Pelottavatko pihalla lentelevät pörriäiset ja maanrajassa ryömivät ötökät? Joskus ne tulevat ihmistä liian liki. Pörriäisen pisto sattuu, ja joku voi olla allerginenkin. Ei siis ihme, että surinajengi välillä pelottaa. Mutta ei hätää, pelosta voi ottaa niskalenkin – kerromme tässä miten.
Kukinta-aikaan pihassa pörrää jos jonkinlaista öttiäistä, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Olisi mahtavaa, jos luonto ja ihminen voisivat säilyttää toisiinsa kohteliaan etäiset välit, mutta kivuliailta yhteentörmäyksiltä ei aina voi välttyä.
Koska kesä on meidän kaikkien, pelolle ei kannata antaa siipiä. Pörriäispelosta voi päästä eroon, tai ainakin sitä voi tuntuvasti lieventää – lue tästä miten. Vinkit on laatinut biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta.
1. Ota rauhallisesti
Kimalaiset, mehiläiset ja ampiaiset pistävät vain harvoin, ja silloinkin on kyse yleensä vahingosta. Jos ampiainen erehtyy ryömimään vaatteiden alle, se pistää joutuessaan puristuksiin. Ainoastaan pesäänsä puolustavat ampiaiset ja mehiläiset pistävät herkemmin.
2. Voit varautua pistokseen ennalta
Ensiapuna voit sivellä pistokohtaan hydrokortisonivoidetta, ja kyypakkauksenkin voi ottaa. Myös jääpakkaus ja antihistamiini lievittävät oireita. Allergisen ensiapu on adrenaliinikynä.
3. Vältä paikkoja, joissa mesipistiäiset pesivät ja ruokailevat
Annetaan ruokarauha pörriäisille. Kukapa meistä ei olisi nälkäisenä ja väsyneenä kiukkuinen, jos meitä häiritään.
4. Siedätä itseäsi
Katsele kuvia ja videoita pörriäisistä ja seuraa niitä luonnossa turvallisen matkan päästä. Näin voit vähitellen tottua niiden läsnäoloon ahdistumatta ja vapautua pelostasi.
5. Kutsu ampiaiset baariin
Loppukesästä voit yrittää houkutella ampiaisia pois terassin ruokapöydän ääreltä rakentamalla niille pörriäisbaarin, jossa on tarjolla sokeripitoisia herkkuja. Tosin silloin kun ampiaisia on paljon, niitä pörrää kaikkialla, mistä ne voivat löytää ruokaa.
6. Jos mikään muu ei auta, viritä ampiaispyydys
Kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu, ja ampiaisia on loppukesällä aivan hurjasti, tee ampiaispyydys. Laita avoimeen astiaan ananasmehusta ja etikasta sekoitettu liuos, johon ampiaiset hukkuvat.
Ampiaispyydystä ei kuitenkaan tule käyttää muulloin kuin loppukesästä! Työläisampiaisista tulee silloin kodittomia ja nälkäisiä, ja niitä vaikuttaa pörräävän ihan joka paikassa. Muistetaan, että pölyttäjähyönteiset ovat tärkeitä, ja niitä tulee varjella tappamisen sijasta.
Kaikenlaiset ötökät voivat aiheuttaa pelonsekaisia väristyksiä
Ötökän ohilento voi olla hämmentävän kovaäänistä, esimerkiksi monesta kovakuoriaisesta lähtee yllättävän paljon meteliä. Koppiksia ei tarvitse pelätä, muttei tarvitse ottaa käteenkään – joillain niistä on nimittäin tehokkaat leuat. Kiiltäviä kuoria voi ihailla kauempaa.
Ruohonjuuritasolla ryömii muitakin pikkueläimiä, joiden läsnäolo voi nostattaa sykettä. Moni pelkää hämähäkkejä, mutta niitä kannattaa ajatella puutarhan hyötyeläiminä, ne kun saalistavat esimerkiksi kärpäsiä ja paarmoja.
Isokokoinen lude voi säikäyttää ulkonäöllään ja hajullaan. Ne ovat kuitenkin hyödyllisiä syödessään puutarhurin vitsauksia eli kirvoja, kemppejä ja punkkeja.
Niin – ne punkit eli puutiaiset. Suomen sadoista punkeista vain pari lajia imee verta, ja niiden kanssa onkin syytä olla varuillaan.
Toisin kuin usein kuvitellaan, pihanurmen sijaan puutiaiset viihtyvät mieluummin vesistöjen lähellä ja varjopaikoissa. Sieltä ne tarttuvat hanakasti ohikulkevan nisäkkään kuten kauriin, supin, ketun, kissan tai koiran turkkiin.
Näin nelijalkaisesta tulee punkin isäntä, joka kuljettaa sitä mukanaan – huonolla tuurilla ihmisen pihaan ja ihmisen nahkaan.
Mutta palataan vielä Riku Lumiaron listaan ja sen viimeiseen vinkkiin.
7. Kerro muille pelostasi, niin he osaavat auttaa ja tukea sinua pörriäisen kohdatessasi
Juuri näin. Tsempataan yhdessä ja nautitaan kesästä. Ollaan rohkeita ja muistetaan, että kaikenlaisilla öttiäisillä on luonnon monimuotoisuutta palveleva tärkeä tehtävänsä.
Ei mennä liian liki pörriäisten oleskelupaikkoja, vaan huolehditaan riittävästä etäisyydestä – siinähän me suomalaiset olemme jo valmiiksi aika taitavia, vai mitä!