keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Kahvihuoneprojektin kuulumiset


Pitkästä aikaa pihan kuulumisia!

Kuvatkin ovat jo vanhoja, mutta koska kyseessä on yhä jatkuva projekti, parempi tallentaa alkuosan tilanne vaikka näin myöhässäkin. Projekti luuraa tuolla pihan takaosassa, kauniissa marraskuun valossa. 



Loppukesällä rakennus nousi pystyyn osittain. Saimme kolme päätytolppaa ruuvattua paikoilleen ja kahteen seinään ikkunat. Oviksi tulee kaksi hieman suurempaa ikkunaa.

Aidan takana oleva metsikkö kuuluu isolle taloyhtiölle, jonka kaikki rakennukset sijaitsevat mäen takana. Jo huhtikuussa lähetimme taloyhtiöön kaupungin sivuilta löytyneen toimenpidelupahakemuksen, koska kahvihuone tulee sijoittumaan niin lähelle rajaa. Neljän metrin etäisyydelle saa rakentaa ilman lupaa, mutta meidän tapauksessa etäisyyttä tulee vain parisen metriä.

Olimme yhteydessä isännöitsijään useita kertoja kevään ja kesän aikana kyselläksemme, mitä lupaprosessille mahtaa kuulua. Lopulta hän ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin. Meiltä meni vähän into rakennuspuuhiin, kun vaarana oli, ettei lupaa heltiäisikään. B-suunnitelma oli, että jätämme rakennelman kokonaan ilman kattoa tai viritämme siihen jonkun markiisintapaisen systeemin. Katottoman kehikon kun nyt saisi kuitenkin pystyttää ilman lupaakin. 

Lisäksi tuli kovat helteet, eikä rakennuspuuhat siksikään houkutelleet. 

Kattoa varten ajattelimme aluksi, että samoista ikkunoista saisi hyvin myös katon. Kunnes tajusimme, etteivät ikkunat tietenkään ole karkaistua lasia ja rikkoutumistapauksessa seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Hui.

Huoneen harjasta suunnittelimme matalaa, kuten talommekin harja on. Katoksi voisimme laittaa kennolevyä, joka on helppo pitää puhtaanakin.



Lomalla heinäkuussa maalailin ikkunoiden karmeja mustiksi, mutta helle pakotti lopettamaan ja homma jäi kesken. Tässä vaiheessa rakennelma on edelleen.

Piha ja koko projekti oli ollut jo hyvän aikaa talviteloilla ja unohduksissa, kunnes marraskuussa viimein kuulimme taloyhtiön isännöitsijästä. Olimme saaneet kahvihuoneellemme luvan! Uudella innolla käymme rakennusprojektin kimppuun keväällä, kunhan lumet sulavat!




Loppukevennyksenä (tai kauhistuksena!) vielä otus, jonka bongasin kaverinsa kanssa terassiltamme. Ei ole törkeydellä rajaa, ei. Nyt talvella noita kavereita ei ole onneksi näkynyt.

 

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Nurkka valmiina!





Ennen juhlia huhkimme lähes kaiken vapaa-ajan pihalla ja saimme valmiiksi niin mosaiikkipolun kuin nurkankin. 

Susan-magnolia on kotiutunut hyvin ja jaksaa vielä kukkia muutaman kukan voimalla. Terassilta katsottuna nurkka häämöttää tuolla kauempana.



Kivipolku valmistui, sai koristemaalaukset ja kivikkokin on kunnossa. Elli ei uskalla vieläkään mennä lähelle tuota suihkulähdettä, vaan katsoo paremmaksi ihmetellä sitä matkan päästä.



Shisi Odoshi -suihkulähde pysyy luin pysyykin pystyssä kokoamisessa käytettyjen bambutikkujen avulla. Härpäkkeen alla on edullinen betonisaavi Bauhausista, joka on täytetty kivillä ja siellä seassa, joskin turvassa, on pieni pumppu. Saavissa on myös allassubstraattia, joka auttaa pitämään veden puhtaana. Sama vesi kiertää siis tuossa. Sitä haihtuu melko paljon, ainakin näin lämpimillä säillä saaviin saa lisätä vettä päivittäin.

