Raision alppiruusupuisto

Viime viikon olimme hoitamassa lapsenlapsia Turussa ja perjantai-iltana piipahdimme Raision alppiruusupuistossa. Alppiruusujen kukinta oli lähestulkoon parhaimmillaan, mutta jotkin varhaisimmat lajikkeet olivat jo lopettelemassa kukintaa.

Puistossa on 4,6 hehtaarin alueella suomalaisia ja ulkolaisia alppiruusuja yhteensä yli 1200 kpl,       eri lajikkeita 118 kpl, joista kotimaisia 20. Kiersimme alueella lasten ehdoilla, joten osa jäi näkemättä, mutta sehän on vain hyvä syy vierailla siellä tulevinakin vuosina.

Alppiruusupuisto on perustettu tuoreeseen mäntyvaltaiseen kangasmetsään. Siellä on vaihtelevia näkymiä, pieni lammikko, kauniita kallioita sekä pieniä kosteikkoja. Alueella on helppo liikkua esteettömiä kevyen liikenteen väyliä tai kivituhkalla päällystettyjä metsäpolkuja pitkin.

Kuva on epäselvä, mutta otin sen mukaan etualalla olevan puumaisen alppiruusun takia.

Metsänpohjassa kasvaa luonnonvaraisia kasveja kuten metsätähtiä ...

... ja suopursuja ...

... sekä kärhöjä.

Alppiruusupuisto on perustettu 20 vuotta sitten ja sitä on laajennettu useaan kertaan. Tänä keväänä Osta oma alppiruusu -kampanjan aikana istutettiin 88 kotimaista alppiruusua ja tämä pikkuinen Haaga taitaa olla yksi niistä.

Vuokkojen vaihtelua

'Vestal'

Tavallisten valkovuokkojen kukinta on jo ohi, mutta kerrannaiskukkaiset jatkavat edelleen. Minulla on pihalla muutamia eri lajikkeita ja tässä hiukan huomioita niiden kukkien vaihtelusta kukinnan eri vaiheissa. 'Vestal' on pihallamme kasvavista lajikkeista vanhin ja se on vuosien kuluessa lisääntynyt yhdestä pienestä maavarren palasta useaksi laajaksi kasvustoksi. Sen kukan keskellä on pienten valkoisten terälehtien muodostama 'tyyny'.

'Vestal'

Nuppujen avautuessa keskusta on kuitenkin kellertävän vihreä.

'Vestal'

Kukan kehittyessä viherrystä on edelleen näkyvissä, mutta se vähenee koko ajan. Joskus olen tällaisen kovasti vihertävän kukan löytäessäni kuvitellut, että pihalla on syntynyt kokonaan uusi lajike, mutta myöhemmin olen havainnut, että tämä on normaalia vaihtelua kukinnan edetessä.

'Vestal'

Näiden kukkien keskustat ovat jo lähes puhtaan valkoiset.

'Bracteata'

'Bracteata' on asustanut pihassa vasta pari vuotta. Sen kukka on puolikerrannainen ja alimmat terälehdet (vai ovatko ne kehä- tai verholehtiä?) ovat vihreävalkoisia.

'Bracteata'

Sen kukassa en ole havainnut kovin suuria muutoksia kukinnan edetessä.

'Green Fingers'

'Green Fingers' muutti meille neljä vuotta sitten. Sen kukan keskellä on vihreä 'tupsu'.

'Green Fingers'

Kukan keskustan 'tupsu' kasvaa kukinnan edetessä ...

'Green Fingers'

... ja kukinnan loppuvaiheessa se on aika hauskan näköinen vihreän ja keltaisen sekoitus.

Narsissivuokko

Valkovuokkojen lisäksi kukassa on muitakin vuokkoja. Pihan ainoa narsissivuokko kukkii uskollisesti joka kevät, mutta se ei ole levinnyt lainkaan. Ainokaiseen kukkavarteen on kuitenkin tullut vuosittain lisää kukkia, tässä kuvassa kaksi on jo avoinna.

Narsissivuokko

Narsissivuokon kukat kasvavat, mutta eivät muuten suuremmin muutu kukinnan edetessä. Tässä tämänvuotiset kaikki viisi kukkaa kukinnan loppuvaiheessa.

Arovuokko

Arovuokkojen kukinta on meillä vasta alkuvaiheessa, joten siitä saa onneksi nauttia vielä pitkään.

Arovuokko

Tämän kukan heteiden alla oli pieni kovakuoriainen päikkäreillä.

Arovuokko

Kevään väri on keltainen

Usein ajatellaan, että keltainen kukinta kuuluu puutarhassa syksyyn, mutta myös kevään kukkijoissa on yllättävän monia keltaisena kukkivia, kuten kuvan keltavuokko.

Syklaaminarsissi 'Jetfire' on ollut kukassa jo melko pitkään. Hiukan ihmetellen olen seurannut tätä kukintaa, sillä se on toistaiseksi ainoa tänä vuonna kukkiva narsissi.

Kevätvuohenjuuri on yksi ensimmäisiä keväällä kukkivia perennoja, keltainen pikkuaurinko :)

Suikeroesikko tuo väriskaalaan hiukan hempeämpää keltaista.

Kevätruukkujen tete-narsisseja olen vuosien mittaan istuttanut puutarhaan. Näitä etsiskelin ja ihmettelin ovatko ehkä viime kesän kuivuudessa näivettyneet, kunnes löysin ne keltavuokkojen lomaan piiloutuneina eli toinenkin narsissi on kukassa.

Parvitulppaani (Tulipa tarda) on ensimmäisiä istuttamiani tulppaaneita. Kerran olen sipulit siirtänyt toiseen paikkaan, missä ne ovat runsastuneet ja kukoistavat yhä edelleen.

