiä oppineitten rinnalle. Promootiokulkueen hän saa kuitenkin pysähtymään ja aloittaa yksinkertaisen saarnansa: "Ystävät, nöyrtykää. Ylistäkää, ylistäkää Hänen pyhää nimeänsä. Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani..." Pohjolan piispan näkyessä Paavo syöksyy tämän perään. Häneltä estetään pääsy piispan luo.

4. kohtaus 'Kutsu saareen'

Lohduttava Riitta kutsuu jälleen Paavoa saareen, mutta Paavo ei ole varma, otetaanko hänet vastaan. Riitta siteeraa Paavon omia sanoja: "Vaikka hevosen hakija korvessa veisatkoon, sekin otetaan vastaan, kun se oikein veisaa". Tietoisena epätäydellisyydestään Paavo on valmis tulemaan saareen, alimmaiseksi porraspuuksi. Riitta on antanut hänelle anteeksi.

5. kohtaus 'Vainajat'

Seppä, Riitta ja Juhana siteeraavat omimmat lauseensa pyhistä kirjoista. Paavon sisäinen elämä järjestyy. Vielä kerran muistuvat mieleen sepän kirja, viikate, elonkorjuuaika, halla, kirves ja ohjasperät.

6. kohtaus 'Paavon kuolema'

Paavon tupa, Aholansaari

Paavo "teutaroi" yksinään pimeässä tuvassa vaatien pääsyä piispan perään. Ominaiset ja talonväki yrittävät saada häntä pysymään aloillaan. Taistelu rauhoittuu. Paavon elämän tilitys on päättynyt. Kolme miestä ja naista, jotka näyttelivät hänen öisessä taistelussaan keskeistä roolia, ovat hänen läheisiään, tyttäriään, vävyjään ja palvelusväkeä.

Vielä Paavo pyytää lukemaan sepän kirjan lopusta. Oliko tämä aran Löyhkä-Paavon heikko anteeksipyyntö laiminlyödylle perheelle? Halusiko hän sanoa, että tällainen hän olisi halunnut olla, jos hänellä olisi ollut voimia? Sepän kirjan rivit kehottavat vapahdettua ihmistä osoittamaan Hänelle suosion, että "rakastat hänen köyhiä pyhiänsä ja seurakuntiansa, halvimpia, heikoimpia siitäkin huolimatta, että ne käsityksissään voivat olla erilaisia".

Viimeistä kertaa Paavo aloittaa oman virtensä "Sinuhun turvaan, Jumala". Virsi kasvaa vähitellen ylimaalliseen duuriloistoon. Vielä kerran Riitta kutsuu Paavoa tulemaan saareen. Kiusaukset ovat ohi. Paavo kuolee. Myrskyinen tammikuun yö Aholansaaressa tyyntyy ja kääntyy aamuun.

Aiheesta muualla

• Joonas Kokkonen ja suomalaisen oopperan magnum opus
• Sininen Laulu: Osa 10 – Liekehtivä aika 1966–1972 / Karvalakkioopperat
• Pekka Kuokkala: Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset – säveltäjän muun tuotannon ja suomalaisen oopperan kontekstissa (Arkistoitu – Internet Archive)