Tötterön täyttymiseen menee 12 sekuntia ja sitten se keikahtaa kumoon laskien vedet takaisin saaviin. Tuota on mukava katsella, tulee sellainen zen-hetki : )) (ja vessahätä...)



Haimme kummulle ja suihkulähteeseen lisää kiviä Espoon Röylästä Kivikoplalta. Peräkärrylliseen (noin 30 ämpärillistä) valitsimme pieniä ja pyöreitä yksilöitä : ) Astinlautojen väliset kivet on myös Kivikoplalta, ne on Bendersin keltaista merikiveä.



Omenapuun juurella on kivimandala, jonka tyttäremme siihen taiteili. Istutuksiin valitsin lehdistöltään värikkäitä juttuja. Suurin puska on tällä hetkellä aika ruskea, se on heisiangervo ´Amber jubilee´, joka muuttaa lehtien väriä kasvukauden mukaan. Ostettaessa lehdet olivat aivan oranssit ja loppukesällä ne taas muuttuvat aivan punaisiksi. Nyt on siis joku välivaihe menossa.




Astinlaudoissa on Star Wars -kieltä, Copacabanan rantakadun laatoituksen kuviota sekä riimuja. Etualalla lukee Inka Jeni. Taiteilija päätyi muokkailemaan meidän nimiä vähän, jotta ei tulisi kahta samanlaista merkkiä peräkkäin ; )




Kokonaisuus edestä päin. Toistaiseksi olen kantannut tuon nurmen etureunan, mutta katsotaan myöhemmin, jos siihen keksisi jotain. Kasvitkin ovat vielä niin pikkuisia!

 


Vielä näkymä kauempaa. Vasemmalla näkyy mosaiikkipolku, jonka tekeminen onnistui ihan hyvin. Kellukat alkavat juuri ihanasti kukkia ja sydän on ihan pakahtua!

torstai 10. kesäkuuta 2021

Kesäiset YO-juhlat vietetty





Tyttäremme ylppäreitä pääsimme viettämään 5.6. ihanassa kesäsäässä! Pystyimme olemaan etupäässä ulkona ja pitämään hyvin turvavälejä. Vieraita kutsuimme alle 50 ja heidätkin kolmessa erässä. Silti korona-aikojen jälkeen tuntui isompi ihmismäärä hyvällä tavalla ihmeelliseltä. Ei sitä oikein enää muistakaan, millaista ihmisten tapaaminen hieman isommassa mitakaavassa tarkoittaa! Vaikka varovaisuutta pitääkin vielä noudattaa, oli ihanan vapauttavaa saada järjestää juhlat pitkästä aikaa.



Ruokatarjoilut oli meillä sisällä, juomat oli tarjolla ulkona. Poikamme juhlissa kaksi vuotta sitten pöydällä oli metsäinen sammalikko, nyt mentiin ruoho- kukka- ja keijukaisteemalla.



Siirtonurmea haimme Siuntion Pikkalasta Finnurmelta. Kolme neliötä riitti hyvin! Pöytä oli vuorattu kevytpeitteellä., joten pystyin hyvin kastelemaan nurmea edellisenä päivänä jotta se oli raikas juhlapäivänä. Mökiltä haimme pikkuisia puita ojien pohjilta ja istutimme ne kesäkukkien kanssa pöytään.




Vessoihin laitoin kieloja omalta pihalta. Mikä tuoksu!



Tarjoilut loikoilivat sitten ihan vaan nurmen päällä, kuin piknikillä ikään.




Tyttären lapsuuden rakkaat keijut istuskelivat kukkien seassa.



Suklaabaari oli takan päällä, jotta kiikkerät skoolit pysyivät turvallisesti pystyssä. Keittiössä meillä oli apuvoimia, joiden tehtäväksi jäi myös kakkujen koristelu. Ehdin vaan nopeasti antaa ohjeeksi, että kasa mustikoita ja timjamin oksia reunoille. Kakuissa todella sitten oli mustikkakasat : )) Hauskan rento koristelu, ja makuhan on kaikkein tärkein. 



