Vilma Koiviston nuoren jalkapallouran tiukin haastattelu koitti viikkoa ennen alle 17-vuotiaiden EM-turnausta.
– Miksi, Vilma, tykkäät jalkapallosta niin paljon, että lähdet ikuisuuksiksi pois?
Kysymyksen esittäjä on yhdeksänvuotias, joka yrittää totutella ajatukseen, että isosisko muuttaa pian 300 kilometrin päähän Ruotsiin ja aloittaa syksyllä lukion Piitimessä.
Vilma tosiaan tykkää jalkapallosta. Into on kantanut pari vuotta ali-ikäisenä alle 17-vuotiaiden maajoukkueeseen, vuoden tyttöpelaajaksi ja kouralliseen otteluita naisten Ykkösessä.
Tavoitteena on kuitenkin olla maailman paras.
– Haluan päästä eteenpäin. Ruotsissa pystyy kehittymään paremmin ja siellä jalkapallokulttuuri on muutenkin paljon vahvempi. Naispelaajiakin kannustetaan etenemään uralla, Vilma Koivisto sanoo.
Pohja unelmalle on valettu pelaamalla.
Esimerkiksi junioriturnauksissa, joissa Koivisto on saattanut pelata kahdessa eri joukkueessa jopa kuusi peliä päivässä. Yhden ottelun ratkettua on juostu voittamaan seuraavaa.
– Monissa turnauksia on ollut ihan minuuttiaikataulu. Jotkut ovat hoitaneet ruokatarjoilun, että tytöt pääsevät välillä syömään. Se on ollut ihan hullunmyllyä, mutta tytöt ovat tykänneet, isä ja valmentaja Jarno Koivisto kertoo.
Alusta saakka Vilma on pelannut myös omanikäistensä poikien pelejä.
– Voi sanoa, että jossain vaiheessa hän oli poikien joukkueen kantavia voimia, RoPSin B-poikia nykyään luotsaava Jussi Vatanen muistelee.
Poikien ja tyttöjen joukkueiden harjoitukset, valtava määrä otteluita ja kaveriporukan välituntipelit.
– Luulen, että hän on pelannut lähes tuplamäärän pelejä kuin muut tuon ikäiset, Vatanen arvioi.
"Kaikki pitää tehdä nopeammin"
Vihdin Herrakunnassa kasvanut Jarno Koivisto kokeili 14-vuotiaana teininä ensimmäisen kerran osallistumista virallisiin joukkueharjoituksiin. Nummelan Palloseura ei ehtinyt luonnonlahjakkuutta kauaa koulia, sillä perhe muutti Rovaniemelle.
Keskikentän laidalla höyrynnyt taistelija pelasi parhaimmillaan Veikkausliigaa ja Ykköstä RoPSin ja TP-47:n riveissä.
Perheen esikoinen oppi jalkapalloon, sillä toisenkaan lajiin tätä ei osattu ohjata. Lempi leimahti nopeasti.
– Kotona ollaan katsottu videota, jossa hän tykittelee palloa ja nostaa käsiä ylös. Hyvä, että käveli, oli kaksi- tai kolmevuotias, Jarno Koivisto kertoo.
Nappulaliigaan Vilma vietiin isän muistin mukaan neljä- tai viisivuotiaana.
Käynnistyi klassinen isävalmentajakuvio. Koivisto myöntää avoimesti, että harjoitepankki oli alkuun tyhjä. Omat juniorivuodet olivat kuluneet pihapeleissä.
– Ei minulla ollut mitään ajatuksia, millaisia treenejä voi edes vetää. Mutta Vilma innostui jalkapallosta, Jarno Koivisto kertoo.
Lahjakas pelaaja ohjautui nopeasti myös poikien puolelle.
– Kaikki asiat pitää tehdä paljon nopeammin, havainnoida paremmin. Pelin tempo on paljon kovempi, Vilma Koivisto vertaa pelejä poikien ja tyttöjen sarjoissa.
Jussi Vatanen on ollut Koiviston poikajoukkueiden valmentaja alusta saakka.
– Hän pystyy kompensoimaan voimaa sillä, että on harvinaisen fiksu pelaaja. Hän ymmärtää ja lukee peliä hyvin. Eli on vain riittävän hyvä jalkapalloilija.
Tämän kauden B-juniorien SM-karsinnassa Koivistolle kyseltiin lupaa pelata sekä poikien että tyttöjen joukkueessa. Lopullista varmistusta Palloliiton organisaatiosta ei saatu.