Keltaiset pääsiäisen ajan ruukkunarsissit olen myös istuttanut puutarhaan. Siellä ne kyllä säilyvät, mutta kukinta on huomattavasti harventunut.

Muscari

Muscari eli helmililja eli helmihyasintti - rakkaalla lapsella on monta nimeä - koristi poikani kastepöytää huhtikuun alussa 36 vuotta sitten ja siitä lähtien se on ollut minulle yksi rakkaimpia kevätkukkia. Tuolloin kyseessä oli leikkokimppu eikä meillä ollut omaa pihaakaan, joten ne ovat säilyneet vain kuvissa ja muistoissa. Monen monet helmililjat olen sittemmin kierrättänyt kevään ruukkuistutuksista pihalle kasvamaan ja kukkimaan vuodesta toiseen.

Monta pussillista erilaisten helmililjojen sipuleita olen myös syksyisin kaivanut maahan. Nämä vaaleanpunaiset ovat jonain syksynä istutettuja, sillä niitä en ole nähnyt kevätruukuissa.

Valkoisia ...

... ja sinisiä on yleisimmin myynnissä ruukkuistutuksina keväällä. Niitä olen joka kevät hankkinut ja myöhemmin istuttanut pihalle eri paikkoihin. Joskus olen laittanut niitä muutaman sipulin ryhminä sinne tänne, toisinaan taas olen levitellyt ruukullisen melko pienelle alalle. Istutuspaikkoja en tietenkään ole merkinnyt muistiin, joten joka kevät yllätyn iloisesti huomatessani, miten monissa paikoissa niitä kasvaa.

Sama kasvi ( ? ! )

Nämä pikkusinililjat (Scilla bifolia) olen istuttanut vuosia sitten. Sipulit olivat pikkiriikkisiä ja mietin mahtavatko ne edes lähteä kasvuun. Niin kukkia vain putkahti maasta seuraavana keväänä ja sittemmin ne ovat kukkineet joka vuosi. Kovin paljoa ne eivät ole lisääntyneet, mutta muutama siementaimikin on ilmestynyt toisaalle. Kasvi on todella pieni, noin viisi senttimetriä korkea.

Nämä pikkusinililjat olen istuttanut pari vuotta sitten. Sipulit olivat aivan eri kokoluokkaa ja niin on myös koko kasvi. Kukka on suunnilleen saman kokoinen kuin tuolla miniversiolla, mutta niitä on jokaisessa kukkavarressa todella monta. Varret ovat rotevia ja noin kymmensenttisiä, samoin lehdet.

Näitä kasveja katsoessa tulee ensimmäisenä mieleen, että ne eivät voi olla samaa lajia. Luonnonvaraisena pikkusinililja on levinnyt keskisessä Euroopassa laajalle. Doradin puutarhasivuilla   kerrotaan, että laji on luonnossa erittäin vaihteleva koon ja kukan värin suhteen. Lajista on nimetty kymmeniä alalajeja ja muotoja, jotka kuitenkin summataan kaikki päälajin alle. Lajikkeita on tunnettu toistakymmentä, mutta ne näyttävät pääosin kadonneen.

Pikkusinililjan vaihtelevuus tulee erittäin hyvin esiin näiden eri kantaa olevien yksilöiden kautta. Kukan väri on molemmissa suunnilleen sama (tuo ylemmässä kuvassa oleva vain näyttää hiukan haalealta ilta-auringon valossa), mutta kooltaan ne ovat aivan eri suuruusluokkaa. Olen tarkoituksella istuttanut ne eri kohtiin, mutta saattavathan ne siitä huolimatta risteytyä keskenään ja tuottaa taas erilaisia jälkeläisiä. Tänä keväänä hankin isosinililjoja. Ne ovat vielä ruukussa ja täytyy miettiä tarkkaan, mihin kohtaan ne kannattaa istuttaa.

Kaikkialla kukkii

Palasimme eilen kotiin vierailtuamme lasten perheiden luona pääsiäisen ajan ja ilokseni saatoin todeta, että kaikkialla kukkii eikä mitään tärkeää ole mennyt ohi. Kevätlumipisara näyttää vihdoin kotiutuneen, sillä kukkia on enemmän kuin koskaan. Joissakin kukissa on keltainen täplä, toisissa se on vihreä ja yksi on tehnyt kaksi kukkaa samaan varteen.

Onneksi istutin sahramin mukuloita viime syksynä runsaasti, sillä puput parturoivat varhaisimmin nousseet kasvustot melkein kokonaan. Nämä valkoiset ja keltaiset säilyivät ainakin tänä keväänä lähes koskemattomina, joten kukkivat toivottavasti myös tulevina keväinä.

Nämä violetin väriset ovat jäänteitä vuosien takaisesta runsaasta kasvustosta, joka lähes katosi, mutta näyttää pikku hiljaa elpyvän.

Valkoisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä kevättähtiä sekä muutama sekaan kylväytynyt sininen scilla.

Muutama sininen idänsinililja värittää pääosin valkoisten scillojen ryhmää. Monia vuosia kesti ennen kuin scillat levisivät kunnolla, mutta nyt niitä kasvaa lähes kaikkialla, myös nurmikolla.

Sinivuokot leviävät muurahaisten kuljettamista siemenistä ja niitä putkahtelee esiin eri puolilla pihaa. Tässä kuvassa on unkarinsinivuokon jälkeläinen.

Tässä kohdassa lumikellojen kukinta on ohi ja nyt on vuorossa valkovuokko. Toisaalla valkovuokot ovat vasta nupulla ja paikoin ei vielä näy edes lehtiä. Kevätkukinta menee usein ohi aivan liian nopeasti, joten erilaisten kasvupaikkojen ansiosta sen pidentäminen onnistuu edes hiukan.