Juhlista jäi mukavien muistojen lisäksi hirmuinen kasa kukkia, joista osa on harmillisesti jo vähän nuupahtanut.


Juhlat oli ihanat ja osaltaan ihan pikkaisen haikeat sikäli, että nyt on sitten juhlittu rippijuhlat ja ylppärit kummankin lapsen osalta. Seuraavaksi tuleekin sitten pyöreiden vuosien juhlia, hui. No, ei mietitä sitä vielä, vielä on pari vuotta armon aikaaa!





 

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Loistomagnolian tragedia



Oli tällainen loistomagnolia.



Alle polvenkorkuisesta kasvatettu. Istutettu noin vuonna 2013. Talvenarka, sijoitettu suojaisaan paikkaan, jossa alkoi kasvaa rehevästi, mutta toistaiseksi ilman kukintaa.



Oli kuitenkin yksi tällainen ylisöpö karvainen nuppu.



Josta pidin paljon meteliä lähes päivittäin kaikille perheenjäsenille. Vannotin, ettei saa tuhota nuppua edes vanhingossa, vaikka se kasvaakin ihan seinän vieressä.



Ei ole nuppu enää kiinni magnoliassa.



Löytyi maasta lohduttomana. Sähköjohtoa oli vähän liikuteltu ja hups, jotain traagista tapahtui. Huomasin vasta illalla.







Oli surullinen puutarhuri, jonka pitää nyt ihailla pelkkiä lehtiä.




On lohdutus-magnolia. Ihana, suuri, komea ja tuoksuva Susan!

Kaikki on hyvin, olen toipunut.



 

perjantai 21. toukokuuta 2021

Puiden kukintaa ja tomaatin taimia




Pihalla on nyt menossa jos jonkinlaista puiden kukintaa vähän eri vaiheissaan. Etupihan kuriilienkirsikka jo lopettelee ja availee hurmaavia punavihreitä lehtiään. Kesän ajan lehdet on toki ihan vihreät, mutta syksyllä taas punertuvat. Pikkuauto sopii näiden taustaksi tosi hyvin!



Pinkkiä on etupihalla myös leinikeissä. En ymmärrä, miten mikään kukka voi olla noin täydellisen ihana!



Kun lähdetään etupihalta kohti takapihaa, sivupihalla kasvaa sirotuomipihlaja, jolla myös on erityisen kaunis kukinta ja syysväri.



Luumupuu Sinikka pistää jälleen parastaan, kukkia on ihan tuhottomasti! Osa jo varissut maahankin.




Pölytys on ainakin hoidossa!



Hedelmätarhassa Pirja vasta miettii nuppujensa avaamista. Paljon on kukkia tulossa siihen ja kaveriinsa Pekkaan, sen sijaan muutaman vuoden ikäisestä Valkeakuulaasta en vielä ainakaan löytänyt kukkanuppuja. No, omenapuuthan ovat nuorina juuri tuollaisia. Muistan ne monet keväät, jolloin Pirja ja Pekka eivät suostuneet kukkimaan lainkaan ja olin jo ihan epätoivoinen. Teinien oikkuja vissiin!



Ennenkuin mennään tomaatteihin, esittelen tulikellukan, joka ruukussa olevan tarran mukaan on lajiketta "Borisii", eli sellainen perusoranssi. Epäilen ja toivon, että tässä on joku erikoisempi lajike, tuossa kukassa ei nimittäin ole hitustakaan oranssia. Täytyy katsella, miltä muut kukat sitten näyttävät, jos tämä keltainen onkin vain joku tilapäinen oikku. Toivotaan, että on pysyvä väri!



Pikkukasvarissa on jo tomaattiasukkaita ja yksi chilipaprika. Pieniä ovat vielä, mutta elinvoimaisia! Ostin valmiit taimet Muhevaiselta.





