Artikkeli on yli 6 vuotta vanha

Miksei keihäslupauksille kelpaa Kuortaneen valmennuskeskus? Lajivalmentaja rohkaisee nuoria lähtemään kotoa ja pistämään itsensä likoon: "Kaksikymppisenä heittäytyminen voi olla jo myöhäistä"

Kuortaneen Urheiluopistolle on järjestetty keihäänheittäjille erityismahdollisuudet harjoitella ja kasvaa huipulle, mutta harvalta löytyy uskallusta heittäytyä urheilijaksi.

Kuva: Tomi Hänninen

Laura Arffman

1.6.2018 15:56

Suomalainen huippukeihäänheitto nojaa tällä hetkellä muutamaan tähteen. Vain Oliver Helander on noussut nuorista ja lupaavista haastamaan vuosien odotuksen jälkeen Tero Pitkämäen ja olkapääleikkauksen takia vuoden sivussa olleen Antti Ruuskasen.

Tämän kesän avauskisan jälkeen Helander on kohonnut jopa kärkiheittäjän asemaan, mutta missä ovat seuraavat oliverhelanderit?

– Meiltä löytyy lahjakkaita nuoria, 15–17-vuotiaita heittäjiä. Tulosten valossa he ovat samalla tasolla, missä kansainvälisestikin mennään.

– Iso pudotus tulee ikävuosissa 17–22. Siinä putoaa porukkaa kelkasta liian rajusti. Iso kysymys onkin, miksi näin käy ja miten voisimme paremmin minimoida tätä drop out -ilmiötä? Kuortaneella keihäänheiton lajivalmentajana työskentelevä Petteri Piironen sanoo.

Esiin nousee vanha tuttu ongelma. Aikuistuvat urheilijat eivät enää kehity riittävästi voidakseen nousta maailman huipulle juniorivuosien jälkeen.

– Huippu-urheilijaksi kasvamiseksi ja sen vaatimustason ymmärtämiseksi keskittäminen on ainakin yksi ratkaisu. Lahjakkaimmat urheilijat pitää saada harjoittelemaan keskenään, huippujen sekaan ja parhaisiin mahdollisiin olosuhteisiin. Ympärille rakennetaan sitten paras mahdollinen tukiverkosto, Piironen painottaa.

Kuortaneella tämä on mahdollista maajoukkueen eri valmennusryhmiin kuuluville heittäjille, joille Suomen Urheiluliitto yhdessä Olympiakomitean kanssa on järjestänyt majoituksen ja ruokailun lisäksi paljon muutakin.

– Kyllä Kuortane antaa jo aika hyvän valmiuden. Siellä on lajiliiton ja huippu-urheiluyksikön puolesta palkattu fysioterapeutti, lihashuoltoa on päivittäin saatavilla, lajivalmennusta ja fysiikkavalmennusta.

– Yleisurheilussa muilla lajeilla ei ainakaan ole tämän tyyppistä mallia, Piironen kertoo.

Ongelmana uskalluksen puute

Mistä sitten kiikastaa? Miksi tuntuu siltä, että keihäänheiton tulevaisuuden näkymät ovat hieman harmaat ja epämääräiset? Ongelma on, etteivät seurat, valmentajat ja vanhemmat ole saaneet luotua yhtenäistä toimintamallia urheilijan opastamiseksi huipulle. Usein lahjakkaasta urheilijasta halutaan myös kotipaikkakunnalla pitää tiukasti kiinni, vaikka oikeanlaista kehitysympäristöä ei sieltä löytyisi.

Nykyisillä huippuheittäjillä on jo omat vakiintuneet tapansa harjoitella, mutta juniori- ja nuorisoaallossa pitäisi olla hereillä.

– Jollain tapaa pitäisi tiedostaa se, mitä kansainväliselle huipulle nouseminen vaatii ja rohkaista urheilijaa sekä hänen lähipiiriään tekemään valinta heittäytyä urheiluun, kun se Kuortaneella on nyt mahdollista. Kaksikymppisenä heittäytyminen voi olla jo myöhäistä. Työ pitää aloittaa 15–16-vuotiaana ja 20–22-vuotiaana pitäisi olla jo lähellä maailman kärkeä.