Vatasen mukaan Koivisto olisi vielä ollut lähinnä hätäapu loukkaantumisten varalle. Mutta ei häntä olisi pojista pudotettu.
– Vuoden päästä hän olisi varmasti pelannut. En tiedä, olisiko ollut avauksen pelaaja, mutta pelannut kuitenkin, Vatanen toteaa.
Ensimmäisen kerran Koivisto kutsuttiin alle 16-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueeseen 14-vuotiaana.
Rajaton rakkaus
Pienikokoinen Koivisto on alle 17-vuotiaiden maajoukkueen harjoituksissa aivan pelin ytimessä, keskikentän keskustassa. Liike on kepeää, pallo tottelee vaivattomasti.
EM-turnauksen avausottelussa Saksaa vastaan hän pääsi pelaamaan 12 minuuttia ottelun lopussa. Karsinnoissa Koivisto pelasi muun muassa ratkaisuottelussa Skotlantia vastaan 90 minuuttia laitapuolustajan paikalla.
Päävalmentaja Marko Saloranta palauttaa tuttuun teemaan, Koiviston haluun pelata.
– Intohimo on rajaton ja sen takia hän on päässyt tähän vaiheeseen, Saloranta painottaa.
Välillä kuormaa on yritetty keventää. Jarno Koiviston mukaan peli- ja harjoitusmääriin kiinnitetään nykyään tarkemmin huomiota, vaikka toisinaan viestiä on ollut vaikea saada perille.
– On siitä Vilmalle puhuttu, mutta ei hän ole välittänyt. Sanonut aina, että ei tunnu missään, Jarno Koivisto toteaa.
Juniorivalmentaja Vatasen mukaan asiassa on välillä ajauduttu riitoihin isä-Koiviston kanssa. Uhkana on käytetty sitä, että ovi poikien joukkueeseen menee kiinni.
– Pahimpaan aikaan, ehkä noin kolme vuotta sitten, on pitänyt yrittää sanoa. Onneksi ne ovat olleet harvinaisia tilanteita. Vilma on sitten itkenyt, sillä hän haluaa pelata kaikki pelit, Vatanen kertaa.
– Ikinä ei ole toisaalta tarvinnut kysyä, että miksei hän treenaa tai käy harjoituksissa.
Rasituksesta huolimatta Koivisto on ollut varsinainen terästyttö, jolta treenejä ei yksinkertaisesti ole jäänyt väliin.
– Jotkut pojat tuntuvat olevan joka kuukausi kipeänä. Vilma on saattanut mennä yhden kauden niin, ettei yhtään treeniä poissa. Ei ole tarvinnut hirveästi motivoida, Vatanen sanoo.
Harjoituksissa Koivisto on valmentajan ihannepelaaja. Tunnollinen keskittyjä.
– Kun jotakin sanotaan, hän katsoo silmiin, kuuntelee ja on hiljaa. Sitten nyökkää. Ja pystyy omaksumaan niitä ohjeita hyvin.
Pallo hoitaa puhumisen
Piteå IF DFF:n alle 19-vuotiaiden joukkuetta valmentavan Martti Tikkasen silmä on herkistynyt talentille. Ensimmäinen havainto Vilma Koivistosta on Ruotsin ja Suomen välisen maajoukkuepelin tallenteelta.
– Kyllä siinä näki, että hän on erittäin lahjakas pelaaja. Pitkälle kehittynyt tekniikassa ja peliälyssä, Tikkanen toteaa.
Tikkanen on työskennellyt muun muassa Ruotsin jalkapalloliiton pelaajakehityksessä Pohjois-Ruotsin ja Länsipohjan alueella. Takana on pitkä ura juniorivalmennuksessa ja ennen pestiä Piteåssa muutama vuosi opettajana Skellefteån jalkapallolukiossa.
Isänsä kanssa Koivisto kävi tutustumassa Skellefteån lukioon syksyllä, kun Tikkanen vielä työskenteli siellä. Näin nykyinen valmentaja pääsi haastattelemaan nuorta naista ja arvioimaan tämän kypsyyttä.
– Olemuksesta ja kertomasta huomasi, että hän ei ole kehittynyt pelkästään jalkapalloilijana, vaan myös sosiaalisesti. Usein lahjakkaat pelaajat haluavat ulkomaille kehittymään, mutta eivät ole valmiita siihen, mitä se tulee olemaan, Tikkanen muistuttaa.
– Vilma on reissannut vanhempien ikäluokkien maajoukkueiden mukana ja pelannut poikien kanssa. Hän on henkisesti vahva, vaikka onkin erittäin ujo.