Summamutikassa valitsin chililajikkeista chilipaprika Apachen. Koskaan aiemmin en ole chiliä kasvattanut, joten on jännä nähdä, mitä tästä tulee. Lajike lupailee tummanpunaisia, pitkiä palkoja.




Yksi tomaatti on lähes musta Indigo Rose.



Tämä runsaus on ruukkutomaatti Rotkäppchen. Saksaa en paljoa osaa, mutta olisiko tämä punahilkka?




Keltaoranssi Sungold lienee aika suosittu lajike?

Näiden lisäksi on vielä amppelitomaatti, jonka hankin vähän vahingossa. Mahtuu se kuitenkin riippumaan tuolla chilipaprikan yläpuolella. Tomaatin varret tuoksuu NIIN hyviltä, ahhh! Joskus 90-luvulla Body Shopissa oli suihkusaippuasarja, jonka innoituksena oli kasvikset. Tomaatinvarren tuoksuinen oli aivan ihana! Tykkääköhän kukaan muu siitä tuoksusta? Tuntuu, että se ei kovin yleisesti lukeudu tykättyihin tuoksuihin. Pelargonia on toinen saman tyyppinen, vanha tuoksu. Lapsena inhosin sitä, mutta nyt rakastan. Dovella on uudessa sarjassaan sen tuoksuisia tuotteita, ihovoide on oikein hyväksi koettu : ) Heh, vähän melkein eksyttiin puutarha-aiheista, mutta ei kokonaan kuitenkaan.

 

torstai 20. toukokuuta 2021

Pihasuunnitelmista ja piirroksista






Tällainen postaus löytyi luonnoksista, olen tehnyt tämän syyskuussa 2018. Eipä tämä kauhean paljon ole vanhentunut, joten julkaistaan pois kuleksimasta!

* * *

Talomme on valmistunut vuonna 1964, rakennusmestari on sen itselleen ja perheelleen piirtänyt ja epäilemättä myös suurelta osin rakentanut. Kuulemma piha on ollut alunperin suunnilleen pelkkää metsää, puita on kasvanut tontilla paljon.

Alkuperäiset asukkaat myivät talonsa 90-luvun alussa ja seuraavat omistajat alkoivat laittaa pihaa. He tilasivat puutarhasuunnitelman Maj-Lis Rosenbröijeriltä, jonka käsialaa on mm. Mäntyniemen puutarha. Talomme pihasta hän suunnitteli helppohoitoisen monine pensaine ja alppiruusuineen. Uudet asukkaat kaadattivat tontilta yli 50 puuta ja toteuttivat suunniltelmasta suuren osan melko tarkastikin. Oikeastaan vaan kasvimaa ja muutama pensasryhmä jäivät toteuttamatta. Harmillisesti esim. omenapuut jäivät heiltä istuttamatta.



Kasvilistalla oli paljon pensaita ja vain ihan muutamaa perennaa. Tietyt osat suunnitelmaa ovat mielestäni kivoja, esim. etupihan tuomipihlajat ja tuiviot, mutta angervopensaille ja varsinkaan kanukoille en voi sanoa lämpeneväni. Teimme ensimmäisinä vuosina hervottoman suuren työn hankkiutuessamme lähes kaikesta täysin villiintyneestä kenukasta eroon. En muistele tuota aikaa lämmöllä! 

Terassin alue oli jotenkin omituisesti suunniteltu ja toteutettu vieläkin omituisemmin. Päästäkseen laudoitetulle terassialueelle, piti ottaa useita askeleita terävillä kivillä. Tuohon asiaan saimme muutoksen laajentamalla terassia keväällä 2013. Nyt voi vaikka sukkasilleen kirmata ympäri ämpäri!