– Kaikkeen tähän tarvitaan fyysistä ja henkistä lahjakkuutta. Täytyy uskaltaa olla urheilija ja pistää itsensä likoon. Nuorten pitää olla itse valmiita lähtemään leikkiin mukaan, Piironen alleviivaa.

Enää ei siis ole kyse niinkään rahasta tai olosuhteista, vaan uskalluksesta. Synkimmissä puheissa keihäänheiton näkymiä on jopa verrattu mäkihypyn nykytilaan. Sekö keihäshullua kansaa odottaa?

– Ei varmaan ole ihan niin huono tilanne edessä kuin mäkihypyllä. Yleisurheilukenttiä löytyy joka paikasta, joten aina voidaan heittää keihästä ja yleisurheilla. Taso siis säilyy jollain lailla, mutta olemmeko terävimmässä kärjessä koko ajan, sen eteen pitää tehdä paljon enemmän töitä, Piironen painottaa.

Kenellä on vastuu?

Yleisurheilu on saanut kevään aikana paljon kritiikkiä osakseen ja viime kesäksi uudistunut organisaatio hämmentää edelleen. Kenelle lopulta kuuluu vastuu esimerkiksi juuri keihäänheiton tulevaisuudesta tai siitä, että uudet teropitkämäet ja oliverhelanderit pysyvät varmasti kehityksessä mukana.

SULin uudistuneeseen organisaatioon nimettiin lajivalmentajien tilalle Nuorten olympiavalmentajat (NOV), joilla ei periaatteessa ole samanlaista vastuuta lajin menestyksestä kuin entisillä lajivastaavilla. Tehtävä on ennemminkin koordinoida toimintaa.

Järjestelmätasolla vastuu lajin hyvinvoinnista on maajoukkueohjelman laatijalla eli Piirosella itsellään sekä ohjelman hyväksyjällä, valmennusjohtaja Jorma Kemppaisella.

– Järjestelmän tehtävä on mahdollistaa urheilijoille mahdollisimman hyvät edellytykset valmentautumiselle. Nykyisillä resursseilla tämä malli on mielestäni tähän hetkeen paras mahdollinen, Piironen toteaa.

Ennen uudistusta lajien piti esittää omat toimintamallinsa ja valmennusjärjestelmänsä huippu-urheiluyksikölle. Keihään ohjelma oli sen verran uskottava, että sille oli järkevä antaa Olympiakomitean tehostamistukea. Tämä tarkoittaa juuri Kuortaneelle rakennettua keihäänheiton valmennuskeskusta.

– Maajoukkuetoiminta keskitetään nykyisin check point -leireille. Ne eivät ole varsinaisia harjoitusleirejä, vaan kartoitustapahtumia, missä urheilijan suorituskyky ja terveys tarkastetaan. Harjoittelu tapahtuu valmentajan kanssa kotona ja leireillä vain kontrolloidaan harjoittelun oikeaa suuntaa, Piironen sanoo.

– Urheilija-valmentaja-parin vastuulla on lopulta se, kuinka hyvin he käyttävät tarjottua tukea hyväkseen ja vastaavat myös lopullisesta tuloksesta.

Lue myös:

Oliver Helanderista povattiin jo 16-vuotiaana suomalaisen keihäänheiton pelastajaa, mutta tuorein huippukaari yllätti kaikki muut paitsi Tero Pitkämäen: "Viimeistään tämä kertoi arvokisamitalitason tyypistä"

Oliver Helander on 21-vuotiaana kovemmassa tulosvauhdissa kuin Saksan keihäsjätit, mutta loukkaantumisherkkyys vaivaa: "Se on tietysti aika huolestuttava merkki"

Epäilijöiden mielestä Antti Ruuskasen suu käy, mutta mitään ei tapahdu – paluutaan jahkaava keihästähti vertaa nykyistä olotilaansa lehmään kesälaitumella: "Heikkohermoisia voi alkaa jännittää, kun yksi kausi jää heittämättä"

Saksalaisten hirmukaaret eivät ole säikäyttäneet Pitkämäkeä