Pelätty syöpä on tulevaisuudessa yhä useammin krooninen sairaus, sanoo Turun yliopiston biokemian akatemiaprofessori Johanna Ivaska. Syöpätutkija oli vieraana Yle Radio 1:n Ykkösaamussa.
Syövän kroonistuminen tarkoittaa, että syövän oireet saadaan kuriin jopa vuosikymmenien ajaksi täsmälääkkeiden avulla, jolloin potilas voi elää syövän kanssa. Ivaskan mukaan uusia täsmälääkkeitä on tullut markkinoille paljon. Niiden teho perustuu siihen, että syöpälääke estää tarkasti tiettyä solun toimintoa.
– Jos syöpä tulee vastustuskykyiseksi yhdelle täsmälääkkeelle, voi olla, että nimenomaiseen syöpään on olemassa jo toisen tai kolmannen polven täsmälääke, Ivaska kertoo.
Erilaisia syöpäsairauksia on yli 200 ja jokaisen potilaan sairaus on erilainen. Ivaska painottaakin, että hoitotulokset vaihtelevat jatkossakin paljon.
– Joidenkin potilaiden syöpää pystytään hallitsemaan hyvinkin pitkään uudenaikaisilla lääkkeillä, mutta valitettavasti toisten potilaiden kohdalla tämä ei toteudu. Eteenpäin kuitenkin mennään kokoajan.
Johanna Ivaska on tutkinut tutkimusryhmänsä kanssa kiinteitä syöpiä, esimerkiksi rinta- ja eturauhassyöpää, noin 16 vuoden ajan. Yksi tutkimuksen suurista haasteista liittyy syöpien muuntautumiskykyyn. Vaikka lääkehoito purisi suureen osaan syöpäkasvaimen soluista, voi olla, että osa soluista ei reagoi hoitoon.
Nämä solut voivat pikkuhiljaa ottaa yliotteen. Siksi lääkkeet voivat menettää tehonsa. Ivaskan tutkimusryhmän merkittävimmät löydökset ovat liittyneet juuri lääkevasteen palauttamiseen.
– Olemme löytäneet muutaman erittäin jännittävän mekanismin, joilla vastustuskykyinen syöpä saadaan uudestaan herkäksi olemassa olevalle lääkehoidolle. Nämä ovat todella lupaavia ja jännittäviä löydöksiä, joista olemme toiveikkaita.
Huippututkijoita karkaa ulkomaille
Syövän tutkimustyö on kallista ja pitkäjänteistä. Biologinen tutkimus on erityisen tyyristä, koska ihmisten tai hiiren lisääntymistä ei voi nopeuttaa, eikä solujen jakautumista vauhdittaa. Laboratorioissa tarvitaan kalliita kemikaaleja ja laitteita.
Tällä hallituskaudella tutkimukseen käytetyt rahat ovat vähentyneet huomattavasti. Silti hallituksen lippulaivaohjelman (Suomen akatemia) tavoitteena on vahvistaa kotimaista tutkimusta. Ivaskan mukaan vaikutus on kuitenkin päinvastainen.
– Sen sijaan, että olisi ennustettavaa kilpailtua perusrahoitusta, tuntuu että hallitus haluaa kokoajan keksiä uudenlaisia mekanismeja, ja laittaa tutkijoita hyppäämään kaikenlaisten esteiden yli saadakseen niitä. Siinä menee ihan hirveästi aikaa ja rahaa hukkaan, Ivaska sanoo.
Ivaskan mukaan tutkimusrahojen leikkausten vaikutukset näkyvät jo. Moni huippututkija on muuttanut ulkomaille.
– Se on aivovuotoa, jonka paikkaamiseen menee 10–15 vuotta, ennen kuin on kasvatettu uusi suomalainen huippututkija, joka pystyy viemään kansainvälistä tutkimusryhmää eteenpäin.
Ei hosumalla ja lyhytjänteisyydellä rakenneta mitään aidosti suurenmoista.
Johanna Ivaska
Oman ryhmänsä syöpätutkimukseen Ivaska on saanut rahoitusta Suomen akatemian lisäksi myös Euroopasta ja yksityisiltä syöpäsäätiöiltä. Se on ollut onni, sillä kilpailu on kovaa.
Tutkijaa huolettaa etenkin nuorten tutkijoiden tulevaisuus. Heidän voi olla vaikeampaa saada koota monipuolinen tutkimusryhmä. Ivaskan mielestä poliitikkojen neljän vuoden aikajänne ei sovi tieteeseen.
– Tutkijat eivät voi keskittyä olennaiseen, kun kokoajan pitää keksiä uusia keinotekoisia yhteenliittymiä, jotta saadaan täytettyä hienoja korusanoja rahoittajien mieliksi.
Tutkija toivoo, että poliitikot ymmärtäisivät, että biologisessa tutkimuksessa merkittävät tulokset eivät synny nopeasti.
– Ei hosumalla ja lyhytjänteisyydellä rakenneta mitään aidosti suurenmoista. Täytyy olla rohkeutta tehdä pitkäjänteisiä satsauksia ja ajatella, että tulokset näkyvät 20 vuoden päästä.
Tekes: Säästöt näkyvät, yritysten ja tutkijoiden yhteydet vähentyneet