Ensimmäinen haaste länsinaapurissa on kieli. Tämän Koivisto huomasi ensimmäisen kerran Piteån alle 19-vuotiaiden joukkueen pelissä ennen EM-matkaa Liettuaan.
Tikkasen mukaan peli sujui mainiosti, mutta nuori nainen itse valitteli, ettei ymmärtänyt pelikaverien puheesta mitään. Ne harvat suomalaispelaajat, jotka lähtevät Ruotsin puolelle jalkapallolukioon, tulevat yleensä kaksikielisistä kaupungeista, kuten Vaasasta.
– Huomaa, että Vilma ei uskalla puhua, koska pelkää, että puhuu väärin. Tärkeintä on kuitenkin, että käyttää kaikkea, mitä osaa. Ruotsalaiset ovat tottuneet siihen, että täällä on paljon ulkomaalaisia, Tikkanen sanoo.
Peliin Koivisto meni ennen ensimmäisiäkään joukkueharjoituksia.
– Hän ei paljoa puhu, mutta jalkapallon kautta yhteisymmärrys löytyy.
Pieni pohjoisen kunta ja lukio valikoitui neljästä eri vaihtoehdosta kovatasoisen edustusjoukkueen ansiosta. Piteå IF DFF on sijoittunut viime vuosina tasaisesti kolmanneksi tai neljänneksi Damallsvenskanissa.
– Jos opiskelu olisi ollut Vilmalla ensimmäisenä, niin valinta olisi varmaan ollut Uumaja. Jalkapallo on kuitenkin niin ehdoton, että hän ei välitä, vaikka ei menisi kouluun ollenkaan, isä-Koivisto sanoo.
Kentällä tavoitteet ovat kovat. Piteån alle 19-vuotiaiden parhaat pääsevät harjoittelemaan viikottain edustusjoukkueen kanssa ja Koivisto on päättänyt olla parhaimmistoa.
– Peliluvista en oikein tiedä, että onko edes mahdollista päästä naisiin tänä vuonna. Ensi kaudella ainakin on tavoitteena pelata siellä, Koivisto linjaa.
Perhe on sitoutunut kunnianhimoisen tyttären tavoitteisiin. Äiti Kirsi lähtee kesäksi Ruotsin puolelle töihin, jotta 15-vuotias saa ylipäätään harjoitella ja pelata Piteåssa. Koulunkäyntiavustajan arki vaihtuu kesälomalla viheralueiden hoitoon.
– Kun koulu loppuu, niin seuraavana maanantaina on kello seitsemän Piitimen kunnan varikolla tapaaminen työparin kanssa, Jarno Koivisto kertoo.
"Tuohon lähelle pelaamaan"
Piteå IF DFF johtaa tällä hetkellä Damallsvenskania, vaikka joukkueessa ei ole tähtiä samaan tapaan kuin vaikkapa Rosengårdissa tai Linköpingissä.
Martti Tikkasen mukaan kynnys alle 19-vuotiaiden joukkueeseen on matalalla, mutta paikka edustuksessa tulee vaatimaan vielä paljon töitä.
– Hänellä on tavoitteensa ja uskon, että hän on valmis tekemään, mitä tarvitaan. Ei olisi mikään ihme, jos hän olisi kahden vuoden päästä edustuksessa pelaajana.
Jussi Vatanen arvioi, että eniten Koivistolla on tekemistä kamppailupelaamisessa.
– Vaikka Vilma on pelannut poikien mukana, hän ei ole hirveän fyysinen. En tiedä, onko hän liukunut ikinä, valmentaja kuvailee.
– Ruotsi voi tehdä ihan hyvää. Olen ymmärtänyt, että Piteån joukkueessa ollaan fyysisempiä ja suoraviivaisempia kuin mihin hän on tottunut.
Kotona ajatukseen ulkomaille muuttamisesta on ehditty totutella jo jonkin aikaa. Kaikeksi onneksi Piitimeen on matkaa vain 100 kilometriä enemmän kuin Ouluun.
– Ei se 300 kilometriä ole tällä pohjoisessa matka eikä mikään, Jarno Koivisto kuittaa.
– Ennemmin se on Vilman pikkusiskolle tullut järkytyksenä, että lähtö on ihan kohta. Mutta hänellekin on kerrottu, että viikonloppuisin pääsee katsomaan ja Vilma tulee lomilla kotiin.
– Ettei ikuisuuksiksi lähde pois. Tuohon lähelle pelaamaan jalkapalloa.
Suomen U17-tyttöjen maajoukkue kohtaa lauantaina EM-kisojen alkusarjan ottelussa Liettuan klo 17 alkaen.