Tähän piirrokseen olen koittanut kirjata vanhaa pohjaa muokkaamalla kaikki nykyiset jutut. Tai siis kuvahan on jo vanha, tilanne on ehkä joltain vuodelta 2014. Kuten jäljistä näkyy, piirroksen päivittäminen on ollut aika haasteellista, mutta muistan sen olleen kuitenkin ihan hauskaa puuhaa. Kuvaa tulisi kyllä oikeastaan uudelleen päivittää, sillä trampoliini on poistunut ja uutena isompina elementteinä on tänä keväänä toteutetut pergola ja hedelmätarha. 

Katkoviivoilla näkyy oikeassa reunassa edelleen vain haaveissa oleva projekti ´Kasvihuone´. Koko hyötytarhapuoli (kasvatuslaatikot) ovat olleet koko vuoden täysin hunningolla, joten jos meille kasvihuone tulisi, siellä ei todennäköisesti kasvaisi tomaatteja tai kurkkuja, vaan olisi enemmänkin huvimaja. Siihen tarkoitukseen taas tuo paikka ei ole ollenkaan sopiva. Niinpä odottelemme edelleen insipraatiota vanhojen ikkunoiden käyttötarkoituksesta vailla mitään kiirettä. (Tähän kohtaan päivitys toukokuussa 2021, kahvihuone on työn alla! Yhtä hunningolla on kasvatuslaatikot kuin muutama vuosi sittenkin, uusimme sentään mansikat viime keväänä : )) ) 

Eilen (siis syksyllä 2018!) löysin kasvatuslaatikosta kauniin sitruunankeltaisena kukkivan kukan ja totesin sen rucolan kukaksi. Viime kesän siemenestä on näköjään lähtenyt kasvamaan uusi alku siihen laatikkoon, jonne keväällä tuikkasin siemenperunat. Muutamat potut olemme maasta kaivaneet, mutta kitukasvuisia ovat. Mansikkaa taas tuli tänä vuonna 0 kpl. Raakileita oli, mutta ne kuivuivat kokoon. No, aina ei voi onnistua : ))



Koska jotain tolkkua ja järjestystä kukkapenkkeihin täytyisi saada myös paperilla, olen joskus aikaisemmin koittanut piirrellä tällaisia pallerokaavioita. Alkuvuosina istutusten ja siirtämisten määrä oli niin suuri, että oli ihan pakko laittaa asioita ylös. Nykyään muistan jo melko hyvin, missä mitäkin kasvaa, jopa keväällä ; ). 

Pallerokaaviot oli myös vaikeita toteuttaa, koska usein unohtui välistä joku ja koko homma meni plörinäksi tai sitten mittasuhteet eivät muuten vaan täsmänneet. Näitä on hauska katsella ja muistella, miten näitä piirtäessä iski lievä epätoivo.




 Uusimmat kaavakuvat noudattaa samaa pallerolinjaa, mutta seassa on mystisiä x -merkintöjä ja numeroita. 

Nykyään pidän yllä pelkkiä kasvilistoja, joista kirjoitin keväällä
Niillä pärjäilee ihan hyvin, mutta kokonaan uusista penkeistä (esim. pergolan ympärillä) olen tehnyt summittaiset piirrokset. Niistä oli apua 

* * *

Näköjään lausekin jäi kesken syksyllä 2018! Mistähän niissä oli apua?

Näin keväällä pitää aina pinnistää muistiaan uusimpien kasvien osalta. Huomasin, että olin syksyllä merkinnyt  exceliin yhteen kukkapenkkiin lehtotesman. Kuvaa ei löydy, eikä muutakaan tietoa. Mikä ihmeen lehtotesma? Täytyy varmaan guugeletella, miltä sellainen oikein näyttää ja katsella kukkapenkkiä sillä silmällä, jos sellainen vaikka nousisi. Ja kaiken tämän jälkeen vannon taas pyhästi, että teen syksyisin paremmat muistiinpanot ja otan uusista kasveista kuvan. Syysalet on aina niin hauskoja, tekee yllättäviä löytöjä, nakkaa ne johonkin kohtaan kukkapenkkiä ja kevään tullen autuaallinen unohdus on koittanut. Tämänkin on kuitenkin oleellinen osa puutarhavuotta! Syysaleja jo odottelen, vaikka tämä lieneekin asia, jota ei saisi toukokuussa ääneen sanoa : ))




lauantai 15. toukokuuta 2021

Täällä tapahtuu ihan kummia!


