Uusin vuosikymmenten takaa Mel Brooksin absurdin lännenkomedian "Villiä hurjempi länsi". Muistan tästä aikoinaan pitäneeni kovastikin, kuten muistakin Brooksin 70-luvun kreisikomedioista (Frankenstein jr., High Anxiety), mutta ei kyllä nyt tuntunut ihan samalta :/ Leffalla on mainetta yhtenä kaikkien aikojen hauskimmista komedioista (löytyy useammaltakin sellaiselta listalta), mutta osin on aika ajanut sen ohitse(?) Totta kai, tuli tämä myös katsottua kuin sketsikokoelmana, useammassa pätkässä, ja ehkei se tällekään elokuvalle ihanteellinen sulamistapa ollut - vaikkakaan tälläinen jatkuvaan vitsien heittelyyn perustuva elokuvatyyli ei siitä niin…

Elokuva, josta nyt kirjoitan erilaisen tekstin mitä koskaan, ja ehkä aika hurjan. Puhtaasti elokuvana tämä kyllä myös oli vahvaa työtä, kaipuusta, peloista, kipupisteistä, hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, ikävästä heihin, jotka lähtivät liian varhain, rakkauden nälästä ja parantavasta voimasta. Melankolinen, persoonallinen, kipeä elokuva. Ja sitä se oli minulle niin paljon, että elokuvan jälkeen lähtiessäni kotiin autoilemaan, murruin täysin. Elokuva osui niin hurjiin omankin elämääni kipupisteisiin, aivan myös tuoreisiin sellaisiin tapahtuneisiin. Olin toki jo valmiiksi kovin liikutetussa tilassa, mikä kokemukseen vaikutti ilman muuta,…

Koltansaamelaisen Katja Gauriloffin (s. 1972) ohjaama Je'vida on ehdottomasti vuoden parhaita kotimaisia elokuvia, ehkä paras. Ainakin minua tämä koskettaa näkemistäni eniten.

Elokuva on kuvattu mustavalkoisena ja on erittäin taiten, hienovaraisesti tehty. Tämä on herkkää elokuvakerrontaa ja liikutti toden totta sydänalaa, kyynel poskelle vierähti useamman kerran. Tarina liikkuu kolmessa aikatasossa ja kuvaa koltansaamelaisen Je'vidan lapsuutta, nuoruutta ja nykypäivää, hänen viime vaiheessa palatessaan siskontyttärensä kanssa kotitilalle vuosikymmenten jälkeen. Tarina on yksilötarinana koskettava, mutta kuvaa laajemmin maassamme harjoitettua sortoa saamelaisia kohtaan. Monta sukupolvea…