Viime kesä oli puutarhailun kannalta sellainen välikesä, että mitään ihmeellistä ei oikeastaan tapahtunut eikä postauksiakaan syntynyt- Mutta nyt sitten tapahtuu senkin edestä! Ihan vahingossa uusia projekteja vaan ilmestyy. Osa linkittyy toisiinsa, osa ei.



Kaikki alkoi tästä. Olimme aikeissa antaa pois nämä vanhat ikkunat, jotka ovat pyörineet nurkissa jo ainakin seitsemän vuotta. Asettelin ne hienosti tuohon esille kuvaamista ja mittojen ottamista varten. Sitten, ihan arvaamatta, iskikin inspiraatio, että kyllähän noista jotain voisi vielä rakentaa!



Viime kesänä pykäsimme tällaisen pienen kasvihuoneen talon seinustalle, ja ajattelimme, että ikkunoita ei tämän enempää enää tarvittaisi mihinkään. 

Guuglailin vanhoista ikkunoista tehtyjä kasvihuoneita ja törmäsin Biolanin sivuilla aika lailla sellaiseen, jollaisen noista saisi. (https://www.biolan.fi/artikkelit/kasvihuone-kierratysmateriaaleista)

Meidän tönö olisi musta, ovet olisivat luultavasti kaksi leveämpää ikkunaa ja harja olisi huomattavasti matalampi, jotta se mukailee 60-luvun talomme matalaa harjaa. Ohjeet ovat tosi hyvät ja niistä on jo suunnittelussa ollut valtavasti apua.



Kahvi-/kasvihuoneelle valikoitui paikaksi hedelmätarhan viereinen pläntti. Tähän ei nykyisellään ihan suoraan aurinko paista, mutta aikeenamme on kaadattaa muutama iso puu tontilta ja sen myötä valo tässäkin nurkassa tulee lisääntymään. Tähän kohtaan muuten Maj-Lis Rosenbröijer oli sijoittanut kasvimaan edellisten asukkaiden teettämässä pihasuunnitelmassa. He eivät sitä koskaan toteuttaneet, mutta nyt se toteutuu hieman eri muodossa.

Sammalkerroksen poisto sujui hyvin, mutta sen jälkeen vastassa oli juuri jos toinenkin. Tuosta kohtaa on aikanaan kaadettu haapoja ilmeisesti, koska niitä juuria hirveine paakkuineen nousi maasta iso kasa. Tai ei nyt maagisesti noussut, jokainen piti ihan omin käsin sieltä kiskoa!

Otimme multaa pois noin 20 sentin syvyydeltä, kunnes vastaan tuli enimmäkseen soraa. Täytimme alueen hiekalla.



Seuraavaksi upotamme hiekkaan leca-harkkoja. Tämä vaihe on nyt tauolla, mutta tulee jatkumaan lähipäivinä. Elli tutustuu alueeseen ulkoilulenkillään : )

Naapuri tekee uusiksi pihakiveystään ja heiltä liikeni nuo vanhat laatat, jotka muuten olisivat menneet roskiin. Eiköhän noista yksi kasvihuoneen lattia tule ja mahdollisesti vähän kiveystä huoneen eteenkin.

Vahvasti mennään kierrätysteemalla. Uutena joutuu kuitenkin hankkimaan nuo harkot, tukipuut ja kattomateriaalin.

Huoneesta tulee kyllä enemmänkin kahvihuone, kuin kasvihuone. Sisustusta on mietitty sen verran, että ihana löhö-rottinkituoli sinne on saatava! Ruukuissa voisi jotain kasvatella, mutta mitään isoja multalaareja emme sinne (ainakaan tässä vaiheessa) rakenna. Eilen tuli tosin ajatus laittaa sinne viiniköynnös, joten ehkå joku pikkuinen laari olisi kuitenkin tulossa. Vielä ehtii suunnitella, kun lattiaa ei ole naputeltu paikoilleen! 



Kasvihuoneen alueelta tulleen mullan kärräsimme tramppakuopan paikalle. Kesällä 2019 täytimme sen puutarhajätteellä ja oksilla ja istutimme päälle nurmen. Sinä keväänä oli esikoisemme yo-juhlat, joten tarkoitus oli saada alue siistiksi ja sellainen se sen kesän olikin. Tajusimme toki puutarhajätteen vielä maatuvan lisää ja osasimme arvata, että kuoppa vielä syvenee. Tänä keväänä se oli jo melkoinen, jotain oli sillekin tehtävä. Uusi multa oli siis erittäin tervetullutta!

Viime kesänä aloimme suunnittelemaan tuohon tramppanurkkaan japanilaista puutarhaa. Mielessä oli puro tai kivipuro, silta sen yli ja suihkulähde. Vähän on suunnitelmat karisseet ja muuttaneet muotoaan, mutta bambuinen shisi odoshi -kauriinkarkoitin-systeemi tuonne on tulossa. Ja polku!

Siirsin terassin luota kaksi pallotuijaa, ja heti tuli alueelle vehreämpi ilme. Kolme pallotuijaa kasvoi terassin laidalla vieri vieressä ja reunimmaiset ovat toki toiselta reunaltaan melko kaljuja. Tästä perspektiivistä sitä ei huomaa : ) 


Bambuvesiaiheen pönttö on tässä jo kaivettu maahan ja polku on tuloillaan. Taakse keskiosaan jäi melko korkea multakasa, jonka sitten jätimmekin kasaksi. Tonttimme on niin tasainen, että pienikin kukkula jo erottuu edukseen.



Polku valmiina ja kukkula kivetty!

Kivikukkulan alaosaan siirsin pieniä alkuja kirjavaa pikkutalviota, tuoksuorvokkia ja murattia. Katsotaan, lähtevätkö kasvuun. Jotain kevyttä vihreää tuo kivikko joka tapauksessa kaipaa.  



Idea tuollaiseen polkuun tuli niinikään Pinterestistä. Valkoiset pitkittäiset rimat on hajonneen puutarhapenkin istuin- ja selkänojapuita. Mökiltä löytyi erilaisia vanhoja lautoja, joista isäni sirkkelöi 60 sentin pituisia pätkiä. Mitä kulahtaneempia, sen parempia! Laudat ruuvattiin pitkittäisiin puihin kiinni ja välit täytettiin keltaisella merikivellä. Haimme kivet Röylästä Kivikoplalta. Neljä säkkiä riitti juuri ja juuri, mutta jossain vaiheessa pitää hakea vielä yksi säkki, jotta saa kaikki pienetkin nurkat täytettyä : )

Seuraavaksi tytär maalaa noihin lautoihin kuvioita. Kuulemma jotain köynnöskuviota olisi tulossa, sekä mahdollisesti riimukirjoitusta. Hän on niin taitava je taiteellinen, että lopputulos on varmasti hieno. Muutaman viikon päästä juhlimme hänen ylppäreitään ja ainakin tämä kohta pihasta on silloin jo melko valmis.




Kivikukkulan päällä kasvaa liuskalehtinen japaninverivaahtera, joka ei oikein vielä edes erotu, kun lehdet eivät ole kunnolla avautuneet.



Uusia taimia mahtuu tähän paljon, jee! Muhevaiselta aamulla haettu satsi, jossa mukana myös tomaatteja ja chilipaprika, jotka päätyvät kasvihuoneeseen.



Jotain tällaista, ehkä. Olen pitkään haaveillut noista värillisistä kääpiöhappomarjoista. Nyt löytyi syy ne hankkia ja niille hyvä paikka : ))



Eikä tässä vielä kaikki! Yksi pieni projekti on meneillään terassin kulmalla. Kolmesta pallotuijasta jäi tähän kasvamaan keskimmäinen, joka on kyllä aika raasu luurankopensas. Ihanat, isot lewisiat mahtui tuohon hyvin ja antavat kivasti väriä. Niiden talvenkestävyys on meidän pihalla ollut vähän niin ja näin, mutta ajattelin, että nyt ylppärikeväänä ne ovat juuri oikeat kasvit tuohon. Viime kesänä istutin yhden samanlaisen ison, joka kukki todella ahkerasti ihan koko kesän. Se näytti jo selvinneen talvesta, mutta tyvi olikin mädäntynyt. Edelleen sen lehtiruusuke näyttää hyvältä, kun tökkäsin sen vaan takaisin multaan, mutta saa nähdä, alkaako enää kasvaa saati kukkia.



Tämä kohta on ollut vähän ongelmallinen, kun tämän pienen alueen takana ja tuossa vasemmalla pitää olla kävelypolut talon kulmalle, jossa on sähköpistorasia. Jotain betonilaattoja siinä on ollutkin, mutta ei kunnolla asennettuna ja väleistä on tursunnut mm. vuohenputkea, jota olen koittanut voimallisesti (tai toisinaan vähän voimattomastikin) kitkeä. 

Törmäsin Pinterestissä ihaniin mosaiikkipolkuihin ja sellainenhan tuohon oli saatava! Ja kun sen tekee kerralla kunnolla, niin kitkeminenkin taatusti vähenee!



Tuija-luurangon viereen siirsin toisesta penkistä mustaseljan, koska sen paikalle piti laittaa hunajamarja. Polun vasemmalla puolella on lehtojalava, jota en taimistolla kertakaikkiaan voinut vastustaa.
 


Lautakehikko on paikallaan (kierrätystavaraa sekin), vuorattu katekankaalla ja hiekalla.



Ja tässä mosaiikki lähes valmiina! Aloittelin eilen illansuussa ja aika nopeasti tuo valmistui, kun oli into niin kova. Kyykkimislihakset tosin huutavat hoosiannaa ja muita korkealentoisia lauluja, mutta oli kyllä vaivan arvoista!

Pinterestin kautta löysin amerikkalaiset ohjeet mosaiikin tekoon. Hiekan päälle tein kuivabetonista (Weber Vetonit S-100) murun, joka muodostui, kun suihkepullolla suihkutteli siihen vettä. Tiivistin joka kiven paikoilleen, mutta en täyttänyt välejä ihan täyteen. Koristekivistä (Kekkilän iso koristekivi, helmenvalkoinen) tein muutamat kukkaset. Kivikoplalta ostimme myös kauniin värisiä laattoja, Nilsiän kvartsiittiliusketta. Kivissä on keltaisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyjä.

Seuraava kierros piti vielä kiville tehdä, vaikka väsyttikin jo kovin. Betonia oli nimittäin jäänyt kivien pinnoille ja koitin sitä isolla pensselillä puhdistella, kivi kerrallaan. Lopuksi suihkuttelin vielä saumat ja jätin muovin alle tekeytymään. Betoni kovettuu hyvin, jos sitä malttaa parin päivän ajan kostutella ja pitää muovin alla. 




Lopuksi raot täytetään korjaus- ja tasoituslaastilla (Weber outdoor repair). Uskoisin, että tämä auttaa kiviä pysymään vielä enemmän paikoillaan. 

Nilsiän liuskeen lisäksi polulla on litteitä luonnonkiviä. Omalla pihalla oli vapaana yksi iso ja mökiltä haimme muutamia lisää. Sitten laitoin joukkoon pari Istanbulista tuomaani meren siloittamaa betonilaatan palaa, tiilen palasia ja pari kaakelinkin palaa (etualalla on yksi kukkakuvioinen vaalea).

Polku ei tule niin kovalle käytölle, joten toivoisin kivien pysyvän paikallaan pitkään. Katsotaan sitten ekan talven jälkeen, miltä näyttää : )

Että tällaisia projekteja! Raportoin näistä vielä sitä mukaa kun tapahtuu edistystä ja jopa valmistumista.